Kaikki blogit puheenaiheesta Finlandia-palkinto

Finlandia-voittaja Olli Jalonen

Kirja-alan merkittävin markkinointitempaus, Finlandia-palkintojen jako, on onnellisesti ohi ja kirjojen tärkein myyntisesonki voi alkaa. Eniten huomiota saa kaunokirjallisuuden voittaja Olli Jalonen (Taivaanpallo, Otava), joka voitti Finlandian jo toisen kerran.

Kummallinen kummitäti

Kirjallisuuden Finlandia-palkinnot jaetaan keskiviikkona (28.11.). Yksi kaunokirjallisuuden ehdokkaista on J. Pekka Mäkelän Hunan (Like 2018), jonka lähtökohta on kirjailijan kummitädin Helvi Södermanin (1902-1986) päiväkirja. Söderman toimi yksitoista vuotta Hunanin maakunnassa Kiinassa lähetyssaarnaajana 1930- ja 40-luvuilla.

Musiikki alkoi Pietarsaaressa

Kun kirja pääsee Finlandia-ehdokkaaksi, siinä täytyy olla jotain erityistä. Yritin ottaa selvää, mitä erityistä on Lars Sundin romaanissa Missä musiikki alkoi (Teos & Förlaget 2018). Sund on ehdokkaana Finlandia-palkinnon saajaksi jo neljättä kertaa.

Missä musiikki alkoi on Sundin Pietarsaari-trilogian itsenäinen toinen osa. Tarinan nimetön kertoja johdattelee romaanin tapahtumia nykypäivästä 1960-, 70- ja 80-lukujen Pietarsaareen, New Yorkiin ja Vaasaan.

Finlandia-ehdokkaat Puttosen puntariin

Kaunokirjallisuuden kuusi Finlandia-ehdokasta on valittu. Ne joutuvat nyt valitsijadiktaattori Seppo Puttosen puntariin. Voittaja julkistetaan 28. marraskuuta.

Ehdokkaat ovat: Jalonen, Olli: Taivaanpallo (Otava), Järvelä, Jari: Kosken kahta puolta (Tammi), Kettu, Katja: Rose on poissa (WSOY), Mäkelä, J. Pekka: Hunan (Like), Rauhala, Pauliina: Synninkantajat (Gummerus), Sund, Lars: Där musiken började / Missä musiikki alkoi (Förlaget / Teos).

Juha Hurme voitti Finlandian

Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saa tänä vuonna Juha Hurme teoksestaan Niemi (Teos). Elisabeth Rehn teki oikean valinnan. Itsekin pidin peukkuja Hurmeen puolesta.

Valintansa perusteluissa Rehn kehui Hurmeen teosta valtavaksi tietopaketiksi, joka on ryyditetty hyvällä huumorilla. Rehnillä oli lukemisen jälkeen hyvä olo: hän oli oppinut, ihmetellyt, pudistellut päätään ja nauranut usein.

Voiko Hesari olla väärässä?

Voiko tämän vuoden paras romaani, Finlandia-palkinnon voittaja, olla sellainen kirja, jota Suomen vaikutusvaltaisin sanomalehti ja sen mahtavat kriitikot eivät noteeraa edes kymmenen parhaan esikoiskirjan joukkoon? Eivätkö ne siellä Hesarissa tunnista hyviä kirjoja?

Kysymykset tulivat ajankohtaisiksi viime viikolla, kun kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat julkistettiin. Ehdokkaiden joukossa oli yksi esikoiskirja (Cristina Sandu: Valas nimeltä Goliat, Otava 2017), jota Helsingin Sanomat ei kelpuuttanut kymmenen parhaan esikoiskirjankaan listalleen.

Pöytä katettu Elisabeth Rehnille

Kaunokirjallisuuden Finlandia -palkintoehdokkaat on julkistettu. Pöytä on katettu Elisabeth Rehnille, joka julkistaa valintansa 29. marraskuuta. Ehdokkaat ovat tässä:

Hauru, Hanna: Jääkansi (Like)

Hurme, Juha: Niemi (Teos)

Liimatta, Tommi: Autarktis (Like)

Liukkonen, Miki: O (WSOY)

Sandu, Cristina: Valas nimeltä Goliat (Otava)

Yli-Juonikas, Jaakko: Jatkosota-extra (Siltala)

Baba Lybeckin vaikea valinta

Kirjallisuuden Finlandia-palkintojen saajat julkistetaan torstaina (24.11.2016). Lukijaäänestyksen tuloksen tiedämme jo: sen voitti Tommi Kinnunen ja Lopotti. Olen nyt lukenut kaikki kuusi kaunokirjallisuuden ehdokasta, viimeksi Emma Puikkosen Eurooppalaiset unet (WSOY, 2016).

Puikkosen kirja on vaikea pala arvioitavaksi. En oikein tiedä, miten siihen pitäisi suhtautua. Se on episodiromaani, sirpaleinen kokoelma erilaisia juttuja, kuin novellikokoelma, jossa aikajänne on 1980-luvulta kauas tulevaisuuteen vuoteen 2027.

Emme enää usko pahaan

Aluksi on se tavallinen tarina. Aviopari on kasvanut erilleen, liitto ei toimi. Intohimo puuttuu. Pariskunnan kaksi lasta on kohta kouluiässä. Myös miehen ystävällä menee huonosti. Hänen naisystävänsä on jättänyt miehen kuin nallin kalliolle.

Jos joku olisi suositellut uutuuskirjaa (Riku Korhonen: Emme enää usko pahaan, WSOY, 2016) yllä mainituin saatesanoin, olisin todennäköisesti sanonut, että olen kyllästynyt lukemaan toisten kuviteltuja ihmissuhdesotkuja.

Finis Finlandiae - erään palkinnon loppu

Kun Hannu Mäkelälle soitetaan vuonna 1995, että hän on voittanut kirjallisuuden Finlandia-palkinnon, hänen ankara päänsärkynsä pahenee. Mitään iloa hän ei tunne, pikemminkin ahdistusta.

Mäkelä kertoo Finlandia-tunnelmiaan muistelmiensa juuri ilmestyneessä viidennessä ja näillä näkymin viimeisessä osassa (Hannu Mäkelä: Muistan - Vapaus, Tammi 2016). Finlandian Mäkelä sai Eino Leino -romaanillaan Mestari.

Julkaise syötteitä