*

Kaikki blogit puheenaiheesta Runo

Finlandia monikulttuurisin sanoin

 

Monikulttuurisuudesta voinee näin Suomen itsenäisyyspäivänä sanoa jotain kaunistakin? Ainakin Lloyd Stone sanoi joitain kaunista ja monikulttuurillista:

https://

 

 

Hauska runoilta

Huomasin tuossa jossain vaiheessa kesää Kapinarunokeräys 3:n ja tein seuraavanlaisen runon itsekin ja lähetin runokeräykseen.

https://www.tyovaenperinne.fi/?p=2564

Ei suomi ole sama maa, mihin synnyin minä.

Nyt kuulutaan me Eurooppaan, näennäisitsenäisinä.

Ne myivät koko kotimaan, ja huijasivat kansaa.

Korruptiopoliitikot, ja lakeijansa.

En omakseni tunne enää, tätä maata lainkaan.

Kun oikeutta hain, minkä vainon perään sainkaan.

Ei tätä maata pelastaa, voi kohta enää kukaan.

Kun globalismi-hulluuteen, lähdettiin me mukaan.

Runo: Elämän äärellä



Lisää runojani löytyy täältä: https://www.facebook.com/aarellarunot/

Helena Nurmikari

Luuletteko etten häpeä?

Olette väärässä, minä häpeän.

Häpeän työttömäksi joutumistani.

Häpeän olla työtön.

Häpeän etten ponnahtanutkaan takaisin menestyjien joukkoon.

Häpeän väsymistäni ja sairastumistani.

Häpeän  tuottamattomuuttani yhteiskunnalle.

Häpeän tuottamaani häpeää puolisolle ja vanhemmille.

Lista jatkuisi loputtomasti, mutta ymmärrätte jo varmaan?

Häpeänkö olla elossa?

En vielä - on siis toivoa.

Halllahillan haiku

pajunkissoja
korallinen kutitus
karvainen naama

Runo vuoden jokaiselle päivälle

Päivää en sen kummemmin ensin ajatellut. Tasaisen harmaalle näyttää.  Sellaiselle on näyttänyt  jo muutaman päivän. Auringon pilkahdusta odotan.

 

Käteeni tarttui kirja, josta löysin runon maaliskuun kolmannelle päivälle. Tänään olisi isäni 115 -vuotispäivä, anoppini 101 -vuotispäivä ja tänään serkkuni täyttää 69.

 

 

Runon tälle päivälle on kirjoittanut Väinö Kirstinä (s 1936-k. 2007), kirjailija, suomentaja ja runoilija. Kirstinä tunnetaan ennen kaikkea modernista runoudesta.

 

Katajat marssivat tiuhana joukkona

Ja kolmatta päivää odotellessa

Annas kun kurkkaan

sun toiseen silmänurkkaan

siellähän se asuukin naurun pilke

elämäni ilo ja suruni tilke

mitä peliä pelaat

kun minua sä selaat?

 

Kuule minua rakas

likemmäksi tule takas

tässä on hyvä.

Äärellä - Saanko minä tulkita runoja ja lyriikkaa?

Me 1980-luvulla syntyneet luemme varmaan enemmän lyriikkaa kuin runoutta. Huolellisesti tehdyssä rock-musiikissa on parhaimmillaan syvät lyriikat, jotka vertautuvat jopa korkeakulttuuriseen runouteen. Niin – ironisen sävyn taustalla voi nyt erottaa kaiun ennakkoluuloista. Se on tarkoituksellista.

Eräs suomalaisen rock-kappale alkaa seuraavin sanoin:


       Elämän keskipäivässä
       minäkin eksyin synkkään metsään
       aamupäiväin kappaleisiin

Puhuminen hopeaa, runo rautaa

Runo ratsastaa kirjaimilla,

ruoskii sanoillaan

suutelee riimeillään hellästi kipeitä jalkojasi.

Runo ei ruostu

eikä sille ole luotu ujon osaa

runoni tuijottaa silmiisi korviesi kautta.

 

Runo poistaa varmistimen kidasta

ja sanoo ääneen totuuden

runon ääreen voit aina palata ja kelata sitä.

Runo kuulijakuntaa omaa halajaa,

jos se ei vastakaikua saa

se lähtöruutuunsa kiltisti palajaa.

 

Runo on tyhjä tai maho, jos se ei toimi

tai sitten sanoma pääsi vain tilapäisesti loppumaan,

Obama ja Merkel - runo

Tapasivat toisensa,

Obama ja Merkel,

Obama sanoi,

että johan nyt on perkkel,

jos ei kuriteta Venäjää.

 

Obama ja Merkel

tapasivat jälleen

Obama sanoi,

että tehdäänpä taas tälleen

ja kuritetaan Venäjää.

 

Obama ja Merkel

halasivat läheisesti,

Obama sanoi,

että valitan minun pitää lopettaa,

sulle jää tää pesti,

että Putinia pitää opettaa.

 

Obama sanoi vallalle good buy,

Putin silloin yliotteen sai

Trump sanoi Putinille Hi iso Vee,

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset

Julkaise syötteitä