Kaikki blogit puheenaiheesta Historia

"Huwitukseksi ja hyödytykseksi" - Suometar 1847 Nro 9

3.3.1847 nro 9   Sähköjohtimia ja Mynämäen silkkiä

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toiminnasta kerrotaan tässä numerossa laajasti. Suomalaista kirjallisuutta ei tuohon aikaan ollut kansan käsiisä vielä paljon (seuran kirjastossa kerrotaan olevaa 70 kirjaa), mutta innostus oikeaan suuntaan on luja. 

"Huwitukseksi ja hyödytykseksi" - Suometar 1847 Nro 8

 

23.2.1847 nro 8                            Business opportunity: Walas-kalan pyynti

"Huwitukseksi ja hyödytykseksi" - Suometar 1847 Nro 7

16.2.1847 nro 7 – valon nopeus ja Enon kappeli                    

"Huwitukseksi ja hyödytykseksi" - Suometar 1847 Nro 6

9.2.1847 nro 6  Sähkö vai lieke?

  Suomettaren numerossa 6 Varelius jatkaa arviotaan ’Mintähden ja sentähden’ –kirjasta. Hän ruotii Roosin ottamia vapauksia uusien sanojen muodostamisessa.

’Olisimme myöskin tämän kirjaisen suoneet pitäneen wanhoja nimiä kernaammin kuin tehneen ihdan uusia, waikka kyllä tunnustamme hänen uutten nimeinsä olewan parempia ja luonnikkaampia, kuin wanhat, esim. Sähkö, jonka hän on ottanut Liekkeen siaan merkitsemään woimaa, (Latinalaisella nimellä) Electritas.

"Huwitukseksi ja hyödytykseksi" - Suometar 1847 Nro 5

2.2.1847 – ’Mintähden ja sentähden’

  Suomettaren viidennestä numerosta löytyy kirja-arvostelu teoksesta ’Mintähden ja sentähden – kysymyksiä ja wastauksia luontoon liittywistä asioista’. Jutun kirjoittajaksi on Kansalliskirjaston kopioon lyijykynällä merkitty Warelius (josta käytän muotoa Varelius, Tyrvään Varilan kylältähän tuo sukunimi on otettu).  Kyseessä on saksalaisen lääkärin Otto Ulen kirjoittama ja hänen joensuulaisen kollegansa Samuel Roosin kääntämä kirja.

Vain elämää, ei sen enempää

Eräänlainen oman  elämän kirjaajien suurmies Suomessa on tietenkin Kalle Päätalo, joka kirjasi omaa elämäänsä Iijokisarjassa 26 kirjan verran. Kun parin kymmenen vuoden puurtamisen jälkeen sain kokoon 254-sivuisen muistelmateokseni, en enää ihmettele, että Päätalo tarvitsi tuollaisen kasan kirjoja omasta elämästään. Yhdessä normaalikokoisessa kirjassa pystyy ihmiselämästä vain raapaisemaan pätkän sieltä, toisen täältä.

Tyyliniekka Vaaskivi ja Loistava Armfelt

Keikarien aikakaudella Kustaa Mauri (Gustaf Mauritz) Armfelt (1757-1814) oli keikarien keikari: ”Hänen pukunsa oli kallista, välkkyvää silkkiä. Hänen keltaiset sukkansa painuivat kimmoisina jänteviä pohkeita vasten ja kiiltävissä mustissa kengissä välähtelivät jalokivisoljet, jotka näyttivät ärsyttävän Sprengtportenia. Eh bien, millainen keikari.”

Julkaise syötteitä