Peurat pihalla

Meillä päin peuroja näkyy melkein joka päivä, kuten tänä aamunakin. Peuroja näkyy entistä enemmän teiden poskissa ja kotipihoilla. Varmasti en ole yksin havaintojeni kanssa.

Kävin  etsimässä tietoa peuran kannasta ja Metsästäjä-lehdestä löytyy kirjoitus viime vuoden toukokuusta. Siinä sanotaan, että Luonnonvarakeskus on arvioinut Suomen valkohäntäpeurakannan kooksi noin 125 000 yksilöä (95 % luottamusväli 113 000–136 000). Kanta on kasvanut edellisestä vuodesta noin 15 prosenttia. Valkohäntäpeuroja myös metsästetään, ja Metsästäjä-lehden mukaan viime metsästyskautena valkohäntäpeuroja saatiin saaliiksi ennätykselliset 69 965 kappaletta.  Joskus Pusulan Pikkuomenan lähikaupassa on ollut peuramakkaroita, mutta muualla en ole nähnyt peuratuotteita.

”Valkohäntäpeurakannan tuottoprosentiksi arvioitiin 57,5 ja aikuiskannassa arvioitiin olevan noin 1,32 naarasta yhtä urosta kohden. Peurakanta kasvoi eniten tiheän kannan alueilla Uudellamaalla (20,7 %), Satakunnassa (20,0 %) ja Varsinais-Suomessa (18,7 %). Pohjois-Hämeessä (-2,8 %) ja Kaakkois-Suomessa (-1,4 %) peurakanta laski.”

Tänä aamuna aamiaisella  näin taas ikkunastamme kaksi valkohäntäpeuraa. Vain pari päivää sitten näin tiellä viiden peuran lauman.

Pidän eläimistä, mutta pidän myös puista. Tänään näin kuinka peurat syövät tuijoja, mutta valitettavasti syömisjälkiä on myös omenapuissa. Peurat pääsevät syömään korkealta, toisin kun puput ja jänikset.