Porilainen Maire istuu yhä Yrjönkadulla
Sitä lähtien kun muutin Suomeen ja siitä on jo 30 vuotta, olen käynyt Porissa. Pori on minulle tuttu kaupunki. Viime vuosina on kuitenkin ollut monen vuoden tauko. Pori on muuttunut, ja minun on vaikea kehua tuota ”kehitystä”.
Kävelin ydinkeskustassa ja iloisena näin, että Porin tori elää hyvin ja kauppa käy, sitten kävelin Yrjönkatua pitkin ja ilo muuttui ihmettelyksi. Kymmenen vuotta sitten remontoitu kauppahalli oli aika tyhjä. Jopa bingohalli on sulkenut ovensa! Kauppahallissa on nyt vain muutama kauppa. Surulista rohkeiden yrittäjien kannalta. Ei hätää, ajattelin, ja onhan se Iso Karhu olemassa. Kauppakeskus Iso Karhu on ollut aina vilkas ostosparatiisi, mutta sekin oli autioitunut. Isossa karhussa on onneksi vielä ravintoloita ja pari kauppaa.
Keskustelin ohikulkijoiden kanssa ja kysyin mitä oli tapahtunut ja he sanoivat, että Porin keskustasta moni palvelu on hävinnyt kannattamattomana. Panin merkille, että lapsia ja nuoria ei Yrjönkadulla näkynyt kovin paljon. Missä he ovat? -Kysyin.
Sanottiin, että Kokemäenjoen pohjoisrannalle, juuri Keski-Porin kirkon vastapäässä on tosi suuri kauppakeskus, niin suuri, kuin entiseen puuvillatehtaaseen voi mahtua. Patikoin sinnekin ja totta, siellä oli aika paljon nuoria ja lapsiperheitä.
Palasin Porin Yrjönkadulle kannattamaan niitä sisukkaita kahviloiden ja kauppaiden pitäjiä. Porin torilla olen aina saanut hyvää palvelua.
Mitä vierailija kehuu Porista? Hienoja käyntipaikkoja, kuten Keski-Porin kirkko ja viheralueet. Oli ilo huomata, että Raatihuoneenpuisto on yhä hienossa kunnossa ja puiston kukat kuin jostain Karhulinnasta.
Pori on tehty etupäässä porilaisista. Porilainen Maire istuu vielä Yrjönkadulla.
Maire – patsas tuo mieleen meksikolaisen Maná -yhtyeen laulu, joka kertoo naisesta, joka istui monta vuotta meren rannalla kalastajamiestään odottaen. Laulun nimi on ”En el Muelle de San Blás”, San Blasin laiturilla siis. Ehkä Maire odottaa näkevänsä nykyisiä ja entisiä porilaisia.
Muuten, SuomiAreena alkoi tänään.
Kaupunkikeskustan kuihtuminen ei ole erityisen porilainen ilmiö. Sama on tapahtunut esimerkiksi Lappeenrannassa, jossa asiakkaat nykyään pyörivät laitakaupungin jättimarketeissa. Tavaratalo Prisma ilmoittaakin nykyään olevansa Prismakeskus, jonka katon alla on varmasti toistakymmentä tyypillistä kivijalkakauppaa sen varsinaisen marketin lisäksi. Kun tarjolla on myös ravintolalounas ja kahvit, jaksaa ostoksilla kierrellä vielä toisen ja kolmannenkin tunnin.
En olisi parikymmentä vuotta sitten uskonut, millaiseksi aavekaupungiksi Kauppakadun ja Valtakadun (silloin vilkas) keskusta-alue voisi muuttua.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo trendi on tosi ikävä kaupunkien keskustoissa asuvien ja ympäristön kannalta. Yksi rouva sanoi, että toisin kuin ennen, nyt hänen pitää mennä kauppoihin autolla.Eikö ne kaupungit kaipaa uusia asukkaita ja matkailijoita keskustoihin?
Ilmoita asiaton viesti
Espanjaa en osaa, mutta huomasin, että espanjankielisessä blogissasi lukee ”Marie”.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Olli! Se on nyt korjattu.
Ilmoita asiaton viesti
M-G:t, Maire Gullichsen – María Gutiérrez…
Alitajuinen yhteys?
Villa Mairea on muuten ehdottomasti vierailun arvoinen paikka, kun liikkuu seudulla.
Ilmoita asiaton viesti
Maire Gullichsen oli mielenkiintoinen henkilö, toisin kun se Gutiérrez. 🙂 Mairella oli komea koti. Katsoin kuvia netistä.
Ilmoita asiaton viesti
Vierailun arvoinen minunkin mielestäni, mutta onko vierailu hintansa (30 eur) arvoinen? Kolmikerroksisen talon ylin ja alin kerros ovat yleisöltä suljettuja, joten vieraan on tyydyttävä katselemaan muutamaa huonetta katutason ”peruskerroksessa”. Opastus toki sisältyy hintaan, ja onhan Villa Mairea myös aikamoinen taidekokoelma.
Eipä silti, Aalto-säätiö rokottaa samat kolmekymppiä myös Helsingin Riihitiellä sijaisevaan Aallon kotitaloon tutustumisesta, opastettuna.
Ilmoita asiaton viesti
30 euroa, tuota en muistanut, tai sitten maksua ei aikaisemmin ole ollut. Liikkumisrajoitteet muistan kyllä.
Sama koskee muuten Aallon ateljeekotia Munkassa. Asuin 7 vuotta aikoinaan melkein naapurissa, ja kävin pari kertaa opastetulla kierroksella, mielestäni mitään ei veloitettu.
Pianon soiton opettajani – arkkitehdiksi valmistunut mutta konserttipianistina uran tehnyt – oli muuten nuoruudessaan työskennellyt Aallon palveluksessa Riihitien toimistossa, oli kiva nähdä nämä tilat. Asuntohan ei ole mikään iso, kun ottaa huomioon, että koko takaosa oli toimisto-työtilaa.
Ilmoita asiaton viesti
Arkkitehti-pianisti kuulostaa aivan toisen tason tekijältä kuin vaikkapa levyseppä-hitsaaja, mikä ei tietenkään tarkoita etten arvostaisi konepaja-ammattilaisia.
Villa Mairean jälkeen Riihitien huushollissa ei ole mitään yllättävää, vaan rakennus tuntuu olevan tuttua Aaltoa. Tarjolla on kuitenkin tiettyjä ahaa-elämyksiä, joista esimerkkinä mainitsen kotitalon yläkerran peseytymistilat. Kylppäriin on asennettu vierekkäin kaksi hauskannäköistä kuin kananmunan puolikkaiksi muotoiltua pesuallasta. Olen lukenut tiedon, jonka mukaan Alvar Aalto halusi Paimion parantolan vessoihin altaat, joihin pesuvesi valuisi äänettömästi eikä loristen.
Hiljainen iltapesu merkitsee asumismukavuutta niin sairaalassa kuin kotonakin! Ja nyt palaan vielä pianojuttuun. Riihitien olohuoneessa on musta ”tavalliselta” näyttävä flyygeli, mutta Villa Maireassa erikoinen Henningsen synteettisine kansineen. Se saattaa näyttää lelulta, mutta on todellinen design-soitin, joita on maailmassa vain muutama. Siinäpä todellinen arkkitehdin piano!
Ilmoita asiaton viesti
Tuo flyygeli näyttää erikoiselta. Pääsevätkö vieraat soittamaan sitä? Itse en valitettavasti soita pianoa, mutta yksi lapsistamme kyllä.
https://www.artek.fi/fi/tilat/villa-mairea
Ilmoita asiaton viesti
Onpa komeat kuvat! Kiitos linkistä. Vierailija ei saa kuvata Villa Mairean sisätiloja.
Flyygeli tuo mieleen juke-boksin tai jopa flipperin kahvilan nurkasta 1970-luvulta. Henningseniä ei ole lupa soittaa, ja muutenkin Villa Maireassa edellytetään normaalia musokäyttäytymistä: esineisiin ei saa koskea.
Portaikkokuvassa näkyvät hienosti mäntytolpat, jotka Alvar Aallon oikusta piti kuljettaa Noormarkkuun maapallon toiselta puolen. Niiden materiaali on oregoninmänty, koska sen kuiva ja kuoreton puuaines vastaa väriltään mahdollisimman tarkasti ikkunan takana avautuvan suomalaismaiseman punakaarnaista petäjikköä. Kyllä arkkitehdilla visioita riittää!
Ilmoita asiaton viesti
Tämä kirjoitus osoittaa oikeaksi väittämäni, että kansalaisten keskuudessa on liian vähän rahaa liikkeellä. Ihmisillä on liian vähän tuloja. Tuloja nykyään tarvitsevat muutkin ihmiset kuin vain työssä käyvät ihmiset. Nykyinen rahoitustekniikka on jo kypsä kansalaistuloihin, paremmin kuin asenteet. Ei kannata menettää hyvää markkinataloutta vain siksi, että emme soisi rahaa elämiseen. Maailma muuttuu, mutta itsestämme on kiinni, mihin suuntaan. Kiitos kirjoituksesta!
Ilmoita asiaton viesti
Ylen uutisissa on nyt aika hyvä kolumni toimeentulosta ja sen uudistamistarpeesta. Indeksikorotus tulee, mutta ei ihan tarpeksi. Kiitos itsellesi kiitoksista ja hyvää kesää, Tarja!
Ilmoita asiaton viesti