Albert Edelfelt palasi ”kotiin” Ateneumiin ja viipyy syksyyn

Ateneum avasi ovensa näyttelyllä, jota voi luonnehtia historialliseksi. Albert Edelfeltin näyttelyssä on esillä 230 teosta, lisänä luonnoskirjat,  ja se valaisee jälleen kerran suomalaisen taiteen askeltajan jälkiä ja tuotantoa. Kun edellisestä näyttelystä on vierähtänyt 20 vuotta, on Edelfeltin päivityksen aika. Hän on ehdottomasti uudistetun Ateneumin näyttelyn taiteilija.

Ateneumin johtaja Marja Sakari opastaa, että tässä näyttelyssä pohjoinen valo on erityinen elementti, joka on kiinnostanut yleisöä Ranskassa. Nyt avattu näyttely on ollut suppeammassa muodossa Pariisissa viime vuonna – ensimmäistä kertaa yksityisnäyttelynä ja Göteborgin taidemuseossa.

Kulttuurimies, kosmopoliitti, eurooppalainen, kuvataiteen ovien avaaja, suomalainen frankofiili, loistava maalari, verkostoituja, kielimies – Albert Edelfeltiin voidaan istuttaa monen monta määritettä. Jos katsoo, nämä ovat myös näkyvillä museon seinillä.

Yhdeltä vaellukselta Ateneumin yläkerrassa jää paljon mieleen, ja toisaalta ei. Kun esillä on Edelfeltin töitä, niitä rakkaita ja tuttuja, ja vähemmän tuttuja, muutama uusikin mukana, koko hänen tuotannostaan hahmottuu vähitellen käsitys sen valtavuudesta ja Edelfeltin moneen ulottuvasta persoonasta. Ja näyttelyssähän on vain osa. Tämä Edelfelt-näyttely käynnistää katsojan mielessä tarkastelun, johon mahtuu yhteiskunnan ulottuvuudet ja aika, jossa niitä elettiin.

Edelfeltin aika oli Suomessa Venäjän aikaa ahdistuksineen. Ehkä tähän aikaan löytyy yhtäläisyyksiä, sillä maailma ei ole tänäänkään siloinen. Nykyajan elämisen ehto on verkostoituminen, mutta niin se oli Edelfeltillekin, ja hänhän verkostoitui, mikä näkyy maalausten moninaisissa aiheissa ja hänen ystäväpiirissään. Jatkuvasti kiinnostavaa Edelfeltin aikalaisten tarkastelussa on, miten kaikki taiteilijat matkustivat ja matkustivat, ihan kuin omana aikana.

Vähän naiivisti voi pohtia, miten monenlaiset silmäykset Albert on luonut maailmaan. On pariisittaria, on suomalaisia eukkoja, on venäläisiä ruhtinaita, on maisemia, on sotaa, on historiaa, on sukulaisia. Hän on huomannut naisten vaatteet ja kurkistanut kuvattavan sieluun, mikä näkyy tämän silmänluonnista. Unohtumattomia on tässä mielessä monta, mutta ehkä yksi vetoavimmista ja suloisimmista on Virginie, josta Anna Kortelainen teki kuuluisan tai Blankan ratsastajan poikaansa polvella keikuttava äiti.

Suomalaisittain suuria, ikonisia kuvia on näyttelyssä esimerkiksi Ida Aalberg, Aino Ackté, Larin Paraske, Emil Wikström. Kiinnostava on tietysti uusi löytö eli muotokuva Adolf Waseniuksesta.

Uskallan uskoa, että Edelfelt on pitänyt naisista ja heidän elämänpiiristään, mikä näkyy herkullisissa vaatetuskuvauksissa. Pariisilainen muoti vivahduksineen todella kukkii Ateneumin seinillä. Myös suomalaisesti kansankuvauksissa, joissa on kaunistelemattomat, tarkat ja aidot vaatteet. Larin Parasken harakka Edelfeltin taulussa kelpaa tänäänkin kansallispukuosaajille!

Tuotteliaan taiteilijan töitä on löytynyt ja löytyy? erilaisista paikoista. Tässä näyttelyssä esillä on tarinan mukaan yksi sellainen, Neitsyt Maria Ruusutarhassa vuodelta 1898. Gösta (?) Serlachius löysi taulun Pariisin kirpputoreilta, tunnisti sen ja toi omakseen.

Näyttelyn oheen on tuotettu näyttelykirja Albert Edelfelt (Ateneum), jonka ovat päätoimittaneet Anne-Maria Pennonen ja Hanne Selkokari. Teos on tarkka paikannus tämänhetkisestä Albert Edelfelt -tutkimuksesta ja näin myös selkeä opas näyttelyn ytimiin. Kuvitus kattaa hienosti Edelfeltin elämänkaaren tärkeimmät askelmat.

www.ateneum.fi

Albert Edelfelt

5.5.-17.9.2023