Juha Hurmeen ilotulitus teatterille Espoossa

Espoon Kaupunginteatterissa koettiin Juha Hurmeen käsikirjoittama ja ohjaama Jumalainen näytelmä 8.9. Verbi ”koettiin” on paikallaan, sillä alkujaan faktapohjaisesta näytelmästä kehkeytyi spektaakkeli vailla vertaa. Sanat ja nuotit lensivät, myös faktat silloin tällöin.

Valter Juvelius (1865-1922) nousee estradille näytelmässä jälleen kerran jälkeen Jerusalemin seikkailujen vuonna 1911, jolloin hänen mestaroimansa Liitonarkin etsintä oli ajankohtainen. Juvelius ilmestyi jälleen otsikkoihin, kun tietokirjailija Timo R. Stewartin kirja ilmestyi vuosi sitten. Seuraava suuri ulostulo onkin Hurmeen Jumalainen näytelmä, joka ammentaa sisältöä oikeasti tapahtuneesta, mutta vapaalla assosiaatiolla.

Yleisön Hurmeen teos panee koville. Jos Valter Juvelius jostain on kuuluisa, se on runo Jo Karjalan kunnailla lehtii puu. Tästä lauletusta runosta ilta alkoi; sovituksen on tehnyt Iida Savolainen. Hänen käsialaansa ovat myös muut musiikkikappaleet, joissa kuljettiin tämän päivän rytmeissä.

Valterin väitöstilaisuus näytelmän alussa on farssi, johon osallistuvat sisar Ester, isä Johan, Eino Leino, Kasimir Leino ja L. Onerva. Tärkeää ei ole, onko heillä mitään tekemistä Juveliuksen kanssa, vaan tärkeää on, että he ovat loistavia ryydittäjiä, ja myös aikalaisia. Heidän kanssaan saapi heiluttaa sanan säilää. Ja Hurmehan heiluttaa, enemmän kuin kertakatsomiseen mahtuu.

Näytelmän toinen osa on istutettu Jerusalemiin ja Liitonarkin etsintään. Todellisuudessa on itse asiassa ihmeellistä, että joku Juvelius Suomesta sai aikaiseksi aikanaan Liitonarkki-kalabaliikin ja maailman lehdistön huomion. Kaivuujoukon aikaansaama konflikti kyllä näkyi, mutta hauskempi oli seurata Antti Laukkarisen jumppaa (Otto von Bourg) tai Esterin alias Cécile Orblin miesnälkäisyyttä tai…

Jos unohtaa faktat, ja keskittyy näyttelijätyön käänteisiin, näytelmä ja sen ohjaus on herkkua. Kokonaisuus on Teatteria isolla kirjaimella huolimatta siitä, että historiallisia sidoksia oli ehkä nimellisesti. Nimet ratkaisevat, eivät tapahtumat.

Onko näytelmässä suuri sanoma, tendenssi tai historiallinen uutinen? Ei ole, mutta tekemisen iloa, musiikin ja näyttelemisen iloa ja ennen kaikkea hyvää näyttelemistä. Siis teatteria.

Näyttelijät

Eetu Känkänen

Cécile Orblin

Antti Laukkarinen

Roosa Söderholm

Tomi Alatalo

Enni Ojutkangas

Ohjaus ja käsikirjoitus

Juha Hurme

Musiikin sävellys ja ohjaus

Iida Savolainen

Lavastus ja pukusuunnittelu

Raisa Kilpeläinen