Käärmeenpääntallaajat suggeroi Espoon kaupunginteatterissa
Pääsiäisviikolla elettiin huimat hetket Käärmeenpääntallaajien ensi-illassa Espoon Kaupunginteatterissa. Esityksessä on messua, suggestiota, hurmioitumista – ja ennen kaikkea mukaansa tempaavaa tanssin ja ilmaisun taitoa.
Kyseessä on usean osaajien kokonaisuus: underground-trio Palomylly, Tanssiteatteri Tsuumi, Folk Extreme, Kallion lukiolaiset ja yllätysvierailija Kaari Martin.
Musiikin produktioon on säveltänyt Anne-Mari Kivimäki, koreografia on Reetta-Kaisa Ileksen ja ohjauksesta vastaa dramaturgi Marjo Kuusela. Yhteistuotanto on Folk Extremen, Tampereen Työväenteatterin, Espoon Kaupunginteatterin, Tanssiteatteri Tsuumin ja Kallion lukiolaisten.
Tässä esityksessä ei kenenkään tarvinne kysyä, pitääkö siitä vai ei. Käärmeenpääntallaajat on tunnetason syväluotaus kuortanelaiseen herätysliikkeen vasulaisiin 1800-luvulta, uskomiseen, ihmisen ahdistukseen, tanssiin ja iloon. Vasulaiset olivat ”erilaisia” heränneitä, sillä he tanssivat, lauloivat, nauttivat alkoholia ja olivat tiettävästi seksuaalisesti vapaita. Siis erilaisia heränneitä. Itse Heikki Klemetti sävelsi Vasulaisten marssinkin, josta esityksessä kuultiin kaikuja.
Käärmeenpääntallaajat puntaroi myös seuroissa tapahtunutta käärmeenpäänpolkemista eli rytmikästä liikkumista tanssin tapaan musiikin tahdissa. Tanssi, liike, poljento ja kansanmusiikista ammentava rytmitys teki ryhmätansseista loputtoman kiinnostavia. Loputtoman siksi, että tanssi ja musiikki suggeroivat kuulemaan ja kuuntelemaan. Tanssin juuristo on tässä produktiossa monisyinen, sillä musiikki soi siellä täällä kansanmusiikkina tanssin seuratessa vanhoilla rytmeillä. Rytmisen musiikin yhdistäminen vanhoillaan kulkeviin melodioihin on sykähdyttävää. Erityisesti, kun kaiken yllä soi Anne-Mari Kivimäen kaksirivinen riivatulla nopeudella.
Vasulaisten poiminta tanssimusiikkiteoksen kehykseen on ketterää. Kukapa tänään tietää vasulaisista kaukana kuortanelaisten tuvissa? Eteläpohjalaisvireet on tallennettu tässä teoksessa salaperäiseen ulottuvuuteen, jossa hengitetään perimmäisten äärellä eli ihmisen ahdistus uskomisen edessä, nautinto, yhteisö, ja… herännäisvirren voima alistettuna rytmisen musiikin tähän päivään. Lopussa joukkojen yhteispoljenta, uskominen vai kuolema? – Mutta ennen tätä tanssitaiteilija Kaari Martinin vastaus kysymykseen, mihin uskot. Vastaus nauratti. Martin tanssi flamencon napsautuksilla huikean kosiotanssin. Näin.
Käärmeenpääntallaajia on itse asiassa hankala arvioida (pakko tunnustaa), sen sijaan se pitää kokea ja intoutua hiotusta esityksestä, tanssin ja musiikin yhteismenosta sekä armottoman upeasta ammattilaisuudesta. Tässä produktiossa on luovuutta, monta ulottuvuutta ja viimeistelty kokonaisuus, joka silattiin Kallion lukion nuorilla esiintyjillä.
Kommentit (0)