Murhan punainen lanka eli Holmes & Watson viihdyttävät Hämeenlinnassa

Takkatulitarinoiden salapoliisi Sherlock Holmes ja hänen sotatohtoripuoliskonsa Watson elävöitettiin Hämeenlinnan teatteriin. Ensi-ilta oli 5.10. Sherlock Holmes ja murhan punainen lanka astuivat lavalle kaikkineen.

Teatteriin näytelmäkirjoittaja on Tiina Puumalainen, joka myös ohjasi näytelmän. Kun menee katsomaan Holmesia ja Watsonia, kliseinen mielikuva – tai sen pelko – on mielessä päällimmäisenä. Mutta teatterissa odottikin yllätys.

Murhan punainen lanka oli toteutettu kevyellä, sivistyneellä kädellä, joka säilytti sherlockia ja watsonia, mutta ajanmukaisella vauhdilla ja konseptilla. Tiina Puumalaisen luomuksesta löytyivät Doylen klassiset otsikot sisältöineen, mutta niihin ei juututtu. Sherlock-tarinat ovat itse asiassa hitaita ja pitkäveteisiä, ja niiden autenttinen siirto ei olisi toiminut (kuten katsoja epäröi ennen esitystä). Puumalaisen sankarit ovat ketteräkielisiä, liikkuvia, vihjailevan humoristisia.

En osaa kuvitella, miten Conan Doylea lukematon hahmottaisi näytelmän, mutta tarinat lukenut nautti juttujen etenemisestä ja henkilökuvarakennelmista.

Lavastus on tämän näytelmän ehdoton sydän. Suunnittelija Teppo Järvinen on ollut kiitettävän kekseliäs luodessaan miniatyyrirakennukset, joista irtosi kyllä Lontoon tunnelmat. Liikkuvat taloelementit kääntyivät vaikka miksi. Kivaa oli katsella kaveruksia istumassa talon päädyssä penkillä! Tässä näytelmässä oli lisäksi käytetty videotekniikkaa tuotteliaasti ja kekseliäästi täydentämään lavastusta. Kun muistetaan, miten suorastaan koomisia olivat ensimmäiset videotuonnit teatterin lavastuksiin, ei voi kuin huokaista, kun katsoo, miten sen avulla luodaan kevyesti maailmoja. Loistojuttu.

Iikka Forss loi Sherlockin ja Panu Valo Watsonin ja Johanna Reilin rouva Hudsonin. Forssin Sherlock keskusteli huomattavan liukkaalla tekniikalla, mikä varmasti luontevoituu esitysten edetessä. Valon Watson oli juuri niin hellyttävä kuin hän on kirjoissakin – tosin hänkin replikoi aikamoisella kiireellä. Mutta mitäs näistä, heppuja oli hauska seurata ja elää jälleen kerran takkatulen lumoa.

On hauskaa, että tällaisia arkkiklassikoita tuodaan uusissa kansissa näyttämöille muokattuina ajan henkeen. Katsoja arvostaa huolellista uudistusta, jossa läsnä ovat aidot henkäykset, mutta joiden kehyksenä on taitavasti luotu ”uusi” maailma, jota osaamme lukea. Tämä Sherlock kavereineen on tosi kivaa iltaviihdettä, etenkin pikkujoulujen aikaan. On kiva vaeltaa Doyle-muistoissa, jotka ehkäpä kannustavat palaamaan alkuperäisiin tarinoihin.

Rooleissa: Iikka Forss, Panu Valo, Lasse Sandberg, Johanna Reilin, Birgitta Putkonen, Maiju-Riina Huttunen. Arthur Conan Doylen teosten pohjalta näytelmäksi kirjoittanut Tiina Puumalainen, ohjaus Tiina Puumalainen. Lavastussuunnittelu Teppo Järvinen, pukusuunnittelu Anne Laatikainen, valosuunnittelu Pasi Saari, äänisuunnittelu Lauri Malin, maskeeraus ja kampaussuunnittelu Liisa Sormunen.

hml.teatteri.fi