Näin unta kesästä kerran – haikean kaunis juhannusmuisto

Seela Sella, Pia Freund, Taina-Maaria Rautasuo ja Louna Hosia järjestivät matineatyyppisen runo-laulu-musiikki-illan juhannuksen kynnyksellä Janakkalassa. Illan teemana olivat Eino Leinon runot.

Illan avaus oli Seela Sellan esittämä Itsestäni minä vain todistan – ja tästä Leino-ilotulitus alkoi. Seitsemän runoa lausuttuna, seitsemän runoa laulettuna ja sellosoolot ryydittämässä.

Pia Freund on rakentanut kiinnostavia kokonaisuuksia, joissa musiikki ja lausuntataide ovat vuorovaikutuksessa. Menneinä koronakesinä pihakonsertit olivat Seela Sellan ja Freundin juhlaa, muun muassa. Tämänvuotinen juhannusmatinea oli selvästi jatkumo yleisön rakastamalle taidekokonaisuudelle. Voinen sanoa rakastamalle, sillä Leinon ikirunot saivat uutta, unohtumatonta hohdetta.

Pia Freundin esittämät Leinon runoihin sävelletyt laulut ovat Heikki Sarmannon käsialaa. Heikki Sarmanto on tunnetusti hienovarainen, kuitenkin rohkea säveltäjä. Hänen Leino-laulunsa ovat nautittavaa kuultavaa, sillä niissä on runon rytmi ”oikein” läsnä, musiikki seuraa aaltoilevia säkeitä vaivattomasti ja runoa kunnioittaen. Sarmannon laulut sopivat hyvin Pia Freundin tulkittaviksi. Hänen tulkintansa istuu Sarmantoon ja sävellysten omintakeiseen sisäiseen hengitykseen. Taina-Maaria Rautasuo piti tässä konsertissa piano-osuudesta hyvää huolta; sarmantolaiset akordit rytmeineen soivat kauniisti. Viimeinen laulu Nocturne oli ehkä tämän konsertin lauluista lyyrisyydessään puhuttelevin – tietysti.

Seela Sellassa on käsittämätöntä charmia, voimaa, iätöntä taiteilijaa. Jos kuka, niin hän on Leino-laulaja, joka kykenee lausumaan Leinoa yksinkertaisesti, hengittämään Eino Leinon henkäyksin runoutta ulos. Jopa karusti lausutut säkeet alkavat säihkyä ja saada syvyyttä, jota Leino on varmasti laulanut, siis kirjoittanut.

Laulajan mahti löytyy Sellan tulkinnoissa vaivattomasti, leinolainen maailmankuva avautuu koruttomasti oikeaan syvyyteen. Usein mahtipontisena koettu Jumalien keinu oli yksi illan runotulkintojen helmi. Tämä lyhyt runo pudotti saliin miettimisen aihetta ihmisen matkasta ja maineen katoavaisuudesta. Sella pakotti ajattelemaan.

Ehkä mieleenpainuvin Seela Sellan loihtimista runoista oli Legenda kokoelmasta Yökehrääjä vuodelta 1897. Kesäiltainen lämpö, salin ikkunoista näkyvä hämäläinen maisema kehystivät tätä tuttua, aina rakasta runoa. Herran ja Pyhän Pietarin matkasta haluaa kuulla aina. Nyt Seela Sellan esitys nostatti kyyneleen. Että meillä on Eino Leino, että häntä lausutaan tänäänkin. Seela Sellan kaltaisten lausujien keralla runot elävät aina uudestaan ja niissä haluaa elää hetken aina uudelleen.

Eino Leinon ja Heikki Sarmannon ohessa illassa soi Olli Virtaperkon sellosävellyksiä Louna Hosian tulkitsemana. Kiinnostavia säveliä musiikin monitoimijan kynästä!

Kiitos tällaisen produktion toteuttajille, monitaiteellinen kokonaisuus kiehtoo.  Eino Leino sopi tähän iltaan. Hänestä on ollut monen taiteilijan elämys- ja esityslähteeksi. Niin nytkin.

www.piafreund.com