Rahan pulputusta – Ovista ja ikkunoista Hämeenlinnassa

Monimielinen ranskalainen komedia Ovista ja ikkunoista aloitti keväisen elämänsä Hämeenlinnan kaupunginteatterissa torstaina 20.2. Sébastien Thieryn käsikirjoittama komediallinen rahahupailu avartaa varmasti katsojan aivojen rahaosastoa ja suhdetta rahaan.

Näytelmän pääroolissa on tietysti raha. Muut roolit ovat anestesialääkäri Bruno, alias Johannes Korpijaakko, rehtori Laura, alias Sinikka Salminen, kotiapu Terese, alias Birgitta Putkonen ja naapuri, alias Lasse Sandberg. Ohjaaja on Samuli Reunanen.

Rahaa sataa pöydälle, kaapeista ja ovesta kunniallisten, arvoja omaavan pariskunnan kotiin. Ensin satanen, sitten tonneja ja sitten paljon. Raha on isännätöntä, eivätkä Laura ja Bruno tiedä, mistä se tulee ja miksi se tulee heidän kotiinsa.

Mitä tehdä rahalle? Kun niin sanottu hyvä keskustelu on käyty, raha alkaa tuntua oikeutetulta korvaukselta elämän pettymyksistä ja uhrauksista. Lääkäri-Bruno laskee, paljonko on päivystetty ja kärsitty ja paljonko leikkaussalin nukkumattia on kiitetty. Rouva puolestaan arvottaa kovaäänisesti perheen suhdetta rahaan, johon sisältyy moraliteetti.

Verkkaisesti käynnistyvä näytelmä tihentyy loppua kohden. Sébastien Thiery näyttelijänä tietää, miten rakentaa tiivis teksti, jossa ”pääsee” näyttelemään. Suomentaja Arto af Hällström on taitava suomentaja, ja näin repliikit kulkevat sujuvina ja luontevina.

Näytelmän tiivistyminen ja tahdin nopeutuminen kulkevat käsikädessä rahan kanssa. Lankeaminen rahan käyttöön, sen käytön perusteleminen ja törsäyksen laillistaminen on hyvin inhimillistä. Mutta samalla paljastuu parhaankin ja moraalisen ihmisen heikkous. Rahaa on kliffaa törsätä. Ei voi olla tykkäämättä elämän koreudesta.

Kun elämän omenassa on aina mato, niin on myös tässä näytelmässä.

Asunnon yläkerran uusi naapuri ilmaantuu paikalle Lasse Sandbergin hahmossa. Uhkaava mafioso-jokerihahmo muuttaa kaiken ja näytelmä tihentyy tihentymistään kohti loppuaan. Sandbergin naapurirosvo on pirullisen yksioikoinen, toimintaan pakottava irvokas äijä, jonka olemukseen on kekseliäästi lainattu batman-akselilta (?) vaaraa.

Vaikka Ovista ja ikkunoista lähtee liikkeelle yksinkertaisena komediallisena keskusteluna, siitä kasvaa monikasvoinen mielikuvituksen, hyvä ja pahan, epärehellisyyden ja rehellisyyden leikki. Mieli jää askartelemaan rahallisen problematiikan ja etiikan kanssa.

Tässä näytelmässä kaikki näyttelijät tekivät ehyet roolit, mikä on yhtä kuin ehyt näytelmä. Sinikka Salminen ja Johannes Korpijaakko kannattelivat henkilönsä johdonmukaisesti. Lasse Sandbergin irstaaksi väritetty mafioso oli hyvä, taitavasti rakennettu tappajasielu. Palvelija Teresalla on pieni rooli, mutta Birgitta Putkosen Terese nöyräili hyvin.

Lavastus ja puvustus olivat viihdyttäviä, onhan kyseessä komedia. Punaista brändivaatetta, glitterin juhlaa ja samppanjaa ja kaviaaria… Tanssiaskeleet nousivat kevyesti, hetken oli hauskaa. Näytelmän oikea kysymys on, mitä tekisin isännättömällä rahalla tai siis rahalla joka ei oikeasti kuulu minulle? Tuleeko törsäämisestä onnelliseksi?

Vastausta on pohdittu monessa taidelajissa ja epäilen, että pohdinta jatkuu…

www.hmlteatteri.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu