Rottien pyhimys juhlisti upeasti Hämeenlinnan teatterin 120-vuotisjuhlaa

Kyllä, Rottien pyhimystä on odotettu Hämeenlinnan teatterin lavalle. Onhan näytelmän tarinan paikka Hattulan kirkko ja onhan näytelmän alla olevan kirjan kirjoittaja Anneli Kanto Pirkkalasta kotoisin. Hänen romaaninsa on saavuttanut huomattavan menestyksen, eivätkä kirjastojen lainausluvut ole laskevia.

Hämeenlinnan teatteri ehti korkata kirjan ensimmäisenä näytelmäksi ja tuoda sen myös ensimmäisenä lavalle. Kun Hämeenlinnan teatteri täytti muhkeat 120 vuotta 9.9., historiallinen, Hämeessä kiinnioleva teos istui aikaan.  Hyvä, että näytelmä tehtiin, sillä jo ensi-ilta todisti, että muistettava teatteriteos syntyi teatteritaivaalle.  Teatterinjohtaja Anna-Elina Lyytikäinen toteaa käsiohjelman esipuheessa, että ohjelmistollaan teatteri haluaa avartaa yleisön maailmankuvaa, ja tästä syystä juhlanäytelmäksi valittiin Anneli Kannon romaanin pohjautuva Rottien pyhimys.

Teoksen ohjaaja on Milko Lehto, joka on myös dramatisoinut Rottien pyhimyksen yhdessä Katja Krohnin kanssa. Lehto on rakentanut Rottien pyhimyksestä soljuvasti kulkevan kokonaisuuden, joka pysähtyy aikakauden vaihtumiseen eli katolisen Suomen kääntymisestä reformiin. Hattelmalan kirkon maalareita ei tarvita enää. Kun valot näyttämöllä sammuvat, silmänurkaltaan kysyy, näinkö aikakaudet vaihtuvat ja oma aika loppuu.

Pelliina, kirjan päähenkilö asuu näyttämöllä Sonja Silvander-Valon hahmossa. Hänen Pelliinansa on naisten parhaita, rehellinen, yrittävä, uskaltava ja kohtalonsa kestävä. Kun on nähnyt Pelliinan näyttämöllä, ei osaa kuvitella hänelle toisenlaista roolia. Silvander-Valon Pelliina on niitä roolisuorituksia, jotka jäävät muistiin elämään. Naistytöstä kasvaa taiteilija.

Toinen kantava rooli on Antti Virmavirran mestari Andreas Pictor. Johtavalla maalarilla on psykologinen silmä ja hän taitaa myös traumaterapian: Pelliina pelastuu. Mestari Martinus Mikko Nousiaisen hahmossa on rakastunut ukkomies, minkäs sille mahtaa, mutta rangaistus seuraa…

Rottien pyhimyksen henkilögalleria on moninainen ja siinä rikkaita hahmoja, jotka voisivat loistaa yksittäisinä kynttilöinä. Milko Lehto on kuitenkin luonut teoksen, johon kuuluvat itsestään selvästi kaikki henkilöt, tasavertaisina ja näytelmään kuuluvina. Kokonaisuus ja sen kerrokset ovat tämän teoksen timantteja, huolellisesti hiottuina. Teoksessa ovat rakkaus, petos, taide, jumaluus, kavaluus – elävän elämän elementit läsnä, kuten myös elettävään elämään tarvittava rohkeus.

Lavastus, videot, puvustus, kaikki näyttämöllä näkyvä oli samaa kokonaisuutta sisällön kanssa. Hattulan kirkon maalaukset puhuivat uutta kieltä teatterissa. Nykytekniikka sai oikeutuksensa. Taidolla kulkevat kuvat ottavat osansa kokonaisuudesta; ne kuuluvat siihen.

Onnea Hämeenlinnan 120-vuotiaalle, jolla on annettavaa yleisölleen!

www.hmlteatteri.fi