Eettinen ongelma johon en vieläkään tiedä vastausta
Kuvitellaan että ystäväsi sairastaa vakavaa sairautta johon mahdollisesti kuolee.
Tiedät apteekin jossa on parantava lääke, mutta se on erittäin kallis eikä sinulla ole varaa siihen.
Mitä teet? Käytkö varastamassa lääkkeen vai tyydytkö kohtaloosi ja annat ystäväsi kuolla?
P. S
Kyse on huomattavan kalliista lääkkeestä, josta tulee apteekkarillekin tappioita.
Kapitalismissa kuollaan kun parantavaan lääkkeeseen ei ole varaa.
Ilmoita asiaton viesti
Minä ehkä varastaisin.
Ilmoita asiaton viesti
Kommunismissa kuollaan kun parantavaa lääkettä ei ole.
Ilmoita asiaton viesti
On poikkeuksellista, että henkilö kokee ystävänsä sairauden eettisenä ongelmana siinä mielessä, että hänen pitäisi ulkopuolisena ei-ammattilaisena kyetä järjestämään apua.
Sisältyykö kysymyksenasetteluun oletus, että potilas itse ei missään tapauksessa voi tai halua käyttää omaa rahaansa tuohon lääkkeeseen?
Yllättävä on myös kysymys ”tyydytkö kohtaloosi ja annat ystäväsi kuolla?” Eikö oma kuolema kuitenkin ole tapahtumana kohtalokkaampi kuin ystävän kuolema?
Ilmoita asiaton viesti
varastaminen on vaikeata ja kiinnijoutumisen riski on suuri.
En uskoettä apteekkari säilyttäisi kallista lääkettä niin että se olisi helposti otettavissa. Haen pankista lainaa lääkkeeseen ja ostan sen rahalla.
Ellen saa lainaa eikä minulla ole myytävää omaisuutta tyydyn tilanteeseen.
Oletan että ystäväni on esim.keski-ikäinen mies, jollaiset eivät herätä hyväntekeväisyysjärjestöjen myötätuntoa.
Jos olen esim.työssä paikassa, jossa pääsen käsiksi rahoihin, voin tehdä kavalluksen ja hankkia lääkkeen kiinnijäämisen uhalla. Näin jos on hyvin rakas ystävä.
Ilmoita asiaton viesti