Suomen väestönkasvu – Suomen väestönkato – Maahanmuutto – Syntyvyys

Suomen väestönkasvu – Suomen väestönkato

Miksi tarvitsemme nopeasti väestönkasvua? Olisiko väestönkato huonoa? Tarvitsemmeko maahanmuuttoa? Tarvitsemmeko lisää syntyvyyttä?

Lukiessamme historiaa, eri maissa ihmiset ovat vuosituhansien aikana siirtyneet alueilta toisille vaikkakin kulkeminen oli silloin aivan toisenlaista kuin nykyään. Vähitellen syntyi yhteiskuntia ja valtioita. Valtioiden syntyessä alkoi myöskin kehittyä ”kansallista pääomaa”. Väestömäärällä on ollut tällöin merkitystä, jotta ”työkäsiä” on saatu kehittämään valtiota ja yhteiskuntaa. Lisäksi historiasta on ollut nähtävissä, että sotia varten on ”asekäsiä” tarvittu. Tulevaisuuden maailmassa ”ihmistyökäsien” ja ”ihmisasekäsien” määrä ei ole määräävätekijä siihen miten vahva, turvallinen ja hyvinvoiva jokin valtio on, näin ainakin nyt olevalla tiedollani ajattelisin olevan. Ensiksikin ihmisten konkreettista ”käsityötä” nyt ja tulevaisuudessa vähentää digitalisaatio, automaatio, teknologia, robotiikka, keinoäly jne. Tuottavuuden kasvua tarvitaan, jotta yhteiskunta pystyy saamaan tuloja ja maksamaan hyvinvointivaltion menot. Tämä tarkoittaakin silloin edellä mainittujen alojen kehittämisen tarvetta Suomessa. ”Asekäsien” määrään vaikuttaa samaiset asiat: eli ”ihmiskäsillä” ei niissä ole enään se suurin voima. Toisaalta toivoisin, että tulevaisuuden valtiot eivät enää sotisi ja ihmiset voisivat elää sovussa, näin hyvinvointi valtioissa onkin käynyt. Tämä osoittaa osaltaan hyvinvoinnin määrän lisääntymisen vähentävän sotia. Todellinen uhka ihmiskunnalle tuleekin muualta: ihmiskunnan tulee huolehtia yhdessä siitä, että maapallolla voi tulevaisuudessakin elää ja äitimaamme voi hyvin sekä kaikenlainen elämä täällä ei kuihdu/tuhoudu vaan kasvaa ja monipuolistuu.

Suomessa ja monissa muissa kehittyneissä maissa olemme nostaneet esille, että väestönkato maissamme on uhka ja tarvitsemme syntyvyyden kasvua tai sen paikkaamiseen ihmisiä tänne, jotta ”ihmiskäsien” määrä ei laske ja se olisi määräävä tekijä valtion kehittymiseen. Onko se todella näin?

Suomen väestönkato ei ole uhka, mutta syntyvyyttä tulisi pyrkiä lisäämään Suomessa. Se nimittäin uhkaa jatkuvasti laskea ja huolestuttavinta on, että yhä harvemmalle tulee lapsia. Maailman väkiluku kasvaa taas jatkuvasti ja suurin kasvu tapahtuu Afrikassa. Väestön summittainen siirtäminen esimerkiksi Afrikasta tai muista väestönkasvumaista väestökatomaihin ei ole ratkaisu tulevaisuuden maailmaan. Maailman väestönkasvu tulee olla yleisesti maltillista monista eri syistä ja tämän vuoksi sitä tulee hillitä muiden maiden avustuksella maihin, joissa tätä tapahtuu.

Suomessa syntyvyyden lisääntymistä taas tulisi kannustaa esimerkiksi max. 3 lapseen asti yhteiskunnallisesti (tämän lapsimäärän jälkeen en näkisi kannustinedellytyksiä). Tämä kannustaa tekemään Suomessa lapsia, mutta ehkäisee suurperheiden yhteiskunnallista tukemista. Näin syntyvyys todennäköisemmin jakaantuu useammalle perheelle ja taas suurperheellisten määrät mahdollisesti pienenee (ei ole tuettua tehdä enempää kuin esimerkiksi max. 3 lasta). Tulisimmekin kannustaa ja edistää yhä useamman ihmisen saavan lapsia, mikä hyödyttää maatamme monin eri tavoin. Näin myöskin naisten työelämään palaaminen nopeutuu raskauksien jälkeen. Miehet ja naiset yhdessä kasvattavat lapsia tasavertaisina kuten nytkin on tavoitteena. Tasa-arvoa korostavassa Suomessa tulee edistää naisten tasa-arvoa elämässä ja työelämässä ja säännöt sekä kannustimet tulee ohjata myös sen mukaan.

Maailman ihmisille tärkeintä on se, että jokainen syntyvä lapsi voisi saada hyvän elämän ja maailman kantokyky tulee sen myös luonnollisesti kestämään. Maailma tarvitsee kasvua ihmismäärissäkin, mutta se tulisi olla hyvin maltillista ympäri maailmaa, jotta myös siihen liittyviin uhkiin voi maailma varautua paremmin. Samassa yhteydessä nyt esimerkiksi maailma taistelee ilmastomuutosta vastaan, joka myöskin heikentää omalta osaltaan tiettyjen alueiden elinvoimaisuutta ja ihmisten hyvinvointia. Väestön suuri kasvaminen tietyissä maissa luo epätasapainoa koko maailmaan. Yleensä köyhimmissä valtioissa väestönkasvu on monesti suurinta ja naiset ovat monesti kotona eikä työelämässä vrt. länsimaistuneet keskituloiset valtiot. Toisaalta monesti näissä suuren syntyvyyden maissa on monenlaisia ongelmia, jotka tosin johtuvat sitten myös osaltaan rikkaiden-keskituloisten valtioiden huonosta vaikuttamisesta heidän alueillaan valtavine yrityksineen. Tämä tosin ei koske kaikkia maailman maita, joissa syntyvyys on suurta. Tämä kuitenkin liittyy sitten käytännössä eri aihepiriin, eikä tähän kirjoitukseen.

Nykymaailma ja tulevaisuuden maailma ei nojaudu siihen, että ihmismäärän kasvattaminen tekisi maailmasta paremman ja kehittyvämmän. Panostukset tulisi tehdä tuottavuuden lisäämiseen, jossa kaikenlainen tekniikka on sitä tehostamassa. Suomella tähän on loistava mahdollisuus korkean koulutuksen maana. Siirtymät eivät tapahdu hetkessä, mutta sitä tähtäävät toimet tulisi olla vahvasti visiossamme, jota pitäisi toteuttaa jo nyt monilla eri toimin. Suomella tämän toteuttamiseksi on yksi parhaista maailmassa.

Mikäli Suomi tarvitsee ”tänään” ihmisiä tekemään työtä paikkaamaan työvoimapulaa, tulisi miettiä mitä Suomi tarvitsee 10, 20 tai 30 vuoden kuluttua? Uskoisin, että työelämä tässä ajassa tulee muuttumaan paljon. Se paljonko työllä saa tuottavuutta ja tulosta aikaan on se ratkaisevin asia.

Jos puhumme tästä päivästä, miksi meillä on satojatuhansia työttömiä, jotka jo asuvat täällä? Yksi syy taitaa olla koko Suomea koskeva sosiaaliturvajärjestelmä, joka sitten vielä kunnissa omine tekijöineen vaikuttavat tekemiseen. Toinen syy taitaa olla, että palkka tietyissä töissä on sen verran alhainen / työ liian kuormittavaa, ettei niitä töitä haluta tehdä. Tällöin tulisi puuttua työhyvinvointiin ja palkan riittävyyteen sekä myöskin työkykyisillä vastikkeellisempaan sosiaaliturvaan. On tärkeää, että työtä tekevä voi elää ja hyvinvoida riittävästi tekemällään työllä.

Mikäli kaikille aloille ei löydy tehokkaista työllisyyden parantavista toimista nyt kotimaasta tekijöitä tulee niitä etsiä ulkomailta. Toisaalta tämä tarkoittaa osin myös sitä, että Suomen tulisi lisätä koulutusta aloille – joissa oletetaan olevan tulevaisuudessa kasvua.

Suomi tulisi ulkomailta tänne tuleville määritellä työlupa-asiat, ulkomaalaisen kuntalaisuus ja kansalaisuusasiat uusiksi. Työn tekeminen uudessa maassa on lähtökohtaisesti se tarkoitus, jonka kautta mahdollisesti voimme tuloja Suomelle saada. Ihmismäärän kasvattaminen – uusien kansalaisten saaminen ei ratkaise meidän ongelmia vaan se miten saamme tuloja Suomelle kattaaksemme menoja ja kehittääksemme yhteiskuntaa.

Työhön tuleminen ulkomailta on lähtökohdallisesti hyvä asia, mikäli sitä aidosti tarvitaan ja kotimaassamme ei ole työkäsiä vapaana eikä kouluttautuneita olisi tarjolla. Lähtökohtaisesti sitä tulisi mahdollistaa ensin lähimaihin (naapurimaat) ja sen jälkeen vapaan liikkuvuuden muihin EU-maihin. Noin 0,5 miljardia ihmistä asuu EU:n rajojen sisällä. Ymmärrän, että EU maita koskee samat ongelmat kuin Suomeakin väestöpulassa, mutta Suomen osalta uskoisin meidän olevan varsin houkuttele maa EU-kansalaisille.

Mikäli tietyillä aloilla ei löydy työtä EU:n sisältä ei lähtökohtaisesti ole merkitystä mistä tullaan. Keskiössä on maahantulijoiden työperäinen tarkoitus.

Osa töistä on myös sellaisia, että se ei edellytä maahanmuuttoa vaan tarve on väliaikaiselle työlle. Tämän tarve on toisinaan todella suuri. Se ei ole kuitenkaan lähtökohtaisesti työperäistämaahanmuuttoa vaan työskentelyä ulkomailla (työperäinen maahantulo).

Mielestäni Suomen tulisikin tarkastella työperäistä maahantuloa, työperäistä maahanmuuttoa ja Suomessa pysyväksi muuttuvaa asumista ja työskentelyä laajemmin ja tarkemmin.

Lähtökohtaisesti maahantulijalle muodostuu työskentelyn lomassa ajatus itselleen siitä, että miten pitkään maassa mahdollisesti haluaa asua tai pyrkiä muuttamaan sinne lopullisesti. Se on moninainen polku ja ei tulisikaan tapahtua nopeasti. Se myöskin vaatii monesti maahantulijoilta monenlaisia lisäponnistuksia itseltään: kielenoppiminen, kulttuurin omaksuminen/ymmärtäminen  arvojen ja lakien ymmärtäminen sekä valtion asukkaisiin integroituminen.

Sosiaaliturvaa tulisi Suomessa yleisesti uudistaa kaikille ja näin myöskin maahantulijoille – uusille asukkaille.  Mielestäni maahantulijoille sosiaaliturva tulisi luonnollisesti luoda työperusteisesti, kun työperusteisesti tänne on tultu.

Aiheesta voisi puhua todella pitkään, mutta tarkoitus oli tässä kirjoituksessa herätellä itseäni ja muita ihmisiä miettimään mitä tulisi tehdä.

Itse näen, että maailma on kaikkien ja on hieno asia, että ihmiset elävät eri maissa. On kuitenkin aina syytä miettiä syy ja seuraussuhteita. On hienoa, että ihmiset pystyvät nykyään tekemään töitä eri maissa. On hienoa, että osa ihmisistä haluaa uuteen maahan jäädä pysyvästi ja rakentaa tulevaisuutta uudessa maassa. Valtiot, yhteiskunnat – ovat kehittyneet kuitenkin tietynlaiseksi satojen vuosien aikana. Mikäli yhteiskuntia muutettaisiin ”muutamissa vuosissa” merkittävästi erilaisiksi tuo se monenlaista muutosta ja kaikki muutos ei ole aina hyvästä. Yhteiskunnat muuttuvat aina ja Suomi muuttuu myös. Tämä on luonnollista. Nykyisin tiettyjen politiikkojen sanomana tuntuu olevan ”tarve” kuitenkin muuttaa yhteiskuntaamme nopeasti, koska he sanovat syntyvyyden laskun takia taloutemme pienenevän ja siksi tarvitaan uusia ”käsityöpareja”.  Lisäksi tuntuu, että osa politiikoista haluaa mahdollisimman paljon ihmisiä tänne pysyvästi asumaan. Se miten nyt ratkaisemme asiaa ja mikä on tulevaisuuden tarve ”käsipareille” on oleellista. Paljon olisi käyttämättömiä ”käsipareja” hyödyttämättä omastakin takaa ja paljon olisi muutettavaa työperäisen maassatyöskentelyn kohdalla ja työperäisen maahanmuuton kohdalla ja pysyvän asumisen kohdalla.

Maahanmuutto on todella monisyistä ja niistä tulisi keskustella oikeilla nimikkeillä ja toimet tulisi olla myöskin sen mukaiset. Suomi ja koko maailma tulee olla avoin mahdollisuuksille eri ihmisille. ”Ovia” ei tule kuitenkaan availla vapaasti ilman perusteita ja lyhytnäköisyyden vuoksi, kuten nyt on tapahtunut koko Euroopassa. Mikäli ei ole sääntöjä ja suunnitelmaa, tapahtuu hallitsematonta maahanmuuttoa ja se aiheuttaa moninaisia haasteita ja ongelmia.

Mikäli puhumme pakolais -ja turvapaikka maahanmuutosta niin se ei liity lähtökohdallisesti työperäiseen maahantuloon vaan auttamiseen vaikkakin työtä ja integroitumista yhteiskuntaan heidänkin tulee tehdä kohdemaissaan. Maailmassa on satoja miljoonia ihmisiä, jotka elävät sotien, köyhyyden, korruption, vainoamisen, rikollisuuden, turvattomuuden ympärillä. Ratkaisu ei ole kuitenkaan se, että kaikki maailman ihmiset voivat valita mieleisensä maan ja tulla osaksi ko. yhteiskuntaan. Esimerkiksi tällä hetkellä Afrikan väestö kasvaa eniten maailmassa ja väestösiirto ns. rikkaisiin maihin ei ole ratkaisu. Afrikassa tällöin syntyy jatkossakin tällöin iso määrä lapsia ja maailman väkiluvun kasvamisen hidastaminen ei onnistu.

Lähtökohdallisesti maita, joissa on ongelmia tulee ns. rikkaiden maiden tukea kohdemaassa moninaisin keinoin. Koulutus ja tasa-arvo lähtökohdallisesti kasvattavat valtioiden pääomaa. Sinne tulee myöskin yirtysten investoida ja siitä syntyvä raha tulee jäädä veroin heidän yhteiskuntaan, ei muutamille ”diktaattoreille”, kuten nyt on tapahtunut. Kansainvälinen riippumaton elin tulisi valvoa rahojen jäämistä, jotta ko. toiminta ylipäätänsä olisi näissä maissa mahdollista tehdä. Kehitysyhteistyö on monesti ns. ensiapua ja nämä projektit ovat välillä korrupteneissa maissa valuneet vain valtaa pitäville eikä kansalle. Kehitysyhteistyörahat tulisi enemmin käyttää siihen, että saadaan valvottua ko. valtion rahojen menevän yhteiskunnan kehittämiseen ja kansalle.

Mikäli on sotaa maissa, tulee ihmisiä sota-alueilta saada turvaan – turvallisiin maihin. Lähtökohdallisesti vastuu kustannuksista tulee langettaa sotaa käyville maille, tavalla tai toisella. Turvalliset lähivaltiot lähtökohdallisesti tulisi ottaa vastuu pakolaisten vastaanottamisista ja YK-maiden tulee järjestää rahoitusta siihen. Ei ole ratkaisu, että kaikkia ihmisiä kuljetetaan toiselle puolelle maapalloa turvaan vaan apu tulee saapua lähelle, johon johdetaan yhdessä hätärahoitus. Sotaa käyvät maat ovat myös lähtökohdallisesti itse vastuussa kansalaisistaan ja kustannuksista, kun sota on ohi. Mikäli pakolaismäärät sota-alueella olisivat isoja, tulisi tällöin myös turvallisten YK-maiden vastaanottaa tasapuolisesti pakolaisia omiin maihinsa.

Uudessa maassa tulee välittömästi myös aloittaa integroiminen mm. kielenopetuksin ko. yhteiskuntaan ja tekemään työtä yhteiskunnassa. Kun sota on ohi, osa palaa kotimaahansa ja osa todennäköisesti on onnistunut jo siinä vaiheessa saamaan hyvän jalansijan työelämään ja saavuttanut kielitaidon ja mahdollisesti tällöin voi jatkaa työluvin maassa olemista ja tämän onnistuessa myöskin tulla kansalaiseksi.

Peace and Love – All different – All Equal  – Tätä maailmassa tavoitellaan – eli rakentakaamme yhteiskuntia myös tätä tukemaan. Maailman ja valtioiden tulee kuitenkin pitää huolta siitä, että yhteiskunnat pystyvät kehittymään eikä toimet heikennä sitä.