Levyarvio: Bruce Springsteen – Western Stars

Tämä on ensimmäinen uuden levyn arvioini tällä sivustolla. Kuuntelen paljon musiikkia, ja koen siitä kirjoittamisen mielekkääksi.

Bruce Springsteenillä on pitkä ura, ja viimeisestä levystä on kulunut jo monta vuotta. Vuoden 2014 albumi High Hopes oli osittainen pettymys, eikä sieltä noussut oikein muistamisen arvoisia kappaleita. Siksi tämä uusi albumi, Western Stars, on Springsteenin mahdollisuus palata jälleen huippualbumien tekijäksi.

Albumi alkaa lupaavasti, ”Hitch Hiker” kuulostaa aluksi pelkistetyltä, mutta tunnelma on hieno ja sovitus mielenkiintoinen. ”The Wayfarer” taas muistuttaa jotain Wrecking Ball -albumilta – kappale alkaa myös hillitysti, mutta kasvaa kun rummut tulevat mukaan. Kappale on mielestäni lähes täysin yhtä hyvä ja hieno kuin avauskappale. Kolmas kappale, ”Tuscon Train”, kuulostaa leppoisalta soft rockilta. Tässä toivoisi että kitarat olisivat rokkaavammat. Taso pysyy kuitenkin edelleen todella korkealla. Neljännessä kappaleessa, albumin nimikkoraidassa, taso putoaa hieman, sillä melodia ei lähde lentoon ihan niin kuin aiemmissa kappaleissa, osittain ehkä sointuvalintojen takia. ”Sleepy Joe's Cafe” puolestaan on mukavan leikkisä, tosin ei kovin vakava kappale, mikä takia arvosana putoaa. ”Drive Fast (The Stuntman)” kuulostaa jotenkin tutulta, siinä on jotain sellaista mitä Bruce on tehnyt jo aiemmin. Se ei kuitenkaan vaikuta arvosanaan, joka nousee jälleen viiteen tähteen. ”Chasin' Wild Horses” jatkaa – vaikka se on sovituksellisesti jälleen aluksi hyvin pelkistetty. ”Sundown” on sitten taas ihan omanlaisensa, haikealla tunnelmalla varustettu biisi. ”Somewhere North Of Nashville” taas on ehkä levyn kaunein balladi – melodia on tunteikas ja kaunis. Se on mielenkiintoista kun biisi on muuten niin lyhyt. ”Stones” on jälleen tyypillistä Brucea, tosin tässä kappaleessa on hienot viulusovitukset. Sitten tulee ”There Goes My Miracle”, yksi singleistä, jossa on yllättävä, korkealle hyppäävä melodia kertosäkeessä – sen loppu vain pitäisi olla parempi. ”Hello Sunshine” on rauhallinen, kantrivivahteikas rentoutusbiisi. Lopetusbiisi ”Moonlight Motel” on kyllä mielestäni levyn paras biisi. Se on melodisesti todella kaunis.

 

1. Hitch Hiker ***** 

2. The Wayfarer *****

3. Tuscon Train *****

4. Western Stars *****

5. Sleepy Joe's Cafe ****½

6. Drive Fast (The Stuntman) *****

7. Chasin' Wild Horses *****

8. Sundown *****

9. Somewhere North Of Nashville *****

10. Stones *****

11. There Goes My Miracle *****

12. Hello Sunshine *****

13. Moonlight Motel *****

 

Tämä albumi on ehdottomasti Brucen parhaimmistoa. Listaus on todella poikkeuksellinen sillä yleensä saman arvosanan ansaitsevia kappaleita ei ole paljoa. 5+ -arvosanoja ei tullut, vaikka lopetusraita lähelle pääseekin. Koko albumi puolestaan myös on äärimmäisen lähellä 5+ -arvosanaa, mutta vitosraita pitää sen alemmalla tasolla. Joka tapauksessa tämä albumi on lähes timanttia, ja varmasti Brucen faneille arvokas mestariteos, etenkin jos 2000 -luvun muutkin albumit ovat miellyttäneet.

 

Albumin kokonaisarvosana: *****

AnttiHonkasalo

Olen muusikko ja Vihreiden jäsen. Tulen kirjoittamaan esimerkiksi ilmastonmuutoksesta ja ympäristönsuojelusta, sekä muistakin poliittisista aiheista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu