Kansalliskonservatismista globalismiin

Aatteiden maailmassa tapahtuu uudenlaista järjestäytymistä. Amerikkalainen laitaoikeisto järjesti Financial Tmesin mukaan viime viikolla Washingtonin Ritz-Carlton -hotellissa kansalliskonservatismia käsittelevän konferenssin, jonka tähtinä olivat muun muassa upporikas sijoittaja Peter Thiel, Fox-uutiskanavan uutisankkuri Tucker Carlson ja Trumpin turvallisuuspoliittinen neuvonantaja John Bolton.

Ayn Randin tapaan kaikkeen valtion toimintaan vieroksuen suhtautuvista amerikkalaisista oikeistolaisista jyrkästi poiketen tämä joukko uskoo vahvaan kansallisvaltioon, joka pitää kosmopoliittisen pääoman kurissa, puolustaa oman maan kulttuurista identiteettiä ja ylläpitää vahvoja puolustusvoimia. Ajatustapa tuo heidät henkisesti lähelle sekä Vladimir Putinia että Euroopan oikeistopopulistisia liikkeitä. Ja vaikka konferenssin järjestäjät vakuuttivat pitäneensä valkoisen ylivallan kannattajat osanottajalistan ulkopuolella, kokouksen puheenvuorot eivät jättäneet mitään epäselvyyttä siitä, minkäväristä ja -uskoista identiteettiä siellä oltiin puolustamassa (ks. linkki).

Sattumalta tulin lukeneeksi tuon uutisen julkistamisen aikoihin yhdysvaltalaisen Quinn Slobodianin kirjan Globalists: The End of Empire and the Birth of Neoliberalism (Harvard University Press 2018). Kirja kertoo kiinnostavan tarinan siitä, miten eurooppalaiset intellektuellit alkoivat maailmansotien välisenä aikana hahmotella maailmanlaajuisten markkinoiden välityksellä entistä tiiviimmin yhdeksi kokonaisuudeksi integroituvaa kansainvälistä yhteisöä, jossa kansallisvaltiot menettäisivät vähitellen merkitystään. Yhden henkisen kotinsa globalistit löysivät Itävalta-Unkarin hajoamisen jälkeisestä Wienistä, yhden monien kansainvälisten organisaatioiden tyyssijaksi muodostuneesta Genevestä ja yhden muun muassa Friedrich Hayekin myötävaikutuksella perustetusta Mount Pelerin Societystä. Jatkossa mukaan tulevat niin Chicagon yliopiston taloustieteen laitos kuin Euroopan Unionikin (ks linkki).

Slobodianin kirja tarjoaa paljon monivivahteisemman kuvan neoliberaalin ajattelun perinteestä kuin nykyisin usein hyvin stereotyyppisesti oletamme. Useat tämän perinteen edustajista eivät toivoneet mahdollisimman heikkoa valtiota saadakseen näin lisää tilaa markkinoiden ylivallalle, vaan he näkivät hyvin toimivat instituutiot edellytyksenä talouden menestykselliselle toiminnalle. Samalla heidän globaali perspektiivinsä – joka ei suinkaan ollut aina vapaa rodullisista ennakkoluuloista – kertoo siitä, kuinka kauas me olemme nykyisinä kansallisen sisäänpäinkääntyneisyyden aikoina ajautuneet siitä ajatuksesta, että kansalliset rajat voisivat vielä joskus tulevaisuudessa menettää merkitystään.

Keskeisinä vastustajinaan uusliberaalit globalistit näkivät muun muassa 1970-luvulla esiin nousseet uuden kansainvälisen talousjärjestyksen puolustajat, jotka edustivat globaalitalousajattelun uuseynesiläistä vaihtoehtoa. Monet nykyajan globalisaatiokriitikot ja neoliberaalin talousajattelun vastustajat ovat ajautuneet valitettavasti lähemmäs kansalliskonservatismia kuin globaalin talousajattelun edistyksellistä versiota.

Tässä kohdin meillä on selvä tarve kansainvälisyyden merkityksen uudelleenoivaltamiseen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu