Sensaatio oopperan maailmasta!
Hyvää Huhtikuun ensimmäistä!
Oopperamaailmaa järisytti sensaatio, kun katkelma Gaetano Donizettin (1797-1844) kadonneesta viimeisen luomiskauden oopperasta näki päivänvalon.
Donizetti oli tuottelias belcanto-lauluun erikoistuneiden oopperoiden tekijä. Tunnetuimpia lukemattomista niistä lienevät Don Pasquale, Lucie de Lammermoor ja L’elisir d’amore (Lemmenjuoma). Hän toimi 1840-luvulla sekä Pariisissa että Wienissä, jolloin hänen jo horjuva terveytensä romahti. Viimeiseksi tunnetuksi oopperaksi jäi Caterina Cornaro 1844, ja pian sen valmistumisen jälkeen Donizetti suljettiin Pariisin ulkopuolella sijaitsevaan laitokseen. Diagnoosia ei koskaan tehty, mutta oireet viittaavat aivoihin tunkeutuneeseen kuppaan.
Nyt on kuitenkin löytynyt joitakin sivuja hänen keskeneräiseksi jääneestä oopperastaan ”Ho perso tutto!” (Kaik’ män!). Tästä on ollut toki jo aiemmin viitteitä. Aikalaiskertomuksen mukaan Donizetti oli mielenterveytensä romahtaessa velkaantunut eräälle Pariisilaiselle krouvin pitäjälle. Hätäpäissään hän antoi keskeneräisen oopperan partituurin velkojen pantiksi. Velkaa ei koskaan tullut maksetuksi, joten partituuri jäi krouvarille. Hän yritti myydä sitä Donizettin kuoleman jälkeen, mutta ostajaehdokkaiden mielestä se oli pahasti keskeneräinen ja mahdollisesti väärennös. Niinpä partituurin lehdet päätyivät seinän tilkkeeksi poikkeuksellisen kylmänä talvena 1846-47. Kun taloa vielä lämmitettiin normaalia voimaperäisemmin, uunipiisi kuumeni liikaa, ja talo syttyi palamaan. Samalla paloi myös seinärakenteessa ollut partituuri.
Krouvarin musikaalisesti lahjakas tytär oli kuitenkin jo tätä ennen pelastanut yhden aarian ja sitä edeltävän resitatiivin tilkemateriaaliksi joutumasta. Koska nuotissa ei ollut sanoja, tyttären kerrotaan hyräilleen ennen tuntematonta sävelmää. Aarian nimeksi on kirjattu “Oh, perché mi sono innamorata di un uomo senza un soldo?” (Oi, miksi rakastuin pennittömään mieheen?). Nuotti oli säilynyt sukupolvelta toiselle, ja löytyi lopulta Bretagnelaiselta maatilalta, jota viljelee krouvarin jälkeläinen seitsemännessä polvessa.
Löytyneen katkelman voi kuunnella täällä.
Huomautan kenties tahattomasta embargorikkomuksesta. YouTubessa sanotaan: Released 1st of April 20204.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos huomautuksesta, rikkomus sovitettu.
Ilmoita asiaton viesti
Aprillipäivän jutuksi todella kiinnostavaa materiaalia, ja varsinkin videopätkä näyttää ja kuulostaa erityisen hyvältä. Kaakkoisen murrealueen edustajana teen ehdotuksen.
”Kaik’ män!” on varmasti kelpo käännös, joten aariankin otsikko ansaitsee vastaavan murteistuksen:
”Ai mitä varte miu pit männä rakastummaa rahattommaa miehee?”
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos arviosta. Kyseessä on tosiaan aprillipila sen ympärille, että muun tekemisen puutteessa päätin kokeilla, miten belcanto-aaria onnistuisi.
Toisella foorumilla sepitteeni meni melkein läpi eräälle ammattimuusikolle, mutta aaria ei saanut mainintaa Donizzettin mestariteoksiin lukeutuvana. Varmaan pitää paikkansa sanonta ”Nuorena belcanto väännettävä”: Sen mestarit Donizzetti (1797-1844) ja Bellini (1801-1835) tekivät uransa varsin varhaisella iällä.
Ilmoita asiaton viesti