Alexandrina Victorian ajasta tähän päivään osa 7

Aikajanamme on noin puolivälissä ja elämme jo ajassa jossa kirjottajakin on jo syntynyt. On joulukuun viimeisen päivän ilta ja minä leikin olohuoneen lattialla omia leikkejäni. Äitini pyytää minua herättämään isän, joka on luvannut lähteä katsomaan ilotulistusta Hyvinkään torille.

Olen leikkiini uppoutunut enkä heti ”kuule” mitä äiti pyytää, mutta muutaman kehoituksen jälkeen menen tönimään isää hereille. Isä nukkuu alko-ovissa ja syvennykseen ei juuri muuta sovi kuin sänky. Jalkopäässä on noin metrin tila ennen seinää josta vaatehuone alkaa. Äiti kertoo, että isä on luvannut viedä meidät ilotulitukseen, kun Hyvinkään kauppalasta tulee kaupunki. Ovat kehuneet kunnon ilotulituksella. Isä ei herää mököttää mitä ilmeisemmin, mutsi ja faija ovat tapelleet tai jotain.

Minä olen kolme ja puoli vuotta ja muistan seuraavan hetken läpi elämäni. Äiti sanoo minulle, että kutita jalkapohjista kyllä se sitten herää. Menen isän jalkopäähän ja alan kutittaa, silloin lennän kaaressa vaatehuoneen seinään ja ilmat katoaa hetkeksi keuhkoista. lyön takaraivoni seinään että kumahtaa. En olisi voinut uskoa, että isä potkaisee minua siitä hyvästä, että pariskunnalla on keskinäistä riitaa.

Minua ”vituttaa”, vaikka en tiedä mitä se tarkoittaa, opin sen sanankin vasta vuosien päästä, mutta suutuin isälleni tuosta potkusta loppuiäkseni. En tiedä mutta minun ehkä liiankin isoon oikeustajuun se ei mahtunut, eikä mahdu vieläkään.

No tunnin päästä kelkka oli kääntynyt ukko kai pelästyi omaa tekoaan ja vanhempani tekivät sovun ja olimme jo kävelemässä kohti toria Pavin mutkassa. Oli kirkas tähtitaivas ja pakkasta lähes 20 astetta, saattoi olla ylikin, minut oli pyntätty niin, että oli jäykkä kävellä. Katsoin taivaan tähtiä ja sanoin ääneen, että onpa taivaanpohjassa paljon reikiä kun valo pääsee lävitse. Isäni suuttui ja kertoi niiden olevan tähtiä. No olinhan ennenkin nähnyt tähtiä ja tiesin että nuo ”reijät” ovat tähtiä. Olin kuitenkin suuttunut isälleni ja niin ihastunut tuohon mielikuvaan reijistä taivaassa, että väitin uudestaan niiden olevan reikiä taivaan pohjassa.

Ukko suutti helvetisti ja alkoi minulle saarnaamaan ja minä väitin tietysti vastaan. Kiistelyä jatkui aina meijerin nurkille saakka, jolloin äitini sanoi isälle, että viitsitkin iso mies väitellä tosissasi kolmevuotiaan kanssa. Ukko hiljeni ja menimme hiljaisuudessa torinmäkeä ylös. Torilla oli jätkänkynttilöitä ja kauppalanjohtaja puhumassa havujen koristamassa puhuja-aitiossa. Me asetuimme poliistalon puoleiselle pientareelle, paikkaan johon oli mustanaan kerääntynyt kauppalan vaihtumista ja ilotusta katsomaan tullutta väkeä. Seisoin hiljaa ja olin nyt vuorostani hieman äkeissäni. Minut oli unohdettu kokonaan ja kaikkien huomio oli keskittynyt ainoastaan kohta alkavaan ilotulitukseen.

Ilotulitus olikin mahtava, vaikka itse en siitä muista juuri muuta kuin sellaiset pyörivät tulipyörät joiden takaa sitten lähtivät nuo toinen toistaan kirkkaamat raketit. Minulla vaan ei niska taipunut niitä katsomaan sen verran kaulaliina ja paksu karvalakki estivät niskaa kääntymästä, vaikka alkumatkasta se taivaalle katselu oli onnistunut, niin nyt pienen mökötyksen johdosta ei edes ilotulitus saanut pojan päätä kääntymään kovin korkealle.

Mielessä olivat äitini sanat, että viitsiikin iso mies lapsen kanssa kinata, ja sitten se aiemmin illalla tapahtunut potku palleaan. Tulin yhtä kaikki hyvin surulliseksi hetkellä, jolloin Hyvinkään kauppalasta tuli kaupunki. Myös Riihimäki muuttui kaupungiksi, eli Lahden jälkeen ensimmäiset kaupungit pitkään pitkään aikaan olivat Hyvinkään, Riihimäen, Kouvolan, Salon, Seinäjoen ja Rovaniemen kauppalat.

– Uudet kaupungit olivat vuosina 1960–1976 kauppalasta kaupungiksi muutettuja Suomen kuntia. Tämä kuntamuoto luotiin vuonna 1959 säädetyllä lailla[1], jolla mahdollistettiin kauppalan muuttaminen kaupungiksi niin, ettei sille tullut kaikkia vanhempien kaupunkien rasituksia. Kaupungeille kertyneet rasitukset olivat aiheuttaneet sen, että sen jälkeen, kun Lahti muuttui epäitsenäisestä kauppalasta kaupungiksi vuonna 1905, ei kaupunkeja syntynyt Suomeen yhtään ennen vuonna 1959 säädettyä lakia.[1] Uusien kaupunkien asema erosi vanhojen kaupunkien asemasta muun muassa niin, että niissä ei ollut raastuvanoikeutta, kaupunginviskaalia, maistraattia (maistraatti tarkoitti eri asiaa kuin nykyään) eikä kaupunginvoutia. Maistraatin sijasta niissä oli järjestysoikeus, tosin osasta niistä tehtävistä, jotka vanhoissa kaupungeissa hoiti maistraatti, hoiti uusissa kaupungeissa lääninhallitus. Näitä olivat muun muassa ulosottoon liittyvät asiat. Uudet kaupungit kuuluivat tuomiokuntaan. (Wikipedia)

Näin tämä aikajana josta olen kirjoittanut jo ennen syntymääni saa nyt käänteen jossa kertoja muistelee aikajanaa omien kokemustensa pohjalta. Aikajana-ajatus syntyi suhteestani isäni äitiin, siitä tämä koko tarina on saanut ideansa, eli nyt kun olin jo niin vanha, että muistan ja ymmärrän jopa asioita itsenäisenä ihmisenä. Niin ihmettelen miten vanhan naisen, eli mummoni ja minun välille syntyi niinkin vahva ja ihana kiintymys. Kun ajattelen sitä nyt, kun olen tätä kirjoittamassa suurin piirtein samanikäinen, kun mummoni oli silloin, kun minä aloin asioita muistamaan ja ymmärtämään.

Minulla on nyt kaksi lastenlasta jotka ovat alle kolme, joten minulla on nyt samanlainen mahdollisuus saada yhteys heihin. Tosin minulla olisi ollut jo kahdeksan samanlaista tapausta tässä aiemmin, mutta olen missanut ne. Ehkä avioero on yksi syy tähän, mutta ei se minun tyhmyyttäni tässä asiassa poista. Vanhin lapsenlapseni on jo varusmiespalveluksenkin suorittanut, mutta avioeron jälkeinen masennukseni on meidät vieraannuttanut niistä mahdollisuuksista joita minulle olisi ollut tarjolla. Valitan ja siksi tämä kertomus aikajanasta kehittyi mieleeni ja sitä tässä yritän nyt sanoa, että kaikki on mahdollista olipa korona tai aviokriisi tai sota niin elämä on oltava omissa käsissä.

Olen oppinut, että maailma ei ole oikeudenmukainen, laki on kaikille sama, mutta tulkinnat ja porsaanreijät rikkovat lakien tasa-arvot. Mutta ihmisten välinen yhteys on kaikista kallein omaisuus, jos sellaisen suhteen omistaa tai on omistanut on elämällä jokin tarkoitus ja oikeutus.

Pieksämäellä 1959 perustettiin Maalaisliitosta eronneen kansanedustaja Veikko Vennamon johdolla Suomen Pientalonpoikien Puolue. Matti Rönkä syntyi ja Täällä Pohjantähden alla, eli Väinö Linnan kirjoittaman romaanitrilogian ensimmäinen osa julkaistiin.

Avaruus valloitettiin…

+1
arialsio
Sitoutumaton Oulu

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me.
I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu