Annabelle potuttaa

Kirjoitetaan vielä jatko-osa kirjoitukseen Siikli. Toisin kuin Suomessa, maailmalla on perunoita, joita vaalitaan ja käytetään, kun ne kerran on hyväksi havaittu.

Yksi näistä lajikkeista on Russet Burbank. Tämän vanhan lajikkeen taival alkoi jo vuonna 1851. Silloin eräs herra toi isoa purppuraa chiliperunaa Etelä-Amerikasta Amerikkaan. Perunalajikkeen synty ei ollut sattumaa, sillä tarkoitus oli tuoda ja sitten risteyttää lajikkeita niin, että saadaan kestävyyttä ja monimuotoisuutta perunaan. Kun se sitten sattumalta onnistui, ei lajike ole jäänyt toisten jalkoihin, vaikka kilpailu on ollut kova.

Perunan suku on sellainen, että vain äidin vanhemmat tunnetaan, ristipöytyksen avoimmuus ei paljasta oikea isää koskaan, mutta isästä viisi onhan mukulat säilyneet jo 170 vuotta, ja kiinnostavuus perunaa kohtaan vaan jatkuu ja jatkuu.

Russet Burbank ei ollut heti suosittu, sillä vuonna 1930 sen osuus Yhdysvaltojen perunamarkkinoilla oli vaivaiset 4 %. Sitten 1940- luvulla suosiota sai pakastetut ranskanperunat ja pikaruokaloiden ranskalaiset perunat. Russet Burbankin suosio kimahti jopa 70% kaikista Yhdysvalloissa viljellyista perunoista ja on vieläkin lähes puolet viljelyalasta.Kun McDonald´s suosii ruskeaa Burbankia niin se selittää suosiota, siitä on tullut se peruna johon muita perunoita verrataan. Russet Burbank määrittää laadun.

Kun Suomessa Annabelle tuodan markkinoille ja kerrotaan että se on nyt hyvää, niin me uskomme, vaikka Siikli maistuu suussamme paremmalta. Kukaan ei kuitenkaan uskalla sitä sanoa, koska Annabelle on niin hyvää kauppiaan mielestä. No Russet Burbankin koko on se juju, eli siitä saa veistettyä pitkiä ranskalaisia. Ainoa haitta perunassa on se, että joskus se voi tehdä mustan keskustan, kuten suurilla perunoilla on taipumuksena.

Russet Burbankin kasvusto ei ole kuin keskisuuri, vaikka mukulat ovatkin isoja, niin maanpäöällinen varsisto ei ole niinkään mittava kuin Siiklillä. Burbankia istutetaan paljon harvempaan kuin meillä Suomessa perunoita maahan istutetaan. Jotta saadaan isoja mukuloita niin istutusväli on jopa 90 cm. Kun Suomessa nykysuuntaus on kasvattaa mahdollisimman sileäkuorista ja kuopatonta perunaa, kaikki on niin loppuun asti siloiteltua, koska tulee halvaksi silloin prosessoida sitä. Russet Burbank on varsin rosoinen ja ruma päältä katsella, siinä on lukemattomia silmukuoppia jne… Mutta sen mukula on iso ja hyväksi havaittu.

Eli summa summaarum, Siikli on menneen talven lumia Suomessa, vaikka se on hyväksi havaittu ja maukas peruna. Mutta Annabelleen on satsattu niin paljon, että sen on tultava markkinoille voittajana. Annabelle on satoisa ja sileä, Annabelle on keltainen kuin Siikli, mutta maistuu Nicolalta, joka on sen toinen vanhemmista. Nicola taas on hollantlainen sallattiperunajaloste vuodelta 1964. Nicola on nykyisin Suomen mahtilajike. Sen viljelyalue on noin 40 % Suomessa viljellyistä perunalajikkeista.

Minulla on omakohtaista kokemusta Nicolasta. Ostin sitä siemenperunaksi vuonna 1989, kun sitä markkinoitiin luomutiloille. Saatiinkin siitä mahtava sato. Peruna oli isoa ja ruvetonta sileäkuorista ja silmutonta. Makukin oli salaattiperunaksi jees, mutta minun makuuni yksi talvi Nicolaa riitti. Kevätpuolella jo alkoi kyllästyttää, Nicolan tunnistettava hiukan vetinen suutuntuma ja se sama maistuu myös Annabellessä.
No kun jenkeissä ranskanperuna määrää suosikin, niin Suomessa ranskalaiste tehdään kai Lady Annasta eikä Annabellestä. Ja sitten on tämä uusi eliitti, eli Frex-perunabuumi. Frex-perunaa viljellään kolmesta eri lajikkeesta, eli kiinteää Jazzya, yleisperuna Sorayaa ja jauhoista Noblessea. Perunateollisuus käyttää siis eri lajikkeita kuin meille tavallisille kuluttajille yritetään suosikkeina markkinoida.

Vaikka kirjoitankin vanhojen lajikkeiden, kuten Pito, Lapin Puikula ja Rosamunda puolesta, niin eivät ne täydellisiä ole nekään. Paras perunamuusi, kun tulee Rosamundan ja Lapin Puikulan seoksesta, eli puolet kumpaakin ja maistat elämäsi parhaan pottumuusin. Minusta olisikin jalostuksen suunnan tultava makujen kautta ei sileäkuorisuuden tai silmuttomuuden kautta.

+3
arialsio
Sitoutumaton Oulu

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me.
I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu