Helkavirrestä vähäsen
Onko syötävää vai mitä, kansamme runoudessa tuo Helkavirsi?
Runoilija Larin-Kyösti kirjoitti runot Helkavirsiä I ja II kokoelmassaan Kylän lauluja jo vuonna 1898.
Runoilija Eino Leinon runokokoelma Helkavirsiä ilmestyi kahdessa osassa vuosina 1903 ja 1916.
Muusikko Veltto Virtanen kirjoitti Helkavirsiä III -nimisen runosarjan vuonna 1995, mutta onko Veltto Virtanen kirjoittanut Helkavirttä lainkaan. Siitä kirjoitan joskus enemmän.
Onko Helkavirsillä tänään mitään merkitystä?
Eino Leinon Helkavirsiä kehuttiin lehdistössä 1904, että onpa hyviä.
Mikä onkaan ero Kantelettaren trokeiden ja Leinon Helkavirsien ero? Eino Leino teki Kantelettaresta silloisen nykyaikaisen painoksen ja nimesi ne Helkavirsiksi. Eino Leinon runollinen teksti oli hänen aiempaa runouttaan ytimekkäämpää ja rikkaampaa kertoo silloinen media.
Helkavirsien avulla siis voidaan uudistaa Kanteletarta aina vain uudemmaksi joka aikaan sopivaksi.
Näin teki myös Veltto Virtanen. Näin kansanrunous kulkee kohti taiderunouden tasa-arvoa.
Kun Helkavirsistä tuli Leinon käsissä taidetta, ei siihen enää monikaan uskaltanut tarttua Velttoa lukuuun ottamatta. On myös kivesjärveläisiä Helkavirsiä, mutta niistä ei paljoa mainita.
Minusata olisi hyvä selkeyttää Helkavirsien nykyistä tilaa. Niitähän esitetään Helkajuhlilla ainakin. Helkajuhla on suomalainen paikallinen juhla, jota vietetään helluntaina Valkeakoskella sijaitsevan Sääksmäen Ritvalassa kalevalamittaisia helkavirsiä laulamalla. Ehkä joku on käynyt Helkajuhlilla voi valistaa enemmän.
– Helkavirsien keskeinen osa on kolme balladia. Mataleenan virsi on kuvitelma syntisestä Maria Magdaleenasta, jolle vastaantulija osoittaa olevansa Kristus kertomalla tämän pahat synnit. Inkerin virressä uskollisten rakastavaisten tarina päättyy poikkeuksellisesti hyvin. Annikaisen virsi on muunnelma Hansa-aikaisesta asetelmasta, jossa Turun neito joutuu ulkomaisen kauppiaan pettämäksi.[2] Kaikissa kolmessa balladissa on vahva keskiaikainen väritys. (Wikipedia)
Tässä Teille Helga- virsi.
https://www.youtube.com/watch?v=SbbiYYNjg_k
Ilmoita asiaton viesti
Laulun lauloi Nummis-Mauri
Antero vaan ei Vipunen
Kieunnalla kulturellin
soraäänellä Someron
Näki neitosen ve’essä
kaunottaren kylppärissä
Alastoman ammehessa
piian pinkeän pesulla:
Saippuoitsi sääriänsä
suopaa selkäänsä siveli
Kosmetiikkaa kutreillensa
hiuksiinsa hoitoainehen
Loksahti leuka laulajan
aleni alaproteesi
Ihmehestä ihanaisen
nätin neien nähtyänsä
Ilmoita asiaton viesti
Tämä Tuomo Kokko-setä,
laski laulellen runoja,
taitavasti taituroiden.
trokeen polvet polveilivat,
sanat sattuvat löytysivät,
haku hauska Ruokolahden.
Ilmoita asiaton viesti
Näkyypä Lemminkäisen hevonenkin hermostuvan, kun tulijoesta ilmestyy kalmanvalkoinen siivekäs!
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f0/Lemmink%C3%A4inen_tulijoella.jpg/800px-Lemmink%C3%A4inen_tulijoella.jpg
Ilmoita asiaton viesti
Missä ovat tämän ajan einoleinot ja gallenkallelat?
Ilmoita asiaton viesti
Tuomon runo ansaitsee tuon kympin, jonka sille näpsyttelin, hiirulaisella hipelöin.
Ilmoita asiaton viesti
Ohhoh, kiitos kiitos… Ollin antama tunnustus on arvokas juttu, joskin tuossa mittaluokassa varmasti liioiteltu!
Oma yksityiselämänikin on viime päivinä mennyt omituisesti ”kalevalaiseksi aivojumpaksi”: jopa lumityö inspiroi miettimään alkusointuja ja kahdeksantavuisia säkeitä. (Onkohan tälle diagnoosia?)
Ilmoita asiaton viesti
Ihan mielenkiintoinen kirjoitus, vaikka en kuulu entisenä Pirkanmaalaisena Veltto Virtasen faneihin.
Ilmoita asiaton viesti
Eipä tässä kukaan faneista kirjoita, mutta kuten kirjoitin, palataan Velttoon joskus lähiaikoina uudelleen.
Ilmoita asiaton viesti
Veli Veltto Virtanenkin
laati helpon Helka-virren,
baretti päässä tietystikin.
oliko mies lintu taikka.
ehkä ontuva Eriksson?…
Ilmoita asiaton viesti
Kiistanalainen persoona Veltto käsittääkseni aina ollut ja varsinkin sen jälkeen, kun hän aktivoitui poliittisesti. Onhan Veltto Virtasella monia tykkääjiä oikeastikin. Kerran näin hänet Tampereen rautatieasemalla baskeri päässä, mutta en mennyt juttelemaan. Itseäni Veltossa ärsyttää hänen itsensä mielellään markkinoima oma erinomaisuutensa. Erikoinen tyyppi hän kiistatta on, mutta mitä lie oikeasti eli onko hän oikeasti roolinsa vanki?
Ilmoita asiaton viesti
Varmasti roolikin painaa, barettia kantaa ei baskeria.
Ilmoita asiaton viesti
Täällä Helsingin Puistolassa on katuja, jotka on nimetty Eino Leinon Helkavirsien runojen mukaan. Tällaisia nimiä ovat ainakin
Ylermintie, -kuja ja -polku
Otermantie ja -kuja
Koudantie, -kuja ja -polku.
Vastaavat runot ovat ’Ylermi’, ’Oterma ja Katerma’ ja ’Kouta’. Nämä kaikki runot ovat synkkiä ja verisiä, niistä ei mukavaa mielleyhtymää tule. Oterma ja Katerma ovat veljeksiä, jotka kadehtivat toisiaan.
Lisätty 23.2.2021 linkit runoihin:
Oterma ja Katerma
Ylermi
Kouta
Oterma on sen verran outo nimi, että Otermantietäkin luullaan usein Oltermannintieksi, joka taas sijaitsee Oulunkylässä.
Ilmoita asiaton viesti
Jonkin aikaa voisin viihtyä keksiskelemässä kadunnimiä Helsinkiin, mutta luulen että inspiraatio loppuisi ennen kuin urakka!
Muuten: Sakalantie (Ruokolahdella) on minun nimeämäni siinä mielessä, että ehdotukseni kelpasi viralliseen käyttöön ja sitä mukaa karttoihin.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä lähellä on sellainen paikka kuin Löytökylä. Naapurin miehen isä oli sen vahingossa sille antanut.
Siellä korvessa, kun oli Vennamon siirtoistutettu asutusalue ja yksi sen asukkaista oli kutsunut sinne täältä Arkalasta kylän miehiä vieraisille. Kulkivat selkosella ja matka oli pitkä, kun pääsivät perille tämä naapurin ukon isä oli tokaissut, että löytyihän se kylä vihdoin. Ja niin siitä tuli Löytökylä ja siellä korvessa se on edelleenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Olikos se Tumma se Helkavirsien ”kuuluisin” runo?
Tuo oli tumma maammon marja
syntymässä säikähtänyt,
näki kauhut kaikkialla,
haltiat pahat havaitsi,
ei hyviä ensinkänä.
Pani äiti paimenehen. –
Paimen metsästä palasi,
tuli outona tupahan,
haasteli haralla hapsin:
”Oi emoni, älä minua
pane karjan paimenehen!
Lempo seisoi suon selällä,
Hiidet hirnui kankahalla,
juuttahat jälestä juoksi,
maasta Maahinen kohosi.”
Ei pojasta paimeneksi. –
Pantihin kalan kutuhun.
Palasi mereltä poika,
tuli valjuna tupahan,
kertoi kynnet kylmillänsä:
”Kauhea saloilla kansa,
meren kansa kauheampi!
Näin minä Tursahan tulevan,
meren kahtia menevän,
Kalpea karilla istui,
Tyhjä alla ammotteli.
Ei pojasta merelle miestä. –
Pantihin palon tekohon.
Palasi palolta poika,
tuli vauhkona tupahan,
sanoi silmin seisovaisin:
”Hirveät meriset hirmut,
tulen hirmut hirveämmät!
Sylki kyyt kyventä, liskot
puhui liekkiä punaista,
Syöjätär porossa keitti,
Kehno käänti kattilata.”
Suku jo surmata saneli:
”Mitä työstä tyhjän miehen!”
Ennätti emo etehen,
kyyditti kylän kisoille.
Palasi kylästä poika,
ei tohi tupahan tulla,
kujilla kuvahtelevi,
piilee peltojen perillä;
löysi äiti seisomasta
takaiselta tanhualta.
Poika kaulahan kavahti:
”Oi emoni, kantajani!
Paras on minun paeta,
paras mennä näiltä mailta,
mennä Kalman karsikkohon,
piillä Tuonelan pihoille!
Kolkkoja kotona näin ma,
kamalampia kylässä!
Veräjällä Vento seisoi,
Vennon poika portahalla,
loukossa Vahinko vaani,
Kouko kohtasi ovella.”
Tunsi äiti tummaisensa,
tunsi jo tuhon-alaisen
syntymässä säikkyneeksi;
itki, itki, ei evännyt,
virkkoi vienosti saneli:
”Niin menekin, poloinen poika,
mene kuolon kuusikkohon,
vainajien varvikkohon,
tuvan taakse taaton saaman,
lempeän lepotiloille,
missä seisoo puut pyhäiset,
hongat himmeät puhuvat
ollehista, mennehistä,
murehessa yön ikuisen.”
Taatto haudassa havasi.
”Mitä itket, heimon helmi?”
”Tuota itken, oi isoni,
ei minuhun metsä mielly.”
”Lehto laululla lepytä,
niin teki isätkin ennen.”
”Tuota itken, oi isoni,
ei minusta merelle miestä.”
”Ahti uhreilla aseta,
niin teki isätkin ennen.”
”Tuota itken, oi isoni,
ei tuli minulle tuttu.”
”Tuli kytke kahlehisin,
niin teki isätkin ennen.”
Yhä itki heimon helmi.
”Mitä itket, oi iloni?”
Tuska ilmoille ajoihe:
”Oi isoni, ota minutkin
kera Kalman kartanoihin,
kun olen maammon tumma lapsi,
syntymässä säikähtänyt,
näen kauhut kaikkialla,
enin ihmisten elossa.”
Nousi ääni nurmen alta,
sana Tuonelta samosi:
”Säikkyivät isätkin ennen,
toki aikansa elivät.
Autio elämän aamu,
Manan ilta autiompi.
Pirtit on pienet Tuonelassa,
maan alla kaitaiset kamarit,
kuu ei loista, päiv’ ei paista,
yksin istut, yksin astut,
toukka seuloo seinähirttä,
itse seulot itseäsi
ikävässä ainaisessa,
haikeassa, vaikeassa.”
Poika Tuonelta palasi,
tuli miesnä hiljaisena,
istui tuttuhun tupahan;
kohenti takassa tulta,
talon töitä toimitteli,
hymysuin hyreksi joskus
sinipiioista saloilla,
vellamoista veen selillä:
meni merelle, metsähänkin,
vei verkon, asetti ansan,
niin eli ikänsä kaiken,
ei iloiten eikä surren,
pannen päivät päälletyksin
niin tulevat kuin menevät,
niin paremmat kuin pahemmat;
päällimmäiseksi paremmat.
Eino Leino
Ilmoita asiaton viesti
”Säikkyivät isätkin ennen,
toki aikansa elivät.”
– Hieno tiivistys! Jokainen sukupolvi ja jopa jokainen ihmisyksilö on joutunut olemaan nuori ja kokematon, mutta elämä on myös opettanut kutakin vuorollaan. Leino oli tosi tekijämies, joka osasi yhdistää muodon ja sisällön. Korkeakulttuuria, jota ”tyhmempikin ymmärtää”.
Ilmoita asiaton viesti
;P)
Ilmoita asiaton viesti
En malta olla kertomatta, että Kantelettaren voi tilata e-kirjana Elisa Kirjasta 0 € hintaan, olen käyttänyt tämän mahdollisuuden. Samoin vilkaisin miten paljon maksaa Eino Leinon teokset. Monia Kauneimpia runoja -teoksia on 1, 50 € hintaan. Vinkki siksi, jos lukija ei halua täyttää kirjahyllyä vanhoilla teoksilla, mutta olisi kiinnostunut lukemaan niitä. Vinkkiä kannattaa tutkailla myös koululaisten hyväksi. Myös Kalevala löytyy.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Tarja vinkistä, eihän tuo nolla euroa kenenkään budjettia enää kaada.
Ilmoita asiaton viesti