Hibernal – hyvä siideriomena

Suomi on vielä hapuiluvaiheessa siiderin teossa. Meillä ei ole perinteitä tällä alalla, Suomessa on tehty kiljua, ja naureskeltu siidereille ja viineille. Sahtia on toki tehty ja hieman oluttakin pantu. Suomessa on laadukkaat mahdollisuudet tehdä myös siideriä. Meiltä puuttuu vaan tietotaito lähes tyystin, omenalajikkeista ei juurikaan ole tietoa mikä sopisi siideriin parhaiten. On tuotu ulkomailta siideriomenapuita, mutta niistäkään ei ole valmista tietoa, kun asia on verrattain uutta meillä.

Minä eksyin vahingossa harrastamaan siidereitä ja olen nyt lähes kymmenen vuotta tehnyt siideriä vuosittain. Yhteensä noin nelisen sataa litraa, eli 40 litraa vuodessa, no viimevuosina tuplasti enemmän.

Alussa en tietysti tiennyt tanniineista tai muista omenan avuista mitään, Kerättiin vain villipuiden alta omenia ja thats it.

Nyt kokeilin ensimmäistä kertaa yhdestä tunnetusta tanniinisesta omenelajikkeesta eli Hibernalista tehdä siideriä. Tarkoitus oli kokeilla mitä tämä yksi lajike pelkästään siiderinä maistuu. Tänään sain ensimmäiset maistiaiset ja tanniinista oli. Maku on tosiaan ”jauhomainen” aivan kuin ottaisi lusikallisen kuivattua jauhoa suuhunsa samalla kun hörppää siideriä. Ehkä ei näin tanniinista kukaan halua edes juoda, siksi siiderimaissa osataankin sekoitella eri omenalaatuja keskenään.

Suomessa ei juuri ole tietoa ummikon saatavilla, eli mitä lajikkeita kannattaa sekoitella keskenään. Kylmiltään sanoisin, että Hibernal voisi olla korkeintaan puolet omenamäärästä ja loppu osa jotain makeaa ja aromikasta. Mutta eihän niitä makuja opi, kuin kokeilemalla. Pitää tehdä jokaiseta lajikkeesta oma siideri ja sitten sotkea vaikka jälkikäteen ne suuhun sopivaksi. Aluksi kun pitää tietää mitä mikäkin lajike maistuu yksistään, eihän sitä muuten voi tehdä parasta sekoitusta.

Hibernal on hyvä pohja, mutta seuraavaan syksyyn on vielä matkaa ja sitten vasta voi kokeilla sille kumppania tai kumppaneita.

Kannustan jokaista inostumaan siiderin tekoon, siinä ei alkoholiprosentti ole tärkeintä vaan maku ja omenien säilöntä sellaiseen muotoon, että ne säilyvät pirteinä ja jalossa muodossa pitkin vuotta käytettäväksi. Omenoita ei kannata kantaa kaatopaikoille, vaan  siiderin valmistus on tosi yksinkertaista ja muutaman perusasian jälkeen lähes ilmaista. Jos hankkii välineet niin sen jälkeen kuluja ei juuri ole jos omenat saa omasta puusta tai naapurilta ylimääräiset.

Sokeri on omenoissa itsessään, kuten myös maku ja mahdolliset tanniinit, myös villihiivat ovat valmiina omenoissa ei tarvita kuin astia ja sitten säilöntään pullot, pussit tai tynnyrit. Ihmettelen miksi joku joskus on keksinyt tehdä kiljua, kun siideri on paljon parempi vaihtoehto harrastella mehujen parissa.

 

arialsio

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me. I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu