Itseään ruokkiva puujalka

Tarina eräästä tarinasta joka sisältää sisässään monta tarinaa, eli tarina puujalasta joka ruokki itseään ja itsesäälissään rypevästä miehestä, joka ei kestänyt puujalan painoarvoa.

Tarinan sisältö ei ole tarkoitettu niipukoille eikä herkkähipiäisille, joten piippunokkien on syytä lopettaa tähän.

Sillä kukaan vinkupelle ei halua kuulla itsessään olevan mitään vikaa. Uljas uhriutuja näet rakastaa itsestään kertovia sankaritarinoita yli kaiken. Oi miten hän pitääkin aina muiden puolia ja huolehtii asioista laittamalla aina itsensä sata lasissa ajamiensa asioiden pantiksi.

Uhriutujalla on yleensä ympärillään myötäeläjien hovi, joka nyökyttelee ja niiailee hänelle, kuin kuninkaalle ikään. Hän tarvitsee liehittelijät ympärilleen, koska hänen omanarvontuntonsa tästä vain pönkittyy ja hänen on helpompi jatkaa uhriutumistaan. Uhriutuja tarvitsee yleisönsä, mutta yleisö ei loppujen lopulta tarvitse uhriutujaa. Kun uhriutuja on poistunut paikalta elämä jatkuu, kutakuinkin entiseen malliin.

Mäkättäjä (uhriutuja) on taipuvainen toistamaan aikuiselämänsä, lapsuutensa ja nuoruutensa virheitä yhä uudestaan ja uudestaan.

Huono itsetunto janoaa kehuja, mutta samalla mäkättäjä esittää vaatimatonta. Ainoastaan jos kädetön hovi kasvattaa itselleen kädet, tulee marttyyreistä tarpeettomia. Eli jos mäkättäjän hovi hoitaa oman osuutensa ilman uhriutujan palvontaa uhriutuja poistuu nuolemaan haavojaan omaan kuoreensa.

Marttyyrin tavoin voi meistä jokainen aina ja kaikkialla, joka asiasta syyttää muita, mutta sen voi jättää tekemättä, jos on itsekritiikkiä katsoa asioita laajemmin.

Marttyyrille on myrkkyä itsetuntoinen ihminen. Marttyyrin viimeinen keino onkin syyllistää sellaiset kaverit jotka eivät lähde mukaan hänen napinoihinsa. Jos ette te, niin minä ainakin lähden tästä pelistä pois! Ja en palaa ennen kuin se ja se asia on korjattu ja piste.

Marttyyri alkaa vihaamaan niitä joilla ei ole myötätuntoa hänen kiukuttelulle ja jotka eivät suostu hänen uhkaustensa välikappaleiksi.

Toivottavasti lopulta yheisön itsetuntemus auttaa arvioimaan omaa toimintaa ja estämään marttyyrimäisen käytöksen kasvamista vallitsevaksi elämänasenteeksi.

Marttyyrin kelkasta hyppääminen ei tarkoita, etteikö marttyyri olisi oikeassa alkuperäisessä marinassaan, mutta hänen keinonsa asian hoitamiseksi on vain uhriutumista ja siksi ei niin ymmärrettävää. Marttuurista tykätään paljon enemmän kuin se riesa mistä hän marisee ja siksi on vaikea katsella sivusta, kun marttyyri kieriskelee omassa kiukuttelussaan, eikä ymmärrä, että kiukuttava asia ei ole juuri koskaan ystävyyttä isompi.

Ihmisten askeleiden kaikú ja päämäärä on lopulta sama, vaikka kaverilla oliskin puujalka.

0
arialsio
Sitoutumaton Oulu

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me.
I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu