Joulu on jo ovella…
Joulu tulla jollottaa, turha sitä on väistää tai kritisoida. Joulu on eräänlainen jäänne menneisyydestä, joka on vaihtunut kaupalliseen ostojuhlaan. Nyt korona-virus on hillitsemässä joulukauppaa ja ihmisillä on toivottavasti enemmän aikaa itselleen.
Vapaavuorossa on myös aina muistettu joulu valitsemalla vuoden päätteeksi Vapaavuoron Joulumuori ja Jouluvaari. Tämä perinne on jo yhdeksännen valinnan edessä, huomenna julistetaan uudet juhlakalut.
Kun joskus historiassa kirkkoisät tuumasivat, että Jeesus syntyi 25. joulukuuta. Niin myös meillä Suomessa sitä syntymää sitten muistellaan ja touhuillaan sen muiston eteen. Koska aatot ovat aina juhlan riehakkain ja riemukkain hetki, niin aattona on tavaksi otettu myös iloittelu sekä myös lahjojen anto lähimmäisille. Näin on toimittu jo noin 1700 vuotta.
Joulu on ilon, valon, rakkauden ja hyvän mielen juhla.
Myös Vapaavuorossa halutaan muistaa kaikkia tärkeitä läheisiä ja siihen vedoten Sari Laitinen kehitteli idean, että valitaan Joulumuori ja Jouluvaari jo vuonna 2012. Silloin Vapaavuoro oli uusi ja ihmeeliinen ei poliittinen keskustelupalsta, jossa ei ollut, sisäpiiriä tai ulkopuolisia, riitti että oltiin kaikki vapaavuorolaisia. Näin se on käsittääkseni vieläkin, vaikka Niklas Herliniä ei enää joukossamme olekaan.
Niklas Herlin siis mahdollisti tämän keskustelufoorumin omilla rahoillaan ja omilla ideoillaan, mutta antoi vapaavuorolaisille lähes täydet oikeudet kirjoittaa omia runoja, proosaa, novelleja, julkaista omia valokuvia, piirroksia, maalauksia ym. Kirjoitella julki ruokaohjeita, järjestää leikkimielisiä kisoja ja osallistua kirja-arviointeihin, pitää hauskaa ja tuntea surua.
Täällä Vapaavuorossa kaikki ovat yhtä perhettä, ei ole kirjoittajia tai kommentoijia erikseen, jokainen vapaavuorolainen voi vapaasti valita kirjoittaako, maalaako, vaiko vain osallistuu kommentoimaan toisten avauksia. Meidän tehtävä ei ole jakaa vapaavuorolaisia, vaan vapaavuorolaiset vapaasti osallistuvat tai ovat osallistumatta.
Ensimmäiset joulukisan valitut olivat Jenni Tamminen ja Antti Alftan. He siis olivat osallistujien valinta ja näin perinne sai alkunsa. Jenni on vieläkin ”kuulolla” eli jos hänelle kuiskaa hän varmasti vastaa. Antti on hiljalleen siirtynyt Facebookin ja omien harrastustensa pariin. En ainakaan ole havainnut häneltä uusia avauksia viimeaikoina täällä Vapaavuorossa.
Seuraavaksi valinta osui Petra Nyqvistille ja Veikko Sorvaniemelle, heistäkin pidettiin täällä Vapaavuorossa. Veikko on ollut ainakin minun havannoinnin mukaan jonkun aikaa poissa täältä Vapaavuorosta, mutta Petran voi löytää ainakin Puheenvuoron puoleta. Eli Puheenvuoro vetää tänään ehkä paremmin, kuin Vapaavuoro. Olisiko tässä pienen tuumailun paikka, miksi näin?
2014 vuoron ottivat haltuunsa Ana Gutiérrez Sorainen ja allekirjoittanut, no meidät molemmat löytää lähes päivittäin ainakin Puheenvuorosta, jos ei täältä Vapavuorosta löydä.
2015 kunniaa niittivät Hilkka Laronia ja Seppo Turunen, eli molemmat toimvat yhä Uuden Suomen keskustelussa mukana, vaikka hieman harvemmin kuin Vapaavuoron ja Puheenvuoron kiihkeimpinä aikoina.
2016 valittiin kaksi paria, eli kaksin aina kaunihimmin. Viola Heistonen, Irja Laamanen, Juho Antikainen ja Pekka Lukkala. Heistä kolme löytynee keskusteluissa mukana ja Irja Laamasen muisto elää meidän jokaisen sydämessä. Irja oli aktiivinen asiakirjoittaja, eli hänen kirjoituksensa olivat aina hyvin perusteltuja ja hyvin toimitettuja. Rakkaudella muistamme häntä.
2017 valinta osui ihanalle kuvataiteilijalle Sirkku Pitkäselle ja verbaalikisasta tunnetulle Juha Kuikalle. Juhan verbaalikisoista olemme nauttineet ja kisa on aina kaikille avoin pähkäilyn ja ratkomisen merkeissä ja kieliopillisesti tehokkaan virkistävä kisa.
2018 loistivat iki-ihanat Seija Nylund ja Ilmari Schepel kirkkaimpina valintoina joulumuori- ja jouluvaarikarkeloissa. Ilmari on sittemmin kieltäytynyt kirjoittamasta Puheenvuoroon, koska Uuden Suomen uudistus meni hänen mielestään huonompaan suuntaan, mutta onneksi Ilmari kirjoittelee erinomaisia avauksiaan yhä täällä Vapaavuorossa. Seija Nylund ei tiettäväsyti ole kirjoittanut yhtään omaa avausta, mutta se ei himmennä hänen arvoaan osallistujana keskusteluihin niin Puheenvuoron, kuin Vapaavuoronkin tuoksinassa.
2019 eli istuvat joulumuori ja jouluvaarit ovat Sari Laitinen, Janne Salonen sekä Tuure Piittinen. Janne ja Tuure ovat yhä keskusteluissa aktiivisesti mukana kummankin ”vuoron” puolella, Sari on ollut hiljaisempi, mutta ehkä jonain päivänä hiljaisuus muuttuu taas aktiivisuudeksi, sillä joulumuoriperinne on hänen ideansa ja hänen ”juttunsa”, jota minä nyt väliaikaisesti hoidan.
2020 on siis vielä avoin huomiseen kello 12,00 saakka, ja sitten saamme taas uudet nimet kaivertaa tähän ensi vuonna jo kymmenenteen jouluiseen kisaan.
Tähän saakka olemme siis selvinneet puhtailla talkoovoimilla ja hyvällä joulumielellä. Sen ihmeellisempiä sääntöjä ei ole tarvittu, joulu- ja leikkimieli on riittänyt vallan mainiosti.
Näin joulun alla, kun on lupa kirjoittaa Korvatunturille, niin toivottavasti jokainen vapaavuorolainen käyttää tilaisuutta hyväkseen ja laittaa nyt toiveensa kaikkien tietoon. Nimetkää ehdokkaita vuoden 2020 kisaan joulumuoriksi ja jouluvaariksi, eli näin toimien saamme taas parhaat mahdolliset henkilöt vastuulliseen joulumuorin ja jouluvaarin toimeen.
Sääntöjä ja uusia ideoita saa myös vapaasti ehdotella, sillä mikään ei ole pysyvää, paitsi ihmsten hyvä tahto ja ikuinen joulun odotus.
Kiitos Ari loistavasta historiikista:)
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos vain kisan äidille, silloisesta ideasta, joka on vieläkin hengissä ja voi hyvin.
Ilmoita asiaton viesti
Tänään vuorossa kaupassa juoksua, huomenna sitten piparintuoksua.
Piparkakut
1 dl siirappia
1 tl kanelia
2 tl inkivääriä
1 tl neilikkaa
2 tl pomeranssinkuorta
½ tl suolaa
250 g voita
2 dl sokeria
1 muna
2 tl leivinj.
400 g vehnäj.
Kiehauta siirappi + mausteet, jäähdytä.
Vaahdota voi ja sokeri.
Lisää muna ja siirappiseos vatkaten, sekoita joukkoon vehnäjauhot leivinjauheineen.
Viileään jähmettymään kuten piparitaikina yleensäkin, kauli ohueksi. 225°
Ilmoita asiaton viesti
Tehdäänpä sitten Seijan ohjeella tänä vuonna, huomenna aloitan taikinan teon.
Ilmoita asiaton viesti
Piparit ja sinihomejuusto ne yhteen soppii, mutta jos jotakuta ei leivotuta niin Kieku ja Kaiku -säkein:
Parempi kuin herkkutavara,
olkoon joulumieli avara.
Ilmoita asiaton viesti
Jos kissa ei pidä kiirettä,
voi se katti jäädä hiirettä.
Ilmoita asiaton viesti
Eräs kuopiolainen tavaratalo mainosti joskus 80-luvulla lehdessä iskulauseella: ”YLLÄ LOISTAA TÄHTEIN RATA – MEILLÄ ON PALJON TAVARATA”.
Pakinoitsija Pii oli bongannut tämän ja totesi siihen:
”PAREMPI KUIN TAVARATA, ON SYDÄN LAAJA JA AVARATA”.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoittamani on kyllä ehtaa Mika Waltaria, olisiko ainakin Pii lukenut.
Ilmoita asiaton viesti
Muistin mukaan minäkin Waltaria siteerasin. Muistan kun vaaripuoli luki meille aina Kiekua & Kaikua. Se oli harras hetki lapsen elossa.
Ilmoita asiaton viesti
Minun tietojeni mukaan V.A. Koskenniemi luki Kiekua ja Kaikua, vaan nähdäkseen miten pitkään noita kolmitavuisia riimejä Waltarilla riittää.
Ilmoita asiaton viesti
No jee, täälähän joulusta oiken riemuittaan
ja muistelhaan
ja kohta on joulu,
huomena loppuu Oskarinki koulu
ja joulumoodhiin siirrymä
ja syksystä kiitämä
eikä tässä tartte uuistuksia kaukaa ettiä,
meilehän annettiin fiirus, joka mennee pitkin mettiä
ja met kotona kaikin kökötämä,
nojoo, mie en usko tähän pandemiaan
enkä liity hysteriaan,
iloitten joulusta ja elämästä muutenki,
kanssa joulupukin ja tonttujenki
ja nyt teile jokikiselle toivotanki
hyvänmielen joulua kaikile vappaavuorolaisille,
ihanille täyellisille usari-ystäville!
t. hilkkpienhöpötintti
Ilmoita asiaton viesti
Olikin jo tuossa asiapohjaa,
näin runot meitä ohjaa,
kohti jouluista tunnelmaa,
jossa kiltit paljon lahjoja saa.
Ilmoita asiaton viesti
Pukki kantaessaan säkkiä
sattumalta muistaa äkkiä:
Pääsee voimasana ”saamari,
vaikka kasvoillain on naamari…
voiko viruskanta tarttua,
tautiketju ehkä karttua?”
Välittyykö covid lapsille?
Ei, jos valkoparran hapsille
mahdollinen pöpö suodattuu
– joulun ilo läpi vuodattuu!
Asmo Alhon tyypittelemät kukot ovat kuin Disneyn ankat: enimmäkseen ihmisiä. Tässä pätkä, jonka Seija Nylund palautteli mieliimme. Kukko ruokkii lintuja – ja jopa koiraa. Sarjakuvissa se käy!
http://2.bp.blogspot.com/_gYAnNTNsMwI/SwjV2AAH4lI/AAAAAAAAB3s/dSt9xv2RQrw/s1600/alKK01001.jpg
Ilmoita asiaton viesti
Hienoa ja varsin sopivaa joulurunoa ja tarinaa. Kiitos Tuomo Kokko!
Ilmoita asiaton viesti