Kultainen häkki
Asuin helvetissä,
ei se ollut mitenkään mukavaa.
Aloin miettiä ulospääsyä,
se oli vaikeaa.
Vihdoin keksin keinon,
minun oli muututtava,
helvetti ei pysty uudistumaan.
Purin hammasta ja,
aloin muuttua.
Muutos oli helppoa,
mutta kesti kauan,
ennen kuin luotin itseeni.
Rakensin samalla,
itselleni kultaisen häkin.
Häkin jonka sisälle,
ei enää astunut helvetti.
Mutta helvetti ei,
halunnut minun menestyvän.
Minut jätettiin yksin kultaiseen häkkiini.
Olin kuitenkin onnellinen,
olin oma itseni,
kunnes tajusin kuinka yksinäinen,
on helvetin ulkopuolella elellä.
Minun kultainen häkki,
suojeli minua itseltäni,
mutta helvetti häkkini ulkopuolella,
oli silti aina läsnä.
Istun häkissä,
enkä uskaltanut,
olla enää kukaan.
Muutuin näkymättömäksi,
kaikille muille paitsi itselleni.
Kymmeniä vuosia myöhemmin,
avasin häkkini ovet,
ja astuin alas Tuonelaan.
Maailma oli muuttunut,
Belzebuubi oli kuollut,
olin elossa.
Hengitin syvään uutta ilmaa,
se tuntui raikkaalta,
mutta ei liian.
Tässä siis olen,
enkä muuta voi,
helvetti selkäni takana,
ja tulevaisuus edessäni.
Kiitos,
olen onnistunut.
Amen!
Ilmoita asiaton viesti