Mona Lisa – maalaussarja osa 5
-
Mona Lisa on yksi tunnetuimmista maalauksista, sitä on kopioitu ja käytetty mainoksissa satoja tuhansia kertoja. Minäkin kiinnostuin siitä yhdessä vaiheessa ja katsastelin sitä hieman tarkemmin. Huomasin, että Mona Lisan vasen silmä oli keskellä , eli pituus kumpaakin laitaan on yhtä pitkä iiriksen keskeltä mitattuna. Ymmärsin, että se ei ole ollut sattuma.
Ajattelinkin tehdä oman Mona Lisani ja ensimmäiseksi kävin ostamassa kiilapuut alkuperäisen Mona Lisa- taulun mittojen mukaisesti ja pingoitin siihen pellavakankaan. Alkuperäinen Mona Lisa on maalattu puulle, mutta minulle kokeiluun riitti samankokoinen kangaspohja.
Seuraavaksi mittasin Mona Lisan vasemman silmän kohdan tarkalleen ja sitten aloitin maalaamaan vasemman silmän ympärille omaa ”Mona Lisaani”. Taustasta kopioin sen verran, että tein vuoria ja siltoja, sekä mutkittelevaa tietä, mutta suoranaista kopiointia en tehnyt. Vuoreen tein sellaisen jipon, että kun sitä hieman tarkemmin katsoo, siellä on koira haudattuna, eli maalasin koiran siihen kallioon piilokuvaksi.
Taulun etuosaan oikealle maalasin kimalaisia kukkiin ja lentelemään kukkien ympärillä. Sitten oman versioni kasvot piti miettiä, kuka malliksi? No elävää Mona Lisan mallia en löytänyt niin piti maalata sellainen aivan omasta päästä. Sitten vielä yksi pulma, olen kehno piirtämään tai maalamaan kangasta, ei riitä motivaatio laskoksiin. No en maalannut vaatteita lainkaan niin siitä ongelmasta selvisin helposti.
Maalasin kaiken valmiiksi, mutta hiuksia ei vielä ollut. En halunnut tehdä samanlaisia hiuksia kuin Mona Lisalla. Hiukset alkoivat kummittelemaan mielessäni, sillä minusta taulu oli aika onnistunut ja hiusten maalaaminen voisi pilata kokonaisuuden. Olihan kyseessä öljyväri ja maalaan yleensä märkää märälle systeemillä, eli yhdellä istumalla työ valmiiksi. Tässä tein nyt poikkeuksen, eli nukuin yön ylitse. Tai nukuin useammankin yön ylitse, että öljyväri kuivui kokonaan.
Niinä päivinä ajattelin hiuksia yötä päivää, katselin netistä korkkiruuvikiharoita ja erilaisa hiusmalleja. En oikein löytänyt mieleistä. Alkoi jo olla rimakauhu noiden hiuksien kanssa, siinä välissä maalasin nuo kimalaiset, eli ne ovat siinä hiusongelman takia. Kaljupäistä Mona Lisaa en kuitenkaan aikonut tehdä.
Sitten koitti se päivä, jolloin otin värituubit esiin ja pusersin muutaman värin paletille ja sekoitin pari väriä keskenään ja otin sekoitettua väriä paksuun siveltimeen ja sitten tökkäsin sutia pariin muuhun väriin ja tein nuo hiukset noin kolmessa minuutissa. Nostin siveltimen työltä ja pesin pensselin. Oma Mona Lisani oli singreerausta vaille ja sen tein huojentuneena. Sitten lepäsin seitsemän päivää;)))
- Tuo kakkoskuva on syntynyt sen jälkeen eli kymmenes lapsenlapseni Julia ja jospa hänestä saan sitten lisää inspiraatioita, nyt hänestä on jo kaksi valmista muotokuvaa joista nyt ensimmäinen tuossa nähtävillä.
Sinun oman Mona Liisan kertomus on hyvä oppitunti aloittelijoille ja kertoo, kuinka paljon muutakin, ispiraation lisäksi, tarvitaan, että taulu syntyisi! Se seitsemän pävän lepo olikin tarpeen!
Pikku Juliasta taitaa tullakin hieno malli! Kiva muotokuva hänestä!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Viola, Julia on ihana.
Ilmoita asiaton viesti
Wow, sinustahan on tullut taitava, hienoa nyansoitua ihon käsittelyä. Herkkien ihmisten näkö-tunnevaraista erittäin haastavaa hommaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, minulla on vielä sinulta ostettu taulu kotona.
Ilmoita asiaton viesti
Ai ai sentään mikä ilo kuulla. Yhtäkkiä muistin mikä maalaus se on, sellainen polveileva rakennus vai muistanko väärin.
Ilmoita asiaton viesti
Oikein muistat.
Ilmoita asiaton viesti
Nimenomaan tämän Arin ”Mona Lisan” silmiin itselläkin kiinnittyi heti huomio.
Öööh, mitkä hiukset?
Ilmoita asiaton viesti
”Öööh, mitkä hiukset?”
– Toisille niitä ei tarvitse esitellä, ja toisille ilmeisesti ei kannata…
Ilmoita asiaton viesti