Olipa kerran

Olipa kerran eräs kulkija maan. Hän oli syntynyt herraksi, mutta oli aivan tavallinen mies, ehkä tavallista ujompikin. Rahaa hänellä oli käytössään valtavat omaisuusmassat, mutta hän toimi taloustoimittajana Kauppalehdessä. Myöhemmin muissakin lehdissä, mutta vaikka Forbes-lehdessä hän ei ollutkaan töissä niin sielläkin hänet noteerattiin.

Mies voi rakastua ja rakkaus tuottaa iloa ja surua, myös kylkiäisinä lapsia. Kulkijakin rakastui ja sai rakkaansa kanssa pari vintiötä. Vintiöistä tuli hänelle rakkaat. Vaikka kulkija oli hyvin vaatimaton, hän hoiti leiviskäänsä kuin omistajan kuuluukin, eli huolella. Hän osallistui ja halusi kaikille hyvää. Hän oli synnynnäinen porvari, mutta ajatukset olivat hänen omiaan, kukaan ei pystynyt ostamaan häntä, sillä raha ei ollut se pointti.

Mies, jolla on rahaa mielletään herkästi riistäjäksi, se on väärä tulkinta, ja niin tässäkin tapauksessa. Riistäjät ovat eri ihmisiä, kuin ujot liberaalit markkinatalousmiehet nahkatakeissaan. Kulkija tykkäsi istua olutlasin ääressä ja imeä maailmaa itseensä. Hän oli kiinnostunut ihmisistä, eikä jaotellut ihmisiä rasistisesti. Sattumalta tai pitkän harkinnan jälkeen hän päätyi ostamaan oikeudet erään vanhan lehden nimeen. Kulkija katsoi tulevaisuuteen ja halusi avointa keskutelua politiikasta. Kaikille vapaa sana, se ei ole riistäjän puhetta.

Kulkija kokosi lähimmät ympärilleen ja yhdessä aloittivat uuden luvun suomalaisessa mediatuotannossa. Muutama vuosi menikin hyvin, vaikka uusi konsepti ei kai rahaa tuottanutkaan, mutta idea toimi.

Ikävän tapaturman seurauksna hänelle jäi pysyviä kipuja kulkemiseensa, hän myi uuden tuotannon Iltalehdelle. Hän jatkoi kirjoittamista perustamassaan yhteisössä. Hän loi kulttuuria kirjoittamalla kultturista, mutta usein myös piti kustantajan ottein omistajan puolta, vaikka periaatteessa silloinkin toimi puolueettomasti, koska hän rehellisesti tunnusti aina kotiinpäin vetonsa.

Mukava mies hän oli, tulimme tutuksi, pelkkien ”kirjoitusten” perusteella. Joskus tuttavallisuus paistoi lävitse kirjoituksissa. Joskus taas esiintyi pientä ärhäkkyyttä, usein myöhään illalla, mutta aamulla ei ollut mitään kitkeryyttä enää. Hän kertoi avoimesti lapsistaan, ehkä enemmän kuitenkin tyttärestään.

Pitkän linjan kulkijana hänellä oli hyvä perskohtainen kokemus asioihin, joten hän voi suoraselkäisesti ja määrätietoisesti kirjoittaa asioista niiden oikeilla nimillä. Paljon pahennusta hän sai aikaan kirjoittaessaan isästään rehellisen kuvauksen. Ei Suomessa saa sellaista tehdä. Suomessa puhutaan edessäpäin aina hyvää, vaikka sydän märkänisi.

Kokemuksesta tiedän, että ulkopuolisen kuva ihmisestä voi olla päinvastainen , kuin se ihminen oikeasti kotioloissa on. Ihminen voi olla tosi paska perheen sisällä ja näyttäää ulkokullattuna hyvää keulakuvaa toimissaan perheen ulkopuolella. Tätäkö ei saa sanoa ääneen Suomessa?

Kulkijalta meni pitkän aikaa irrottautumiseen perinteistä ja löytää oma juttunsa säilyttäen periaatteet ja opetukset mitä matka oli opettanut. Kun homma alkoi olla pulkassa hän alkoi tehdä matkoja lastensa kanssa. Ikään kuin aavistaen että loppu lähestyy, hän teki tilejään selväksi ihmisten kanssa. Sivustakatsojakin näki miten hän aktivoitui, huolehti ka toimitti asioita. Sitten vain tuli suru-uutinen kuin tyhjästä. Kevyet mullat hänelle.

Kulkijan poika kirjoitti isästään kauniisti ja perustellen kantaansa juurevasti, hän ei kirjoittanut isästään pahaa eikä pahasti. Tuntui jotenkin ihanalta lukea, että kuoleman jälkeen ihminen on vielä läsnä.

Tämä markkinatalousmies ja liberaali, oli muutamaa päivää aiemmin vinkannut yleisölle, että hakekaa nyt ihmeessä kun teille on paikka tarjolla Julkisen sanan neuvostossa. Tässäkin hän huolehti, että hänen ”perheellään” olisi jatkuvuutta ja menestystä. Tässä tapauksessa perhe oli kasvanut blogistanin kokoiseksi. Hänelle kaikki kirjoittajat merkitsivät vapautta. Hänelle sananvapaus oli demokraattisen yhteiskunnan perusta. Ja hänen jälkeensä hyvä journalistinen tapa perustuu jokaisen oikeuteen vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä.

Siksi on kiva, että hiljentyisimme ajattelemaan asioita joskus ihan vain omilla aivoillamme, tuottaisimme tekstiä omista näkökohdistamme, omista heikkuksista piittamatta omina itsenäisinä ihmisinä.

Kaikkea hyvää sinulle kulkija siellä jossain.

+4
arialsio
Sitoutumaton Oulu

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me.
I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu