Omakuva – maalaussarja osa 4

Tuossa ylinnä näkyy oma kuva heijasteuksena, eli sieltä voi katsoa minkä näköinen minä oikeasti olen. Keskimmäinen omakuva on siltä ajalta, kun olin juuri ajanut hiukseni pois ja raakannut partani. Minullahan oli tuohon kuvaan saakka pitkä parta ja normi hiukset. Minulle tuli sitten sellainen tauti, että hiukest lähtivät päästäni kuin pakanamaan kartta. Myös muusta karvoituksesta katosi samanlaisia ”reikiä”, eli parrassa oli lovia, munakarvoissa ja kainaloissa. Hiukset peittivät nuo pälvikohdat kohtuullisesti, kun hiukset olivat puhtaat. Rakennuksilla urakkatöissä hiukset kuitenkin likaantuivat päivän mittaan ja iltapäivällä pääkuoreni muistutti haulikolla ammuttua vanhaa karhuntaljaa jossa on kulutuksen tuomia aukkoja,

No muutos oli suuri, kun kerralla lähti parta ja hiukset. Täytyy sanoa, että monet ihmiset eivät minua tunteneet lainkaan, vaan tulivat esittelemään itsensä ja hämmästyivät kun kuulivat ääneni. Tyttäreni oli Helsingissä työharjoittelussa ja näki uutisissa minun haastattelun ja ihmetteli kuka on tuo mies, jolla on isän ääni ja isän nimi lukee puhujan alla, mutta miestä ei tunne.

Silloin maalasin tuon keskimmäisen kuvan taulun, minulla on omakuva myös siitä parrallisesta karvapäästä, mutta sitä ei suostunut Uuden Suomen sivusto lataamaan ja sanoi sen olevan liian iso, vaikka se on kaikista pienin ja samalla tavalla tänään kaikki kuvasin. No siiä oli liikaa pikseleitä ja se jäi nyt lataamatta. Niin tuo keskimmäinen sitten syntyi voiveitsellä, kun nuoriso oli katkonut omissa harrastuksissaan palettiveitseni. Latasin siihen kaikki sen mitä tunsin itsestäni kaljupäänä ja siloposkisena. Siinä mielessä se kuvaa hyvin minua. Nuo mustat läiskät kaljussa ovat niitä pälviä joita yhä tänäänkin 20 vuotta jälkeenpäin kaksi kertaa viikossa ajelen pois.

Samat tupsut on maalattu kolmanteen omakuvaani tuossa alhaalla. Tuo kuva syntyi harjoitustyönä Kontiolahdella 2013, kun ei ollut mitään muuta maalattavaa maalasin itseni. Kuvan maalasin ulkona rivitalon takapihalla. Nuo taustalla olevat iirikset ja kasvillisuus on oikeasti edessäni, mutta kun maalasin itseni tuohon niin se vain tuli taustaksi. Aika jännä juttu ja huomasin sen vasta myöhemmin. Oikeammin minun olisi pitänyt maalata itseni takaapäin tuohon kuvaan.

Kuuluisatkin maalarit maalaavat paljon omakuvia, eikä ne todellakaan ole useinkaan valokuvamaisia, vaikka he pystyisivät siihen.

Tässä yksi tunnetun taiteilijan omakuva malliksi. Kuka tietää kuka on maalannut tuohon itsensä? Eli omakuva on enemmän kuva taiteilijan sielusta kuin ruumiillinen samankaltaisuus.

+2
arialsio
Sitoutumaton Oulu

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me.
I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu