Omenatarinaa osa 5, Granny Smith ja muut ulkolaiset

Omenoita on kai yli 3000 lajiketta, mutta tunnemme niistä tuskin tusinaa nimeltä. Jos vielä pystymme tunnistamaan omenat hedelmätiskillä se on jo kova juttu.

Suomen eniten esillä oleva omena on kai Granny Smith. Vihreä malto hieman kovahko ja sopii lähes kaikkeen, minä laittaisin salaattiin, mutta Tiinalla on omena-allergia, joten en laita. Myös rosolliin kuuluu omenat, mutta edellämainitusta syystä en ole omenaa rosolliin laittanut yli kymmeneen vuoteen.

Suomessa toiseksi eniten myyty lajike on Golden Delicious, joka minusta on parhaimmillaan kypsänä ja mehukkaana ihan vain nautittuna pelkästään tai parhaassa tapauksessa hyvän kirjan kanssa.

Golden Deliciouksen löysi 19o5 Andeson Mullins omalta perhetarhaltaan Länsi-Virginiasta ja se tunnettiin hetken nimellä Mullinsin keltainen tai Annit-omena. Sittemmin 1914 Anderson Mullins myi puun lisäsysoikeudet Stark-Brothers Nurseries yritykselle 5000 dollarilla.

Golden Delicious on Länsi-Virginian virallinen hedelmä, vaikka omena on mansikan tavoin epähedelmä. Miksi ihmeessä tuollainenkin saivartelu hedelmistä ja epähedelmistä on keksitty???

Meille kauppoihin Golden Delicious tulee tiettävästi Italiasta ja sitä saadaan sieltä ympäri vuoden.

Tähän lajikkeeseen on paljon satsattu ja sitä on eniten myöskin käytetty erilaisiin risteytyksiin. Minullakin on tai oli, (myyrät tuhosivat) tämän omenan siementaimi joka siis oli jo 4 vuotta vanha. Lajikkella on oma festivaali Länsi-Virginiassa ja sitä on juhlittu vuodesta 1972 lähtien. Milloinkohan meillä joku kotimainen omena saa oman juhlaviikkonsa tai postimerkkiin tällätään, kuten tämäkin Golden Delicious.

Punaposkinen Royal Gala on kuitenkin se Suomen ostetuin omena ja se on helposti ymmärrettävissä, sillä sitä on helppoa ostaa sitä saa usein valmiiksi pakattuna muovipussissa joka on helppo napata ostoskoriin ja nyt korona-aikana kätevä tapa, kun ei tarvitse hipelöidä toisten hipelöimiä omenoita punnittavaksi.

Puolalainen Shampioni on myös halpa ja erinomaisen mehukas omena, joka ulkolaista omenaa popsii, on varmasti maistanut tätäkin. Sopii uuniomenaksi. Ida Red on myös puolalainen halpa omena, mutta sen laatu vaihtelee enemmän, eli joskus se ei ole niin hyvää kuin muistelisi sen olevan. No omenoita tulee eri tarhoilta eikä laatu aina ole samaa vahvaa laatua.

Sitten on myös Pink Lady jossa on risteytettynä myös Golden Deliciousta, ja siksi ehkä herkullinen. Kaksi herkullisen hyvää kun naitetaan tulee herkkua, tai sitten täyttä potaskaa, mutta potaska ei päädy kauppoihin. Onnistunut risteytys kantaa ylpeänä sukutauluaan.

On myös vähemmän tunnettu Kanzi, joka on tervetullut uutuus perinteisten omenoiden lajivalikoimaan. Kerran olen tätä omenaa maistanut ja ei se paha kokemus ollut.

Jonagold, Red Delicious sekä muut tuontiomenat säilytetään lähes hapettomassa kylmävarastossa ja ne ovat joskus jopa yli vuoden vanhoja, mutta syötäviä.

Kaupasta nyt keväällä ostettu omena on hyvä syödä mahdollisimman pian, sillä varastoitu omena on makeimmillaan, eikä sitä kannata kotona pitkään katsella, sillä sen ravinnepitoisuus alkaa nopeasti laskea, kun se otetaan pois viileästä varastosta.

Kotimainen omena häviää hinnassa, sillä jos ulkolaista saa 1,50 euron kilohintaan niin kotimainen maksaa vähintään 3 euroa kilolta. Ero johtuu pitkälti määristä, eli ulkolaiset omenat ovat paljon suurempi massa ja silloin niiden hinta on enemmän kilpailtua, kotimaisella omenalla on myös kovempi tuotantokustannus taakkanaan, mutta sehän johtuu vain meidän pienestä omenamassasta. Jos Suomen omenentuotanto olisi vaikka Puolan suuruusluokkaa olisi tuotantokustannukset kiloa kohti paljon pienemmät. Myös tukku ostaisi niitä sisään halvemmalla. Kauppiaat sitten vielä hinnoittelevat kotimaisen omenan ehkä paremmalla katteella, kun se on sellainen ehkä luomu brändiin verrattava asia. Luomu ja kotimainen siis antaa kauppiaalle paremman katteen, mutta sen menekki on pienemäpää koska korkea hinta.

Tiedän että täällä Oulun seudulla kasvatettua omenaa on vielä nyt toukokuussa viljelijän omassa kellarissa täysin virheettömässä syöntikunnossa. Mutta hän viljelee vain harrastuksena itselleen ja perheelleen. Meillä on siis taitoa ja mahdollisuus kilpailla omenamme kanssa ulkolaisia jättejä vastaan, mutta meillä on vain lilliputin hartiat. Suomi tunnetaan enemmän wc-paperista ja Marimekosta kuin omenoista.

Ehkä tämä kaikki johtuu siitä, että meillä marjat pomivat thaimaalaiset ja maatilojen hanttihommissa pyörivät ukrainalaiset. Me olemme laiskistuneet vain ostamaan vain valmista, siksi meillä ei ole enää Nokia puhelimia. Meiltä ei enää onnistu suuri ponnistus, me olemme ikuisia luusereita kun olemme antaneet laiskuuden viedä meidät velkatalouteen. Ei auta suuri ja mahtava ammattiyhdistyskään, jos emme löydä lääkettä tähän laiskuuden yskään.

 

 

arialsio

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me. I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu