Omenatarinaa osa 6, kotimaiset omenat

Aloitetaan ylhäältä, Suomussalmelta ja Kempeleestä. Omenapuu nimieltä Railamo on alkujaan Kempeleestä. Railamo saa siitä hyvästä kasvusuositukseksi  alueet I-V. Melko pienikasvuinen puu joka vaatii tukemista, kun juuristo on pieni. Aino taas on maatiaislajike Suomussalmelta. Hedelmä keskikokoinen, happoinen, vihreänpunainen. Puu erittäin pakkasenkestävä. Hyvä talousomena äärialueille pohjoiseen eli kestää jopa VI.

Elämäjärvi on seuraavana, eli sieltä on kotoisin Annamaija joka sekin on I-V.

Vetelistä on Ranta-ahon herkku joka on satoisa ja kestää myös alueella V.

Vetelistä Vaasaan, eli Gerbyn aikainen Gerbyn talvi ja Gerbyn kaneli, sekä Vaasan talvi, Gustavs Bästa ja Finnen omenat.

Tervosta löytyy Eliakselan nauris ja Laukaasta Helenan kulta.

Ilmajoelta on löydetty Oton omena. Ja Karstulasta Ahosen Lakkaomena. Sitten on outo kaappaus, eli Jyväskylässä on nimetty löytöomena Minna Canthiksi, ehkä siksi kun Kuopiosta ei ole omenia rekisterissä. Joensuustakin löytyy Alasen Punainen. Kangasniemeltä taasen Suomen Suurin.

Sitten alkaa etelämmässä olla sellainen määrä paikkakuntien omenia, että mainitsen vain omasta mielestäni tärkeimmät.

Mikkelistä, Kenttämies, Grenman, Kersti ja Piispan omena.

Eräjärveltä Sariola. Kangasalalta Eppulainen, Kangasalan talvi, Kerppolan kesä ja Turso.

Tyrväältä on Gallen. Yläneeltä on löydetty Huvitus.

Somerolta Långsjön Päärynäomena, josta Hirvensalmen puutarha kertoo nettisivuillaan näin: ”(Sagulinin Päärynäomena) Ilmeisesti venäläinen lajike, joka myöhemmin (1887) nimettiin Långsjön kartanon mukaan. Hedelmät ovat pieniä, litteänpyöreitä, kellanruskeita ja niissä on runsaasti korkkiutumaa. Maku on heikosti viinihappoinen, hyvin makea, miltei hunajamainen, aromi hieno, päärynämäinen. Herkullisimpia omeniamme. Puu on talvenkestävä ja terve”…

Vaikka löytöjä on tehty aina Suomussalmea myöten on siemen jostakin muualta ilmeisesti tullut tai sitten omena vain on nimetty uudelleen jonkin kartanon tai omintakeisen tarinan mukaan.

Omenan siemen tarvitsee kylmäkäsittelyn itääkseen ja siksi lapsena kukkaruukun multaan tökkäämäni siemenet eivät koskaan päivänvaloa enää nähneet. Mutta kun  siemen kylvää syksyllä otolliseen maaperään niin keväällä se sinnikkäästi sieltä maasta kasvaa. Melkoisen kasvuhaluisena vieläpä, ensimmäinen askel on silloin otettu, mutta vaikka alkuperä olisi kuinka jalo tahansa on siemenjälkeläinen aina oma tapauksensa. Siksi ihmettelen, miksi niin paljon mainostetaan esimerkiksi Antonovkan siemenistä kasvatettuja perusjuuria, niiden talvenkestävyys ei ole sitä taattua Antonovkaa, koska ne eivät ole Antonovkan kopioita, vaan perimältään mahdollisesti yhtä kestäviä kuin jalo emäpuu. Mutta mahdollisesti siellä on hyvinkin kestämättömiä perusjuuria joukossa.

Toisaalta hyvä, mutta toisaalta huono asia, että siemen ei ole emonsa kopio. Jos olisi aina kopio, ei jalostamista eli risteämistä juurikaan tapahtuisi, jos taas siemen olisi aina emonsa kopio, ei varrentamista tarvittaisi, vaan siemenpuu olisi aina jalopuu varttoi sitä tai ei.

No perheomenapuita voisi silti varrentaa.

Kotimaisiksi omeniksi kyllä lasketaan kaikki Suomessa hedelmää tekevät omenapuut, vaikka suurin osa niistä onkin Venäjältä, Kanadasta, Virosta tai Ruotsista meille hankittu.

Kaikkia maakuntien omia omenajalosteita ei koskaan ole kirjattu kirjoihin tai kansiin. Oman puun markkinoille tuominen maksaa ja se vaatii paljon työtä. Minäkin tiedän erään harrastajan tuottaneen useita omia jalosteita, ja puut ovat antaneet satoa jo vuosia. Yksi niistä on sellainen, että sen voisi kaupallistaa, niin hyviä sen puun omenat ovat maultaan ja ulkonäöltään. Ehkä jos eläisimme sota-ajan jälkeistä aikaa noin 70 vuotta taaksepäin, niin tämä puu olisi nyt tuolla ylempänä listassa ja siellä lukisi vaikkapa, Jalo Tyrnävältä löydetty siemenpuu, joka tuottaa sileäkuorisia punaposkisia omenoita jotka maistuvat makean tuoreilta. Mutta nyt, kun tarjontaa on paljon ja tarhat tuottavat ulkomailta uusia lajikkeita ja tekevät niistä omia tuoteperheitä ja markkinoivat niitä, ei yksittäinen loistavakaan puu pääse esille.

Kotimaisten omenien kirjo on hiipumassa, uusia kestävämpiä lajikkeita tuotetaan Venäjältä ja meidän oma jalostus vaikka on vielä olemassa olevaa, niin ei se pärjää edes ruotsalaiselle tutkimustyölle rahallisesti. Olemme valinneet sellaisen tien, että ostetaan ulkoa ja testataan sitten miten pärjäävät Suomen oloissa ja sitten markkinoille. No paljon sitä tietä käyden on uusia kestäviä lajikkeitä myös löytynyt, mutta omat ylpeytemme, eli meillä jalostetut puut huutavat olemattomuuttaan.

No eihän Italiakaan omilla jalosteillaan ylpeile, sehän tuottaa pääasiassa länsivirginialaista Golden Deliciousta.

Olemme omenassa ja perunassa saman taktiikan suorittajia, ulkoa tuotu on meistä parempi kuin meidän katajainen oma.

 

arialsio

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me. I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu