Omenatarinaa osa 8, ruoaksi

Omenaa voi tehdä monilla eri tavoilla ruoaksi. Omenaa voi lisätä useisiin ruokiin antamaan happamuutta tai makeutta, ihan miten vaan. Jos muitelen omaa varhaislapsuuttani, niin uuniomena ja fäskynäsoppa nousevat mieleen välittömästi. Nykyisin teen pannukakkua usein niin, että kun taikina on kaadettu pellille, pudottelen kuivattuja omenasiivuja siihen pinnalle. Annan hetken aikaa kosteuden tasaantua ja sitten uuniin. Antaa mukavan vaihtelun pannukakulle.

Omenamehuun voit tehdä vispipuuron puolukkavispipuuron tavoin, se on myös hyvää, mutta vispipuuro aprikoosista on minusta ehkä vieläkin parempi makuvaihtoehto, eli laittaa omenamehuun hiukan aprikoosia lisämausteeksi.

Myös omenahilloa voit terästää mausteilla, hieman inkivääriä tai kanelia ja omenahillosi on taas maukkaampaa. Omena on siis monikäyttöinen ja sen mietoa makua voi mausteilla terästää.

Tässä uuniomenoiden aatelia norjalaiseen tapaan ja huomaa, että  Calvados on myös tehty omenasta.

https://kotijakeittio.fi/artikkeli/norjalainen-omenaherkku-saa-veden-kielelle-6.165.125498.6521e22e7c

Myös leivonnassa omena on monipuolinen eväs, kuvitellaanpa hillomunkki jossa on omenahilloa sisällä, siitä ei mielikuva juuri parane. Amerikka huutaa ja vannoo omenapiirakan nimeen, joten ei se ihan pieleen voi mennä kun sanon, että kannattaa leipoa edes kerran elämässään perinteinen American pie. https://www.kinuskikissa.fi/apple-pie/

Hapankaaliin uppoaa omenoita, samoin kaalikeittoon, jälkiruokia unohtamatta. Oululaisena on pakko mainita Antelin Omenahyve. https://www.youtube.com/watch?v=bLZkeLG10Yc

Ja sitten ihan tavallinen omena syöminen haukkausperiaatteella, siinäkin on monia eri tapoja, josita yleisin lasten käytössä olea tyyli, joka nakertaa kuin orava omenan ympäri ja sitten heitetään omenan loppu roskiin Siinä käytännössä syödään vain mehukkain osa ja sekin vain puoliksi. Itse vanhana omenavarkaissa kävijänä syön ainan omenan niin, että siitä ei jää poisheitettäväksi kuin tikku. Se mahdollistaa onenoiden syömisen niin, että omenan ”raato” ei paljasta, että omenavaras on käynyt puutarhassa. Jos joku keksii sen tikun heinikosta, niin se on hänelle suotava ansioksi.

No sitten on pakko jo mennä mehuihin ja siidereihin. Mehua voi tehdä tuorepuristamalla tai mehumaijalla, minä esitän että tee molempia, ne ovat toisaan tukevia tuotteita eikä toisaan poissulkevia juttuja. Mehumaijamehu laimennetaan vedellä ja nautitaan janoon. Tuoremehua juodaan usen sellaisenaan, mutta sitäkin saa toki laimentaa, jos haluaa.

Siideri voidaan tehdä omenamurskeesta niin, että puristetaan siitä tuoremehu, mutta sitä ei kannata pastöroida, koska silloin omenan kuorilla olevat villihiivat kuolevat, eikä siideri lähde käymään normaalisti, vaan joudut ostamaan siihen erikseen hiivat.

Minulla on onni ollut matkassa, että jo vuosia sitten eka siiderini onnistui erinomaisesti ja olen käyttänyt sieltä saakka sen satsin villihiivaa aina syksyisin kun teen siideriä. Minulla on siis ylivuotista siideriä vielä syksyllä uuden sadon kypsyessä. ”Uhraan” yhden siideripullollisen 25 tuoremehulitraa kohti, eli sen sijaan että kaataisin sen suuhuni kaadan sen käymissammioon. Silloin siellä on oikea hiiva alusta alkaen ja minä voin huoletta keskittyä muihin asioihin, kuin siiderin käynnin seuraamiseen. Minulla siis on 10 vuotta vanha siiderijuuri käytössäni, mutta kyllä se villihiivoillakin onnistuu, jos ei hygieniavimmoissan ole tappanut esimerkisi liiallisella puhtaudella tai kuumentamalla.

Omenaviinistä minulla on lapsuudesta muisto kun isäni teki omenaviiniä kaikkien taiteen ohjesääntöjen mukaisesti ja jalohiivaa käyttäen, no tulos oli hänen mielestään onnistunut, mutta minusta se maistui hiiren kuselle. Myöhemmin tajusin mistä se johtui. Kaikissa kaupallisissa omenaviiniohjeissa, kehoitetaan laittamaan vettä joukkoon. Minä teen omena viinini aidosta omenatuoremehusta, kuten siideritkin. Silloin jää se ”veden” maku viinistä pienemmäksi, minusta omenaviinissä on aina hiukan sitä ”vetisyyttä” silti, vaikka tekisi ihka ehtaan tuoremehuun. Kun haluan viinistäni täydellisen täyteläistä pitää satsata käytettävään sokeriin sillä tavallinen sokeri antaa juuri tuota vetisyyden makua viineihin. Suosittelen panimosokeria tai jotain muuta kuin tavallista hieno- tai palasokeria.

Ja onhan sitten vielä tuo calvados, joka oli ainakin Mika Waltarin mielijuoma.

Calvados nimikettä saa käyttää vain määrätyn alueen ranskalaisita brandyistä, mutta ainakin Uusi Valamo Heinävedellä valmistaa omenista ”calvadosta”, tai oikeammin calvados tislataan siideristä.

”Calvadosin valmistamiseen käytetään kolmea eri omenalaatua: makeita, karvaita ja happamia. Oikeassa suhteessa jaetuista omenalaaduista puristetaan mehua, josta valmistetaan siideriä. Siideri tislataan, ja tisle varastoidaan tammitynnyreihin, joissa sitä kypsytetään. Calvados kypsyy pitkään ja on valmista, kun se on saavuttanut kultaisen värinsä.

Calvadosin alkoholipitoisuus on yleensä noin 40 tilavuusprosenttia.

Le trou Normand -perinteessä calvados-paukku otetaan pitkän aterian ruokalajien välillä, joskus omenasorbetin kera nautittuna. Sen tarkoitus on uudelleenherättää ruokahalua. Calvados voidaan tarjoilla aperitiivina, juomasekoituksissa, ruokalajien välillä tai digestiivinä kahvin kera. Hyvin tehdyn calvadosin maku muistuttaa omenoita ja päärynöitä, joiden maku tasapainottuu iän mukana. Nuori calvados myös tuoksuu tuoreilta omenoilta ja päärynöiltä. Iän mukana calvadosin aromi muistuttaa yhä enemmän muiden vanhojen brandyjen makua. Iän mukana calvadosin väri myös muuttuu kultaisemmaksi tai tummemmanruskeaksi, jossa on oranssia ja mahonkia mukana”. (Wikipedia)

Hyvää äitienpäivää äidit, mummot, mummit, mammat ja anopit ja kaikki muutkin. Minä menen nyt syömään omatekemää äitienpäiväkakkua joka on kostutettu omenaviinillä.

arialsio

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me. I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu