On sitä ennenkin pakkasia pidellyt
Muistan, kuin eilisen Joensuussa 1986 Itsenäisyyspäivän vastaanotto. Sen jälkeen alkanut pakkaskausi kesti viikkoja. Kylmimmillään Joensuun seudulla oli lipo – 45 asteen pakkasia useampia päiviä peräjälkeen.
Asuin Pyhäselässä Matkalammin rannalla ja siellä oli joka aamu kovimmat lukemat, kun työpaikalla vertailimme mittareiden lukemia aamuisin. Matalimmillaan elohopea laski niin alas, että mittari ei riittänyt, oli -42 muistaakseni mittarin alin viiva. Autolla silti töihin joka aamu, vaikka ei ollut lämmitintä. Illalla ennen nukkumaan menoa, kävin hieman moottoria käyttämässä ja aamulla lähti käyntiin. Mitä nyt öljytikkua pyrki nostamaan ylös paikoiltaan.
Yhtenä iltana kun menin lämmittämään autoa, niin susi oli pihalle ilmestynyt. En huomannut sitä heti vaan ennätin jo auton ovelle, siinä sitten silmätysten katselimme toisiamme hetken. Susi oli tullut ilmeisesti ruokaa etsimään, kun navetassa oli lampaita. Sieltä se tuli ilmanvaihto putken luota, eli oli hönkinyt paistin hajua ja oli tarkoitus kai pyrkiä sisälle, mutta minä tulin onneksi ulos. Varmaan noin minuutin tuijotimme toisiamme siinä ja välimatkaa oli vajaa kymmenen metriä. Ei minua pelottanut, mutta kun susi lähti jolkkasemaan pois, niin kävin hakemassa koiran sisältä kaveriksi ja kameran, että kuvaan jälkiä lumella. Koira ei suostunut olos kynnyksen yli tulemaan, kun haistoi pedon hajun, joten yksin kävin jälkiä kuvailemassa.
Ylämyllylle aamulla suunnistin töihin. Siellä oli Finn Skilan ompelimon lattialla paikattavia kohtia. Ruokatunnilla pruukattiin Huttusen Jukan kanssa käydä autojamme lämmittämässä. Olin aamulla heittänyt ohuen peiton konepellille hieman eristämään moottorin jäähtymistä. Se oli valahtanut siitä maahan ja Jukka totesi vain ykskantaan, että onpa pollelle tullut lämmin, kun on potkinut loimensa lattialle.
Meillä oli rantasauna jonka ajattelin lämmittää ja kokeilla miltä tuntuu käydä avannossa kun pakkasta on -40 tai enemmänkin. Hieman myöhästyin ajatukseni kanssa sillä pakkanen lauhtui saunapäivänä ja oli vain -36, mutta olihan sekin jotain. No tein avannon ja kannoin saunalle vedet, sauna lämpisi hitaasti, mutta löylyyn pääsimme. Päätin sitten käydä siellä avannossa muitta mutkitta kuten usein aiemmin. No heti ulos päästyä, tukka jäätyi ja jalkapohjat yrittivät tarttua lumiseen polkuun kiinni. Pääsin avannolle ja pulahdin veteen, kädet jäätyivät avannon reunaan kiinni. Kastauduin umpisukkeliin ja nousin ylös, tukka taas jäätyi ensimmäisenä, sitten jalkapohjat piti nostella varovasti kun yrittivät jäätyä tallattuun lumeen. Avannosta saunalle oli matkaa noin 20 m. Eipä ole sen kokonaisvaltaisen kokemuksen jälkeen suuria haaveita ollut avannosta. Olen toki muutaman kerran käynyt avannossa senkin jälkeen, mutta kovin into avantoon jäi sille reissulle.
Pakkaset sitten loppuivat ja kevät tuli.
Nyt sitten pakkasta on samoilla luvuilla, mutta ei ehkä pakkaskauden pituus ja pakkaslukematkaan ole vielä ihan samaa tasoa, joten ilmasto on selkeästi lämmennyt, ainakin sen pari astetta.
Santahaminankin vartiossa oli tuona talvena kylmä. Armeija huolehti hyvin pojistaan, paleltumia tai kylmettymiä ei tullut.
Ilmoita asiaton viesti
Jokainen huolehtii omista varpaistaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ilmoja piisoo!
Ilmoita asiaton viesti
Juu, kylmyyskliimaksi saavutettiin vuoden 1987 tammikuun ensimmäisellä viikolla. Sellaista en ole kokenut ennen enkä jälkeen. Taitaa Helsingin virallinen Kaisaniemen pakkasennätyskin olla juuri siltä viikolta
Ilmoita asiaton viesti
Totta, nyt olemme samassa tilanteessa, mutta kun ilmasto on lämmennyt ei samaan ehkä päästä;)))
Ilmoita asiaton viesti
Jotenkin nolottaa kun täällä lounaisrannikolla marisee kylmästä, aamulla herätessäni oli -16,7. Enimmillään käynyt -19.9:ssä. Enemmän kuin tarpeeksi minulle, etenkin kun tuulee.
Pari päivää sitten kilometrin päässä oli pellolla kuvattu nilkku susi. Sen hukka vie jos koipi on siinä kunnossa, ettei saa saalista. Sääliksi käy.
Ilmoita asiaton viesti
Sekin susi jonka silloin 37 vuotta sitten kohtasin, oli säälittävän nälissään. En kuitenkaan avannut sille lampolan ovia syödäkseen.
Pakkaskausia on pohjoisessa ollut myös 1985, jolloin oli -50 monen varusmiehen muistoissa. Se pakkanen ei ulottunut kovin pitkälle etelään.
Ilmoita asiaton viesti
Tänään Etelä-Savon puolella iltapäivän lukema -30, mutta loppuillasta Etelä-Karjalassa vain -14. Paljon vaivattomampaa on sekä ajaa autolla että liikkua kävellen, kun sää lauhtui tuonkin verran.
Ilmoita asiaton viesti
Kun vuonna 1966 oli pitkään pakkasta reilut miinus 30, ja kun se sitten lauhtui -25 asteeseen niin kuljimme takki auki ja ilman pipoa.
Eräs kevätkesäaamu lähdin tästä ajelemaan kohti Oulun keskustaa ja auton lämpömittari putosi 20 km matkalla 9 astetta alaspäin. Luulin, että mittari oli mennyt rikki. Kun tulin iltapäivällä takaisin, niin mittari korjasi virheensä ja nousi taas 9 astetta ylöspäin. Sen lämpöeron huomasi jo ihollakin, eli jostain syystä Oulun keskustassa aina Kiiminkiin saakka oli 9 astetta kylmempää ja kahdenkymmenen kilometrin matkalla nousua oli 9 astetta. Se hämmästyttää minua vieläkin.
Ilmoita asiaton viesti
Lapsuusmuistoissani 60-luvun talvina oli kuin olikin kolmenkympin pakkasia tuon tuostakin! Ja kesällä samat lukemat plussan puolella; ”kaikki” oli wanhaan hyvään aikaan jotenkin selvempää ja ymmärrettävämpää?
Muuten: Salpausselkä on todella olennainen tekijä säätilan kannalta. Olen asunut sen kupeessa koko ikäni, mutta vasta viime aikoina työmatkoja ajellessani saanut siihen oikeata tuntumaa. Salpausselällä sää viilenee tai lämpenee, sade muuttuu usein poudaksi ja päinvastoin. Tärkeää on myös, että savolaeset puhheevviäntäjät pysyvät poissa kotimaakunnastani, ehkä juuri Salpausselän patoamina.
Ilmoita asiaton viesti
Salpausselkä on todella tuttu minulle hyvinkääläispoikana.
Ilmoita asiaton viesti
Näin tamperelaisena totean nolona, että minä kärsin 80-luvulla jo 30 asteen pakkasista, varsinkin kun niitä kesti monta viikkoa peräkkäin. Seuraavana vuonna lämpö laski -34 asteeseen, mutta sitä kesti vain pari viikkoa. Kyllähän terve aikuinen sopeutuu hyvinkin kylmiin lämpötiloihin, mutta kipuraja lienee siinä, mihin on tottunut.
Ilmoita asiaton viesti