Parran pärinää puolukoista

Puolukkasesonki omalta osaltani päättyi tänään. Puolukkaa oli kyllä paljon ellei sitten jopa runsaasti. Puolukka kukki hieman normaalia myöhemmin ja siksi kypsyminen meni näin myöhälle. Tosin jotkut kaupalliset kerääjät keräsivät puolukkaa puolikypsänä ja keräsivät parhaat paikat tyhjiin jo paljon paikkakuntalaisia aiemmin.

Eihän meidän Tiinan kanssa pitänyt puolukkaa kerätä kuin pari ämpäriä, mutta ahneus iski kun ämpärit täyttyivät alle puolen tunnin, joten parista ämpäristä tulikin satakunta litraa.

Hieman noista thaimaalaista kerääjistä, eli minun puolestani saavat kerätä minkä ennättävät, mutta hieman voisivat tarkistaa omia tapojaan. Eli minä olen tehnyt polttopuut oman uunin syötäväksi, joten voisitte jättää yön pimeydessä minun polttopuuni rauhaan. Eihän se suuri menetys ole jos 1-2 kuutiota häviää kutsumattomien mukana, mutta periaate. Periaate se olla pitää toisen omaa ei saa ottaa. Olisittehan voineet tulla kysymään niitä puita, olisimme varmasti päässseet sopimukseen.

Ja vielä se että paskoitte siihen lähimetsään ja koirat kierivät paskoissanne. Senkin tavan voisitte jättää pois, sillä eihän teillä ole edes lupa tulla noin lähelle rakennuksia, että polttopuut tarttuvat matkaan vahingossa ja paska putoaa lahkeesta paikallisen asukkaan pihaan.

Mielestäni nämä kaupalliset toimijat voisivat pitää paremmat sulkeiset näille kerääjille, mutta he taitavatkin vain yllyttää kerääjiä vilunkeihin, eli raakoja marjoja ei kukaan keräisi jos ei niitä ostajat kiljuen ostaisi. Myöskään nuo 500 euron sakot kerääjille jos rikkovat asuntojen suojarajat tai polttavat nuotiota anastetuilla puilla ym., eivät auta paikkakuntalaisia yhtään. Kaupalliset yhtiöt sakottavat näitä kerääjiä, jos paikalliset asukkaat vain ilmoittavat auton rekisterinumeron, jolla ovat metsiin tulleet. Mistä asukas sellaisen voisi löytää sehan saattaa olla jo viemässä toista porukkaa naapuripitäjään tai kilometrinkin päässä kokoojapaikalla. Kerääjillä pitää olla tunnistusnumero rinnassa, että sillä olisi jotain merkitystä.

Ja se sakottaminen, mitä järkeä on työnantajan sakottaa työntekijää omasta virheestään ja saada näin itselleen tuon viisisatasen. Oletetaan, että olisin nähnyt kerääjän auton rekisterinumeron ja osaisin soittaa oikeaan firmaan. Siellä sitten sakotettaisiin kaikkia kyseisellä autolla metsään tulleita 500 per nenä ja rahat jäisivät yrityksen haltuun. Se yrityshän siinä juuri olisi tienannut kyläläisten vahingolla.

Täällä maastossa ei tuosta 500 eurosesta näy hajuakaan, vaikka marjat kerätään aivan talojen nurkilta, jopa maanteiden raviojista ja nuotioita poltetaan keskellä kylätietä.

No puolukkaa tuli silti, vaikka keräsivät metsät hyvinkin puhtaaksi, mutta aina sitä jää jotain keräämättä. Metsät ovat täällä niin laajat, mutta harmittaahan se, kun itse joiútuu ajamaan salojen taakse marjaan, kun piha-aidan takaa viedään puolukat raakoina. Olisi tasa-arvoista jos maakunnittain julistettaisiin puolukan virallinen keruun aloitushetki, samaan tapaan kun metsästäjillä on hirvestys- ja sorsastusajat. Silloin peli olisi tasavertaista ja voisimme rinta rinnan kerätä. Samalla voitaisiin sopia niistä puukaupoista ynnä muusta yhteistyöstä, eikä työnantajat pääsisi sakottamaan itsellen voittoa kerääjiltä keräämillään sakkomaksuilla.

No puolukka sesonki on ohitse ja aloituslappapuuro ja nyt myös lopetuslappapuuro on syöty.