”Peintres voyageurs”

Suuri ja monipuolinen ranskalaisten taiteilijoiden ryväs, joka matkusteli enemmän kuin pysyi kotimaassaan Ranskassa. Tästä liikkeestä käytetään nimitystä ”peintres voyageurs”!

Ranskan siirtomaissa ja Kaukoidässä matkailevat ranskalaiset saivat kiksejä paikallistaiteen harrastajien töistä, tämä kaikki siis paljon ennen koronaa, eli 1800- luvun lopulta aina toisen maailmansodan alkuun tai siiromaakauden loppuun.

Nykyiset suomalaiset taiteilijat monesti ihannoivat näitä peintres voyageurs taidematkaajia, se se vasta olisi hienoa tai antoisaa taiteen imeskelyä. Mennä alistettuihin kulttuureihin ammentamaan heidän ideoita omiin tarkoituksiin.

Noin viidenkymmenen vuoden aikana reilu 2000 taideharrastajaa siis matkusti ulkomaille, lähinnä Ranskan siirtomaihin Länsi-Intiasta ja Tyynenmeren saarilta aina Pohjois- ja Keski-Afrikkaan sekä Indokiinaan saakka. Ja kaikilla oli niin mukavaa.

Nyt me sitten istumme koronan vankina ja haaveilemme, miten ihanaa olisi matkustaa ”turvallisesti” omissa siirtomaissa imemässä kulttuuria kitusiin ja pääkoppaan. Kun se ei ole mahdollista kiima sen kuin vain syvenee ja voimistuu.

Kaikki tämä, vaikka emme ole mahdollisesti koskaan käyneet Erkylän Ometassa, saati siinä taidekahvilassa joka matkamme varrella aina vilahtaa ohitsemme hetkessä. Meillä ei ole aikaa itsellemme, mutta aina on aikaa haaveilla ajasta jolloin sitä aikaa oli ja maailma oli ihmeitä täynnä.

Yltiöpäisimmät taidehurahtaneet ovat puhuneet, jopa ”peintres voyageurs” -kouluista. Eli oppilaat vain matkustelisvat ja ”varastaisivat” paikallisten osaajien ideat ja palaisivat sitten kotikonnuilleen loistamaan innovaatiivisin uusin ajatuksin. Ja sillä aikaa sieltä paikalliset matkailisivat täällä meillä ja huomaisivat, että täällä on vain matkittu heitä.

Taide on meillä jumittunut jos ei nyt Nelimarkkaan tai Juhani Palmuun niin meillä ei ole montaa Yli-Mäyryä joita meillä voisi käydä opiskelemassa. Missä kuljet suomalainen taide? Meille on tulossa vuonna 2026 Euroopan kulttuuripääkaupungin titteli, sen saa Tampere, Oulu tai Savonlinna. Mitä olemme oppineet Turun tai Helsingin vastaavista kunnioista? Emme juurikaan mitään!!!

Jos tavallisen kuluttajan hoksottimet eivät edes kotikaupungissa kulkiessaan osaa imeä kulttuuria itseensä, niin miksi se kiinnostaisi matkata vaikkapa Savonlinnaan jos Savonlinna tulisi valituksi vuonna 2026 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Eihän siellä ole kuin se kapinen linna ja oopperajuhlat, Retrettikin on kai homehtunut omaan mahdottomuuteensa.

Siinä missä ranskalaiset halusivat imeä vaikutuksia matkustelemalla siirtomaissaan, me emme siirry valtatielä 200 metriä taidekahvilan antimia tutkiskelemaan. Ja nythän meillä on korona joka onneksi kieltääkin museokäynnit ja mihinkään uuteen tutustumisen.

+2
arialsio
Sitoutumaton Oulu

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me.
I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu