Perunatarinaa osa 10, päätös

Onko tässä mitään itua laittaa omaa perunamaata? Kaupasta saa alle euron kilo hyvää ruokaperunaa. Mutta kun on maku kallis, niin pitää kaikki tehdä itse.

Tänä vuonna laitan yhdeksää eri sorttia, kolme lajia varhaisperunaa, kolme lajia yleisperunaa ja kolme jauhoista muusiperunaa.

Pyrin sitten valitsemaan niistä parhaat ja seuraavana keväänä laitan vain kolme parasta peltoon kasvamaan. Ei minun intressissä ole kasvattaa yli kolmeasataa lajiketta. Sehän tarkoittaa, että joka päivä olisi syötävä eri lajiketta. Olisi pakko syödä niitä ällöttäviäkin, joita en nyt suostu kaupoista ostamaan.

Pari pahaa mokaa sattui noissa perunahankinnoissa. Ensimmäiseksi siemenperunoita ei löytynyt idätykseen kuin Ruotsista, mutta Suomen posti ”jäädytti” perunat Oulussa niin että ne kieppuivat yli viikon siellä terminaalissa, kunnes vihdoin eli kaksi viikkoa tilauksesta sain ne noutaa Kiimingistä.

Ruotsissa ei ollut Siikliä, joten tilasin Siiklit Suomesta, No eihän sekään siten mennyt kuin Strömsössä. Siikliä en saanut mutta olivat laittaneet tilalle Jussia. No Jussi sai kelvata kun se jo meille tuli. Jussita kehutaan, että se kestää laittaa kylmään maahan. No ei kestä! Minulla on kaikki perunalajikkeet samassa ”pedissä” itämässä kasvihuoneessa. Koska täällä on vielä yöpakkasia, laitan joka ilta perunoiden päälle lämpökaapelin ja suojan sekä niiden päälle vielä löyhästi harson. Harsoa tulee paksu kerros, joten otaksuin että siellä ne potut hyvin yön yli selviävät. Kaikki muut olivat aamulla kunnossa, mutta Jussin ituja oli halla nipistänyt.

Eli se lajike jota eniten kylmänkestäväksi kehutaan onkin kaikista arin.

No kotimaisen toimittajan yksi moka oli myös laittaa Rosamunda tilaukseni sellaisen, että oli ostanut lähikaupasta pussin Rosamundaa ja se kaksi kiloa jonka tilasin siemeperunaksi oli niin isoa, että tusinasta perunoita muodostui 2 kg. Sitä paitsi olisin itsekin voinut ostaa ruokakaupasta ruokaperunaa siemeneksi, mutta kun kasvitautien takia sitä nimenomaan välttelen.

No nyt minulla on yhdeksän eri lajiketta itämässä, mutta ei sitä jota kaikista mieluiten kesällä ja syksyllä syön eli Siikliä.

Myöskään Pitoa ei siemeneksi löytynyt mistään. Myös kyselyyni eräästä maatiaislajikkeesta ei koskaan vastattu, vaikka puutarhan kotisivuilla on takuu siitä että vastataan kahdessa päivässä kysymyksiin. Kysymyksen esitin heille jo ennen pääsiäistä, joten minun laskujeni mukaan on kaksi päivää ylittynyt. Pitäköön tunkkinsa.

Varhaislajikkeista minulla on nyt kokeilussa uutuus joka on tullut markkinoille vasta 2018, eikä sitä vielä juuri mistään saa, mutta onnistuin sitä kilon saamaan. Siinä onkin tämän kevään perunaonnistumiset.

Perunaa on siis paljon helpompi ostaa ruokaperunana kuin siemenperunana.

Täällä on vielä reilusti eli noin 30 cm lunta perunamaan katteena joten idätys ennättää hyvin, vaikka posti mokasikin. Posti saa kiittää kylmää pohjoistuulta, sillä jos tuuli kääntyy, niin lumi kyllä häviää.

Jos jollakin on mahdollisesti Pitoa myytäväksi saakka parikin kiloa niin olisin kiinnostunut, sama koskee Siikliä. Siikliä tosin voi jo olla Oulun muutamassa siemenperunaa myyvissä liikkeissä jo nyt, eli katsastan tilanteen huomenissa.

Se Wärtsilän musta jääköön pois tämän kevään ohjelmasta, koska kerjäämään en vielä rupea.