Perunatarinaa osa 5, jauhoiset

Perunat maistuvat erilailla eri suussa, jotkut tykkäävät kiinteistä ja toiset, kuten minä jauhoisista.

Jauhoisuus vaihtelee olosuhteiden muuttuessa, eli Suomi on pitkä maa ja meillä on useita eri kasvuvyöhykkeitä.

Pito, joka on Suomen jauhoisin ruokaperuna yltää etelän kahdella ensimmäisellä kasvuvyöhykkeellä  21% tärkkelyspitoisuuteen. Pohjoisessa tärkkelyspitoisuus laskee jo alle 17%, joten Espoossa kasvatettu Pito maistuu aivan erilaiselta, kuin täällä Oulun korkeudella kasvatettu Pito. Joensuun seudulla Pito oli naapureiden ehdoton ykkösperuna ja Joensuu on myös samaa V -alueen kasvuvyöhykettä kuin Oulukin.

Myös kokonaissato on erilainen eri vyöhykkeillä, eli jos Pidosta saadaan etelässä 36000 kg hehtaarisato, jää se meillä Oulussa yli kymmenen tuhatta kiloa alemmalle tasolle.

Siksi on mahdoton sanoa, että jokin lajike olisi koko maan kattava parhailta ominaisuuksiltaan. Paras esimerkki on kai Lapin puikula, joka kasvaa parhaiten vain ja ainoastaan Lapissa. Siellä se on tottunut ympärivuorokautiseen päivään ja sen tärkkelyspitoisuus nousee, sekä taudinkestävyys voimistuu. Voidaan sanoa, että Puikula tykkää valosta.

Puikulaa on viljelty Lapissa jo 1700 luvulta lähtien, se on kotkaantunut Lappiin kuin nenä niskaan. Uskoisin, että on turha kuvitella, että Hollanista tuotu mikrolisäys jostain uudesta lajikkeesta tulee koskaan Puikulaa lyömään Lapin perunamarkkinoilta.

Puikulaperuna on Lapissa keltaisempi, makeampi ja kiinteämpi kuin muualla Suomessa kasvava puikulaperuna. Näiden ominaisuuksien perusteella se on saanut EU-patentin Suomen ensimmäisenä patentoituna elintarvikkeena. Puikula nostetaan pohjoisessa maasta aikaisin, että sen kaikki sokeri ei ehdi muuttua tärkkelykseksi, näin toimien ei myöskään kasvitaudit kuten perunarutto ehdi sitä viottaa.

Keitto-ohje jauhoisille perunille, eli pane huuhdellut, kuorelliset perunat kattilaan kylmään veteen. Anna veden kiehua. Käännä levy pois päältä heti, kun vesi kiehuu. Anna perunoiden seistä vedessä 15 minuuttia, mutta vahdi viimeiset minuutit niin, etteivät peruna mene rikki. Jokainen voi tällä ohjeella toimien saada jauhoisenkin perunan keitettyä niiden kuoren rikkoutumatta.

Kolmas jauhoinen peruna on ruotsalainen Rosamunda, tätä perunaa pidetään uuniperunoiden aatelina ison mukulakokonsa ansoiosta. No Lapissa Puikulan mukulakoko yltää etelän Rosamundan kokoon helpostikin. Vaikka Rosamundan mukulat ovat isoja, niin ei sen hetaarisato ole sen isompi kuin esimerkiksi Pito- perunalla. Sen minkä mukulakoossa voittaa sen lukumäärässä häviää.

Suvi on myös jauhoinen peruna vaikka sen tärkkelysprosentti jää etelässäkin alle 19 prosentin, täällä Oulussa se varmaan on jo lähempänä 15 %.  Suvi on Sabinan ja Stinan risteytys.

Blue Congo on aika huonosatoinen, eli sato jää yleensä pieneksi. Tämä värityksen puolesta erikoinen peruna tuottaa monille pettymyksen, kun se maistuu aivan tavalliselta perunalta. Blue Congon tärkkelysprosentti on ilmoitettu vain 14, joten ei ehkä ole niin jauhoinen kuin Pito ja Puikula, mutta oma kokemukseni on, että toukat syövät sen mielellään jo maassa. Minun kokemus on, että Blue Congo on jauhoisempi, mitä tuo virallinen luokitus edellyttää. Jos kasvatat samassa penkissä vuoronperään eri perunalajikkeita ja yksikin on niistä Blue Congo, niin kaikki toukansyömät löytyy siitä. Sitä kannattaakin laittaa perunapenkiin aina sinne tänne, joten muut perunat säilyvät sileinä ja Blue Congosta ei kuitenkaan kovin isoa satoa muutenkaan tulisi, joten se toimii siellä vain kasvinsuojelutehtävissä.

Afta on myös jauhoinen perunalajike, mutta jostain syystä minun kokemukset Afrasta ovat hyvin negatiiviset, en siis vahingossakaan osta sitä kaupasta kotiini. En vain tykännyt, enempää syytä en osaa sanoa. En kiellä muita siitä tykkäämästä ja ainakin suosittelen kokeilemaan.

Sitten on vielä Kulta, jota ei taida enää kaupoista juuri löytyä. Se on harmi, sillä Kulta on nimensä veroinen pottu pottujen suuressa joukossa.

Perunat siis ovat mitä ovat, mutta oikein kasvattamalla ja oikein valmistamalla, ne ovat helkatin herkullisia.

arialsio

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me. I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu