Perunatarinaa osa 7, varhaisperunat

Varhaisperunakauppa käy nykyisin jo ennen pääsiäistä ja silloin saamme espanjalaista varhaisperunaa, sitten tulevat ruotsalaiset ja virolaiset. Mutta minusta ne on ”viron pottuja”, eikä kunnon suomalaista varhaisperunaa voita mikään, paitsi ehkä venäläinen kartoska. Venäläisethän ovat suomalaisten kanssa samaa saunovaa jengiä.

Varhaisperunan sesonkion perinteisesti hiukan ennen juhannusta ja siitä sitten noin kuukausi eteenpäin. Minusta varhaisperunan makunautinnnolle on haitaksi, jos tuppaamme jo ennen mämmisesonkia syömään espanjalaista uutta perunaa, eihän se ole sitä mitä me oikeasti haluamme. Se on tekopeliä.

Minä jopa odotan rauhassa juhannuksen ylikin, jos ei omaa varhaisperunaa vielä kannata nostaa pienen kokonsa takia. Ei väkisin pidä mitään tehdä ja kapallisuus on tässä vain turha kiima. Uusi peruna on pyhä makuelämys, kun kaikki natsaa kohdalleen.

Ensiksi pitää olla juri nostettua pottua tai aikaisin aamulla, mutta kuitenkin samana päivänä. Peruna pestään huolellisesti niin, että kaikki kuori lähtee pois, ja sehän lähtee kun on vasta nostettua perunaa. Mummoni jo oapasti, että kuoressa on kitkeryyttä ja siksi se peruna pitää nylkeä, eli puhun nyt uudesta perunasta. Kuoriperunasta nautimme sitten syksymmällä, kun tärkkelys ja sokerit ovat kehittyneet niin, että kuoren maku ei enää haittaa, vaan ainoastaan korostaa perunan omaa makua.

https://www.is.fi/ruokala/ajankohtaista/art-2000000763029.html  

Tuolla linkissä keitto-ohje jos joku ei hallitse varhaisperunoiden keittämistä.

Itse olen huomannut, että vaikka keitinvedessä on suolaa, niin kun sen kaataa pois on hyvä ripauttaa hieman suolaa kuivien perunoiden päälle ja sitten laittaa hetkeksi tekeytymään, myös tilli kannataa laittaa tässä vaiheessa, vaikka ei haittaa jos tillin varret ovat jo kiehuneet perunoiden kanssa, niin ne lehdekset kannattaa lisätä kuiville potuille.

Ja sitten yllättävä makukisa, eli mikä varhaispottu maistuu parhaiten.

Varhaisperunalajikkeita Suomessa on vähemmän kuin ruokaperunalajikkeita. Yleisin varhaisperunalajike Suomessa on odotetusti Hankkijan Timo.  Timon risteytysjälkeläinen Jussi on nopeasti yleistyvä uusi tulokas varhaisperunoissa. Nyt lajikejalostajat ovat panostaneet myös tähän varhaisperunaan ja uusia hyviä lajikkeita on tullut monia. Niistä selvästi suosituimmat ovat Timo, Annabelle, Colomba, Carrera ja Jussi.

Mutta missä on takavuosien Siikli? No Siiklihän on paremminkin syysperuna ja valmistuu hitaammin. Kun kilpailu on siitä kuka aiemmin tuo varhaisperunoita hyllyyn on Siikli auttamattomasti siinä liian hidas, mutta kun itselle viljelee niin ja malttaa hiukan odotella, niin Siikli on kyllä ylivoimaisesti paras varhaisperuna maultaan.

Mutta makuasioistahan ei saa kiistellä. Jokainen valitkoon oman pottunsa ja tottumuksensa. Minulla on pikkuerä Timoa ja sitten hiukan isompi siemenerä Siikliä ja sitten Puikulaa, Rosamundaa ja jotain muuta esim. Pitoa talviperunoiksi. Timo ennättä juhannukseksi, eikäö siihen ennätä vielä kyllästyä, kun jo pääsee Siiklin kimppuun. Siikliä riittä sitten siihen saakka, kun Rosmundasta saa jo uutta perunaa, Pito ja Puikula menee sitten suoraan kellariin kypsymään. Ne ovat parhaimmillaan hiukan aikaa kellarissa muhineena.

Hyvää saunailtaa ja odotelkaa juhannusta vesi kielellä. Älkää erehtykö espanjalaiseen perunaan, ei se tuota mielihyvää;)))

Jos haluaa aikaistaa sesonkia, niin se on aivan sama kun avaisi joululahjat jo elokuussa. Se ei vain ole sama asia, jokaisella nautinnolla on omat hetkensä.