Perunatarinaa osa kaksi – maaomena

Tässä tarinassa en ota esille yhtään perunalajiketta niistä myöhemmin sitten lisää. Yritän selvittää miten minä ymmärrän kaupallisen perunatarjonnan. Suomessa on lopetettu perunoiden jalostus. Sama juttu on nyt perunoilla, hedelmillä kuin monilla muillakin tuotteilla, eli olemme muiden armoilla.

Meillä on noin tuhat ammattimaista perunatilaa ja ulkomailla jalostetut lajikkeet. Kotimaisia jalostuksia ei juurikaan enää viljelyssä 50 eniten viljellyn joukossa ole. Vielä niitä muutama on ja ne muutamat on kehitetty kasvamaan meidän sääolosuhteissa, Paljon esillä ollut ”huoltovarmuus” kyllä kärsii, kun meillä ei enää perunanjalostusta ole.

Otetaanpa esimerkki jalostuksesta päätetään jalostaa X peruna paremmaksi maultaan ja kestävyydeltään, myös muotoon ja väriin halutaan saada parannuksia. Äksän kumppani valikoidaan ja X ja Y saavat 500 erillaista siemenjälkeläistä joita sitten kasvatetaan ja karsitaan, kunnes löytyy tai on löytymättä uusi uljas lajike. Aikaa ja rahaa palaa, mutta se luo sitä turvallista huoltovarmuutta ja tulevaisuutta.

Kun tämä uusi ”kallis” peruna sitten pitää saada kuluttajalle pöytään on siinä kova kilpailu. Hollannista ja Saksasta tulee uusia lajikkeita halvemmalla. Oma pottumme jää jalkoihin, vaikka se olisi kuinka hyvä tahansa, koska eivät kuluttajat päätä mitä perunaa heille tarjotaan ostettavaksi.

Kun bonuskortit tulivat, niin meille markkinoitiin suuria rahallisia etuja ja myös sitä, että kauppias voi ”tutkailla” mitä ihmiset haluavat ostaa. Mutta eihän osto kaupassa noin mene, me saamme vapaasti valita niistä muutamasta lajikkeesta joita kauppias on suostunut myyntiin ottamaan. Siinä ei kysytä miltä peruna maistuu, vaan ostamme värikoodin mukaan tarvettamme varten vihreällä linjalla salaattiperunaa eli kaikista kiinteintä,  keltaisella merkitty pussi on yleisperunaa, punainen jauhoista ja musta merkki on Lapin Puikulalle varattu.

Pusseihin on kyllä merkitty lajiketietokin, mutta uskon, että suurin osa kuluttajista ostaa värin mukaan, jos ei heti löydy vanhaa tuttua lajiketta. Ja suomalainen ei tunnetusti valita laadusta, jos pussin sisältö ei miellytä ostetaan seuraavaksi makaroonia tai bataattia, kunnes taas alkaa tehdä perunaa mieli. Kauppias ei siis missään vaiheessa osta sisään sitä perunaa jota sinä haluaisit, vaan sitä mitä tukku tarjoaa edullisimmin.

No miten tukkuun sitten perunat valitaan? Viljelijä yrittää pysyä kustannusjahdissa mukana ja viljelee perunaa joka tuottaa eniten, hän voi jopa viljellä itselleen erillään jotain herkkulajiketta omaan käyttöönsä. Näin sikaloissakin tehdään, eli omaa joulukinkkua syötetään ja ulkoilutetaan eri tavalla kuin tuotantoon menevää porsaskarjaa. Miksi muuten kotona viljelty peruna aina muuten voittaisi kaupanperunan?

Minä uskon, että muutama herkkuperunalajike olisi ostajien suosiossa jos sitä vain saisi jostakin ostaa. Mutta niin kovaa hintaa emme olisi valmiita maksamaan mitä sen herkun viljelykustannukset olisivat nykyisellään, kun meille halpatuodaan aina vain suurempi tuottoista siemenperunaa Hollannista tai muualta etelästä. Olen pannut merkille, että vaikkapa erittäin satoisaksi mainittu uutuus tulee markkinoille, perunanviljelijän on otettava riski, miten se menee syksyllä kaupaksi tai sitten hänen on vain viljeltävä sitä mitä sopimuksissa häneltä edellytetään. Tulee uusi lajike joka menee vaikkapa joka kolmannelle ammattitilalle ”kokeiluun”, jos lajike on menestys sitä on seuraavan keväänä lähes jokaisella. Jos peruna ei ole hyvä palaa viljelijä kokeilemaan jotain toista uutuutta. Näin homma kierii eteenpäin, eikä kuluttajalla ole mitään sanomista siihen mitä hän haluaa kaupasta itselleen ostaa.

No onhan mahdollisuus joillakin kasvattaa itse, mutta silloinkin tarvitaan siemenperunaa. Jos siemenperunakaupasta ei omaa herkkua löydy on tyydyttävä siihen mitä saa.

Peruna on liian hyvä kasvi tuhottavaksi markkinoiden mittelössä tuottavimmasta lajikkeesta. Milloin otetaan vaikkapa maku edellä markkinatutkimus. Kysytään kuluttajilta mitä he haluavat ostaa. Nythän kauppias myy mitä viljelijä on kuluttajalle valinnut, eikä se ole markkinataloutta, vaan suunnitelmataloutta. Viljelijä suunnittelee pärjäävänsä omilla valinnoillaan ja pärjääkin kuin pöhkö, sillä kaikki menee kuin kuumille kiville, kun yleisö ei paremmasta tiedä.

Suomalaiselle perunalle on käymässä samoin kuin kirurgin suojaimille, kotimaisia ei saa ja ulkolaiset ovat mitä ovat.