Perunatarinaa osa kolme, makuasia

Kun ajattelin kirjoittaa perunasta pienen sarjan kirjoituksia, ei tullut pieneen mieleenikään alkaa haukkua itse perunaa. Tai liiemmin kehua omaa suosikkiani. Tottahan ruokateollisuus osaa perunansa itse valkata, samoin liimateollisuus ja tehdäänkän tärkkelysperunasta alkoholiakin.

Kirjoitusten tarkoitus oli alunperin herätellä huomaamman, miten vähän me itse asiassa huolehdimme omasta ruokaperunastamme. Hankkija ja Kesko ainakin takavuosina kovin kilvoittelivat omalla jalostuksellaan. Muistan itse viljelleeni Hankkijan Tanua ja muitakin Hankkijan ja Keskon tuottamia uutuuksia. Hankkijan Timo kai josku varsin maistuva varhaisperuna.

Mutta onko joku nähnyt tai muuten tuntee keskolaista perunaa nimeltä Amazone? Meillä siis on paljon lajikkeita, mutta osa niistä putoaa unholaan hyvinkin nopeasti. Aina halutaan vain uutuuden viehätystä, perunasta on tullut meille ”lelu” joka hylätään heti kun uusia tulee markkinoille.

Uusista Annabelle on kai tullut jäädäkseen hieman pidemmäksi aikaa.  Annabelle kuuluu HZPC jalostuskotiin, eli vuonna 1898 perustettu ja Hollannissa juurtunut HZPC on kasvanut globaaliksi markkinajohtajaksi innovatiivisessa kasvattamisessa, siemenperunan kaupassa ja konseptien kehittämisessä. HZPC nielaisi Suomen perunamarkkinat, eli koska hollantilaiset halusivat olla ”Suurin ja Kaunein” piti härmäläisten lopettaa oma jalostustoiminta kannattamattomana. Meillä ei siis rahkeet riitä puukenkäväen edessä.

Annabelle on Hollannissa risteytetyn Nicolan ja Monalisan mukula, joka aika onnistuneen markkinoinnin jälkeen on sulattanut suomalaisten varsin vaatelijaat makunystyrät. Ja toisaalta kun huuma on syttynyt, niin viljelijät hylkäävät muuta ja syöksyvät viljelemään suosikkia, koska sille on Suomen ohuilla markkinoilla kysyntää. Kuluttaja ei suoranaisesti päätä mitä viljellään ja tämähän ei silloin enää ole markkinataloutta, vaan HZPC on Suomessa saavuttanut monopoliaseman.

Luetellaanpas HZPC:n perunalajikkeita ja katsotaan mitä kaupan hyllyille jää muiden jalostamia perunoita:

Adora, Annabelle, Asterix, Carrera, Colompa, Felsina, Redstar, Ukama, Van Gogh ja Victoria. Eli Ainakin Annabelle, Asterix, Carrera, Colomba, Van Gogh ja Victoria ovat minulle tuttuja.

No mitä sitten meillä suomalaisilla on tai paremminkin oli, kun valtio on antamassa periksi meidän oman jalostuksen suhteen.

Suomen Siemenperunakeskus Oy (SPK) eli valtion entinen jalostuskeskus.

Kun Suomessa säädettiin laki sertifioidusta eli virallisesti tarkastetusta siemenperunasta vuonna 1975, ja vuonna 1976 perustettiin siemenperunakeskus, oli yhtiön toimialana on Suomessa yleisesti viljeltävien perunalajikkeiden terveen siemenaineiston ylläpito sekä tällaisten lajikkeiden perus- ja sertifioidun siemenen tuotanto ja markkinointi.

Meillä on siis vielä lajikkeet Acoustic, Blue Congo, Dartiest, Fambo, Hankkijan Tanu, Jazzy, Jussi, Kardal, Lady Amarilla, Lady Britta, Lady Claire, Lady Felicia, Maksim, Melody, Musica, Nicola, Posmo, Puikula, Rock, Rosamunda, Saprodi ja Siikli.

Nostetaan esille noista ainakin Jussi, joka taitaa olla viimeisin Suomessa jalostetuista perunoista. Jussi on Hankkijan Timon ja Glorian mukuloita ja siitostallina toimi Boreal. Borealista ja sen lajikkeista enemmän täältä http://boreal.fi/lajike/kaikki/ 

Globalisaatio on siis ajanut meidät suurimpien maiden kainaloon. Ostamme verkosta maailman toiselta ääreltä perunoita ja yritämme kasvattaa niitä suomalaisissa pelloissa kuin perunat eivät huomaisi, että täällä on vielä lunta toukokuussakin ja halla saattaa iskeä jopa heinäkuussa. Tämä kaikki tapahtuu hiljaa ja hisssukseen kuin hedelmäpeliä pelaisi. Hedelmäpelihän nielee euromme hiljaa, hyvin hiljaa, mutta kun se joskus jotain antaa on rumina ja kolina niinkovaa, että kuuluu koko kapakan lävitse, että joku siellä voitti taas. Vaikka olisi pelaaja saanut vain pienen osan rahoistaan takaisin väliaikaisesti.

No palataanpa Jussiin, Jussi on ollut minulla viljelyssä, mutta en huomannut siinä mitään niin mullistavaa, jota siltä on luvattu. No kylmään maahan sitä voi toki kylvää, mukulat ovat sileitä ja väri miellyttävä, mutta maku on minulle pettymys. Jussi maistuu liikaa Timolta, vaikka ei paljoa Timo siinä maistu, mutta maistuu kuitenkin. Kun on kyllästymiseen saakka ostanut ja viljellyt vuosikausia Timoa ei sen vaihtoehto voi maistua Timolta yhtään. Eihän se silloin ole vaihtoehto, varsinkin kun Timo taitaa sittenkin olla satoisampi, kuin Jussi.

Sitten on Kesko Oyj:n peruna lajikkeet: Amazone, Arielle, Columbo, Fontane, Idole, Kulta, Rosamunda, Sabina ja Venla.

Noista nostan Kulta nimisen perunan esille, sehän oli viime vuosituhannen polulla suuri lupaus ja varsin hyvän makuinenkin, tärkkelystä oli paljon ja sen toivottiin olevan vaihtoehtona Pito perunalle. Toisin on kuitenkin käynyt Pito ja Kulta on molemmat varsin vähäinen viljelyaloiltaan. Pito sinnittelee kauppahallien valikoimissa juuri sen takia, että kauppahalleissa ihmiset kysyvät Pitoa, mutta meneppä Prismaan huhuilemaan, että missäs teidän Pito on niin vahtimestari ohjaa suoraan parkkihalliin.

Perunoista Ella on noussut minulle esiin hyvien perunoiden kantaäitinä, eli nimenomaan Pito ja Kulta ovat perimältään ellalaisia.

Myös Nicola on hyvin onnistunut tuottamaan uusia lajikkeita eri risteytysten kautta, eli Annabelle ja Arielle.

Myös Bintje on tuottanut mm Matildan joka on taas jättänyt jälkensä Columboon jne…

Minun suosikki risteytys olisi Rosamunda ja Lapin Puikula tai Siikli ja Ostara. Myös Pito ja Van Gogh kiinnostaisi yhdistää.

Jos minun pitäisi elää vuosi autiollasaarella ja saisin valita kolme perunalajiketta josta ravintoni saisin, niin olisi jätettävä monta hyvää pois, mutta uutta perunaa haluaisin syödä Siiklinä, Siikliä menisi herkkuna pitkälle syksyyn, mutta jouluna haluaisin tehdä Pitoa ja Puikulaa, joita söisin sitten seuraavaan siiklisatoon saakka.

 

arialsio

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me. I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu