Perunatarinaa osa kuusi, Van Gogh

Savon Sanomat kirjoitti 30.3.2013: ”Suomen suosituimman perunalajikkeen eli Van Goghin viljely on loppumassa Suomessa, koska sen vastustuskyky virustaudeille on ratkaisevasti heikentynyt.”

Niin katoaa perunan maine ja kunnia Suomen suosituimpana perunalajikkeena.  Ei riittänyt, että Van Gogh on varhaisperunalajike, joka perustuu ZPC 69 C 239:n ja Glorian risteytykseen. Ja hollantilainen peruna jo nimenkin perusteella totta kai. Vincent Van Gogh teki lähes 900 maalausta ja 1 100 piirustusta kymmenvuotisen taiteilijanuransa aikana. Viimeisinä vuosinaan hän sairastui psyykkisesti ja teki lopulta itsemurhan.

Van Gogh peruna nousi suomalaisten suosioon jo heti kättelyssä ja parhaimmillaan jopa kolmannes Suomen perunanviljelyalasta oli pyhitetty Van Goghille. Mutta! Uudet taudinkestävämmät lajikkeet syrjäyttivät tämän herkkuperunan, eikä sitä enää saa juuri mistään, eli sic transit gloria mundi, vaikka kuinka olisit Glorian jälkipolvea.

Van Gogh oli varsin tuottoisa hehtaarisadoiltaan, eli noin 42 000 kg hehtaarilta ja tärkkelyspitoisuuskin rapiat 17,5 %. On se saavutus perunalta joka piti olla varhaisperuna, mutta siitä tuli suomalaisten suosikki, joka osittaa, että kyllä hollantilainen peruna voi menestyä Suomessa. Taudinkestävyys sitten on ilmeisesti makua tärkeämpi seikka viljelijöille ja siksi tämä maukas peruna sai mennä. Jos Afra yrittää nyt paikata Van Goghia, niin se on sama kuin sitruunalla korvattaisiin klementiini.

Eilen kirjoittelin perunaluokituksen punainen kuuluvista perunoista ja jätin Van Goghin pois, vaikka se joissain luokituksissa punaiseen pussiin vielä sujahtaisikin. Keltainen luokitus on hiukan omituinen, kun oikeasti keltaisia ovat vain muutama, eli Asterix ja Matilda. Sitten on pari keltavihreää eli Bintje ja Fambo.

Sitten on iso liuta perunaa jotka hyvissä oloissa kasvavat punaiseen pussiin ja sadekesinä jäävät keltaiseen ryhmään. Van Gohg oli maukkaimmillaan hyvin jauhoinen ja suussa sulavan herkku peruna ja silloin se luokkansa mukaan olisi kuulunut eiliseen kirjoitukseen.

Vaikka Van Gogh oli hollantilaislle varhaisperuna, niin SAuomessa se oli meko myöhäisen valmistujan maineessa ja lehtirutto koitui varmaan sen tuhoksi viljelijöiden keskuudessa. Näin väitän, koska mukularuttoa ei lajikkeessa juurikaan ollut enkä rupista Van Gohia ole koskaan edes nähnyt.

Miksi sitten Van Gogh katosi kauppojen hyllyiltä on se syy, jonka takia minä koko kirjoitussarjan aloitin, eli uusia lajikkeita tulee ja ne auttamattomasti syrjäyttävät vanhat kuninkaat. Yksinkertaisesti siksi, että kun viljelijä tekee päätöksen ostaa kevään siemenet, niin siihen vaikuttaa hinta, taudinkestävyys, satoisuus ja markkinoiden imu. Van Gogh tuli tiensä päähän, ehkä sitä jotkut viljelijätkin kaipaavat, mutta kun uudet sensaatiomaiset hyvät ja ihanat lajikkeet vyöryvät päälle, niin ei auta sinnittely. Kun tukku haluaa sellaista perunaa josta tukku saa valmiit mainostuet markkinointiin niin vanha ja hyväksi havaittukin saa jäädä.

Onhan se jalostajan saatava pitkän jalostustyönsä jälkeen uusi tuotteensa mahdollisimman kovalla rytinällä markkinoille. Senkin uhalla, että tämä uusi tuote ei yllä lähellekään edellistä markkinajohtajaa. Niin se maailma vain nykyisin petaa, ja miten petaat niin makaat.

Onhan menneisyydessä paljon hyviä perunoita joita nykyisin ei saa kuin punaisen tuvan hämyisestä kellarista, jos sieltäkään.

Ja sitten on kylläkin sellainen geenipankki, josta voi löytyä hyvinkin vanhoja perunakantoja. Tiedän Suomessa olevan muutamia perunafriikkejä jotka viljelevät jopa yli 300 eri lajiketta harrastusmielessä ja säilyttääkseen vanhoja lajikkeita. Mietin vain, että jos minulla olisi kapallinen aina jokaista lajia kolmesataa eri kertaa, niin kyllä sitä silloin jo voisi harrastukseksi sanoa.

Nykyisenä viruskaranteeni aikana voi vain todeta, että piskuinen virus voi viedä voiton suuremmastakin asiasta kuin yksi perunalajike nimeltä Van Gogh.