Perunatarinaa osa yksi Nicola

Nicola on Suomen noin 40 perunalajikkeesta toiseksi suosituin. Ihmettelen suuresti sen saamaa suosiota. Itse viljelin Nicolaa kun se oli varsin outo ja uusi lajike Suomessa vuosi oli jotain 1988. Nicola on satoisa ja hyvän oloinen ohutkuorinen siloposkiperuna, mutta jauhoisen perunan ystävänä en voi käsittää sen nykyistä suosioasemaa.

Makuasioista ei sovi kiistellä, mutta oman mielipiteensä voi aina sanoa. Minusta Nicola on hyvä salaattiperuna, mutta suomalainen syö paljon muutakin kuin perunasallattia ja silloin pitää perunasta löytyä joikn makukin. Nicola on varsin pehmeämakuinen ja mielestäni jopa himpun vetinen pottu.

Vaikka Nicolasta saatiin maatilallamme huippuhyvä sato ei Nicolan ja minun yhteiselo jatkunut kovin pitkään. Kiinteä peruna ei vain taida olla minun suuhuni maukas. Siksi varmaan tunnen etäisyyttä myös suomalaisten kesäherkkuperunaa Annabelleä kohtaan, joka on jalostettu Nicolan perustalta. Nicolan ja Annabellenkin kohdalla olen tietysti hieman tyly näitä kohtaa, koska olen viljellyt niitä V – vyöhykkeellä, jossa niiden tärkkelyspitoisuus jää reilustijälkeen saman lajikkeen eteläisimmistä mukuloista.

Olen joskus aiemminkin kirjoittanut juuri tästä, että peruna maistuu aivan eri tavalla kasvuolosuhteista riippuen, esimerkiksi Lapin Puikulaa ei saa markkinoida Lapin Puikulana jos sitä on viljelty Lapin ulkopuolella.  Eli sillä on EU:n nimisuoja: Vain Lapissa tuotettua Puikula-perunaa tai siitä valmistettuja tuotteita voidaan markkinoida ”Lapin Puikula” -nimellä.

Ehkä Nicolan nimisuojaan tulisi vaatia lisäys, että sitä ei kannata viljellä Jyväskylää pohjoisempana.

No yhtä kaikki ei minulla Nicolaa vastaan kammoa ole. Muistelen vieläkin miten Nicola yllätti hyvällä sadollaan. Piti vuorata koko kellari pelkästään perunalla, ja sitä perunaa oli kellari täynnä aina kattoon asti. Ainoastaa minun ronkeli herkkusuuni ei sitä enää yhden talven jälkeen ole suostunut suosimaan. Toisaalta vaikka perunoiden laatu on vähittäiskaupoissa noussut niin monetkaan kaupan perunoista ei tuota herkkusuutani ole pystynyt tyydyttämään. Tuntuu että lajikkeet vain menevät yhä kauemmaksi makunystyröidenin laadullisten kriteereiden luota. Nicolan voittokulku ja Annabellen suuri suosio tarkoittaa sitä, että valtainen enemmistö on eri mieltä kuin minun suuri suuni.

Tulen kirjoittamaan muutaman osan lisää tästä peruna-aiheesta, joten olisikiva lukea kommenteista kuka tykkää mistäkin perunalajikkeesta ja miksi. Vai olemmeko vain turtuneet ostamaan perunaa haluamatta siltä sen erikoisempaa laatua?

Kaupoissa on kovin trendinomaisesti perunaa, kuka trendit määrää? Ei minun silmiini ole näkynyt kauppiaan kyselyjä siitä mitä haluaisin kaupasta ostaa ja luulenpa, että hinta on se joka sisäänoston ratkaisee. Silloin Nicolan kaltaiset suuria satoja antavat ”helpot” perunalajikkeet tulevat suosituiksi. Sitten menestys ruokkii menestystä, eli kohta ei ole muita lajikkeita tarjollakaan, kuin sellaisia jotka viljelykustannuksiltaan tulevat halvimmiksi. Ei enää edes hintalaatusuhde ole mitää on vain määrät jotka ratkaisevat. Tilastoja lukemalla saadaan tietää, että Nicola on Suomen toiseksi suosituin, vaikka uskon, että moni ei edes osaisi sitä nimeltä pyytää, jos perunaa myytäisin kuin tupakkaa eli pelkän kyselyn perusteella.

Seuraavaksi kirjoitan jostain toisesta lajikkesta, sellaisesta jossa maku on suuhuni hyvä, mutta jota ei enää tahdo saada mistään.

arialsio

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me. I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu