Perunatarinaa osa yksi Nicola
Nicola on Suomen noin 40 perunalajikkeesta toiseksi suosituin. Ihmettelen suuresti sen saamaa suosiota. Itse viljelin Nicolaa kun se oli varsin outo ja uusi lajike Suomessa vuosi oli jotain 1988. Nicola on satoisa ja hyvän oloinen ohutkuorinen siloposkiperuna, mutta jauhoisen perunan ystävänä en voi käsittää sen nykyistä suosioasemaa.
Makuasioista ei sovi kiistellä, mutta oman mielipiteensä voi aina sanoa. Minusta Nicola on hyvä salaattiperuna, mutta suomalainen syö paljon muutakin kuin perunasallattia ja silloin pitää perunasta löytyä joikn makukin. Nicola on varsin pehmeämakuinen ja mielestäni jopa himpun vetinen pottu.
Vaikka Nicolasta saatiin maatilallamme huippuhyvä sato ei Nicolan ja minun yhteiselo jatkunut kovin pitkään. Kiinteä peruna ei vain taida olla minun suuhuni maukas. Siksi varmaan tunnen etäisyyttä myös suomalaisten kesäherkkuperunaa Annabelleä kohtaan, joka on jalostettu Nicolan perustalta. Nicolan ja Annabellenkin kohdalla olen tietysti hieman tyly näitä kohtaa, koska olen viljellyt niitä V – vyöhykkeellä, jossa niiden tärkkelyspitoisuus jää reilustijälkeen saman lajikkeen eteläisimmistä mukuloista.
Olen joskus aiemminkin kirjoittanut juuri tästä, että peruna maistuu aivan eri tavalla kasvuolosuhteista riippuen, esimerkiksi Lapin Puikulaa ei saa markkinoida Lapin Puikulana jos sitä on viljelty Lapin ulkopuolella. Eli sillä on EU:n nimisuoja: Vain Lapissa tuotettua Puikula-perunaa tai siitä valmistettuja tuotteita voidaan markkinoida ”Lapin Puikula” -nimellä.
Ehkä Nicolan nimisuojaan tulisi vaatia lisäys, että sitä ei kannata viljellä Jyväskylää pohjoisempana.
No yhtä kaikki ei minulla Nicolaa vastaan kammoa ole. Muistelen vieläkin miten Nicola yllätti hyvällä sadollaan. Piti vuorata koko kellari pelkästään perunalla, ja sitä perunaa oli kellari täynnä aina kattoon asti. Ainoastaa minun ronkeli herkkusuuni ei sitä enää yhden talven jälkeen ole suostunut suosimaan. Toisaalta vaikka perunoiden laatu on vähittäiskaupoissa noussut niin monetkaan kaupan perunoista ei tuota herkkusuutani ole pystynyt tyydyttämään. Tuntuu että lajikkeet vain menevät yhä kauemmaksi makunystyröidenin laadullisten kriteereiden luota. Nicolan voittokulku ja Annabellen suuri suosio tarkoittaa sitä, että valtainen enemmistö on eri mieltä kuin minun suuri suuni.
Tulen kirjoittamaan muutaman osan lisää tästä peruna-aiheesta, joten olisikiva lukea kommenteista kuka tykkää mistäkin perunalajikkeesta ja miksi. Vai olemmeko vain turtuneet ostamaan perunaa haluamatta siltä sen erikoisempaa laatua?
Kaupoissa on kovin trendinomaisesti perunaa, kuka trendit määrää? Ei minun silmiini ole näkynyt kauppiaan kyselyjä siitä mitä haluaisin kaupasta ostaa ja luulenpa, että hinta on se joka sisäänoston ratkaisee. Silloin Nicolan kaltaiset suuria satoja antavat ”helpot” perunalajikkeet tulevat suosituiksi. Sitten menestys ruokkii menestystä, eli kohta ei ole muita lajikkeita tarjollakaan, kuin sellaisia jotka viljelykustannuksiltaan tulevat halvimmiksi. Ei enää edes hintalaatusuhde ole mitää on vain määrät jotka ratkaisevat. Tilastoja lukemalla saadaan tietää, että Nicola on Suomen toiseksi suosituin, vaikka uskon, että moni ei edes osaisi sitä nimeltä pyytää, jos perunaa myytäisin kuin tupakkaa eli pelkän kyselyn perusteella.
Seuraavaksi kirjoitan jostain toisesta lajikkesta, sellaisesta jossa maku on suuhuni hyvä, mutta jota ei enää tahdo saada mistään.
Kerrottakoon vielä, että Suomessa viljellään yli neljääkymmentä erilaista perunalajiketta. Ruokaperunoita tuotettiin 2006 743 000 000 kg. Suomen viljellyin ruokaperunalajike v. 2016 oli Melody. Sen osuus kaikista perunoista on noin 12 prosenttia.
Melody saa minulta pisteet 8+, jos Nicola olisi vaikka 8-. Mutta jatkossa sitten ysin perunoista ym.
Ilmoita asiaton viesti
”Nicola ja Annabelle” kuulostaa suorastaan aateliselta samoin kuin vaikkapa ”Kaarle Kustaa ja Silvia” tahi ”Harry ja Meghan”. Mutta:
Muistaakseni yksi Nicola-perunan vahvuuksista on sen varsin hyvä säilyvyys myös hiukan epämääräisissä kotikellareissa.
Ilmoita asiaton viesti
Säilyvyys ei ollut ongelma, mutta on muitakin lajikkeita jotka säilyvät.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä on hyvä peruna, riippuu tietysti käyttötarkoituksesta. Kunnolla jauhoisia perunoita ei meinaa nykyisin saada, minkä huomaa siitä, että parina jouluna on imeltäminen mennyt pieleen, kun tärkkelystä ei ole tarpeeksi.
Myös tavallisina kokoperunoina tykkään blogistin tavoin jauhoisista. Ennen oli hyviä Pito ja Van Gogh, mutta edellistä saa nykyään vain torilta (ainakin Hakaniemen) ja jälkimmäistä ei kai mistään. Myös Afra, jota joskus saa lähikaupastamme, on suht jauhoinen. (Saattaa olla, että jopa imeltäminen onnistui sillä pari vuotta sitten, mutta voi olla, että muisti pettää.)
Useimmiten ostan Puikuloita kokoperunoiksi, mutta niitä ei kannata syödä kuin kuorineen keitettynä, koska pienistä perunoista menee kuorittaessa suhteettoman paljon hukkaan.
Keittoon taas käy vähemmänkin jauhoinen peruna; esim. Pito hajoaa helposti mössöksi.
Uudet perunat on tietysti luku sinänsä. Annabelle on kyllä ihan hyvä siinä monen muun ohella.
Ilmoita asiaton viesti
Pito on minunkin suosikkiperuna, mutta on niitä muitakin hyviä. Puikuloita en ole paljoa kaupasta ostellut, kun vielä on oman maan Puikulaa säilössä. Täältä Oulustakin löytyy Pitoa kauppahallista, mutta nyt se on remontin takia kiinni, mutta onneksi muuta perunaa riittää kaupoissa.
Olen kyllä hieman pettynyt nykyiseen kauppojen kirjoon perunan suhteen. Kiimingissä K-kauppias pitää esillä paikallisten viljelijöiden perunaa ja se on sitä lähiruokaa,mutta isojen kauppojen tarjonta on muutaman lajikkeen varassa joista tuntuu kokonaan hävinneen esim. Rosamunda.
Juuri tuosta lajien tippumisesta kaupan valikoimista olen huolissani, Rosamundankaan tilalle ei tullut mitään vastaavaa. Pito on tukevan jauhoinen ja Rosamunda taa enemmän uuniperuna. Puikula on hyvää kaikissa muodoissa, jos sen keittämisen taitaa, eli annetaan kiehahtaa ja sitten hiljalleen hautua kypsäksi. Ei hajoa jos malttaa vahtia.
Uusiin perunoihin saattaa tympäytyä jos syö vain aina yhtä lajiketta, minulle on Timo alkanut tuntua jo liian tuttavalta. Olen kokeillut Annabellaa, Jussia ja muutamaa muutakin varhaisperunaa, mutta Siikli on aina vain ykkösenä. Se on hieman myöhäisempi kuin nuo muut, mutta aloitan sesongin myöhempään ja nautin uutta perunaa sitten pidemmälle syksyyn Siiklin parissa. Tänä keväänä kokeiluun tulee varhaisista Arielle,
Ilmoita asiaton viesti
Yksi perunalajike joka on hyvä esimerkki lajikkeen jalkoihin jäämisestä on keskolainen Kulta, sitä oli satunnaisesti joskus kaupoissa, mutta nyt en ole sitä nähnyt missään. Kulta oli mielestäni hyvä jauhoinen tulokas, mutta kun viljeliöiden kiinnostus menee ohitse ei sitä silloin enää saa. Viljelijän on viljeltävä sellaisia lajikkeita joissa tuotto on hänelle paras, silloin meikäläisen maku ei paljoa vaaássa paina.
Ilmoita asiaton viesti
Meillä kasvatetaan Siikliä, myös syödään Annabelleä, kun Siikliä ei ole.
Ilmoita asiaton viesti
Eli Siikli peittoaa Annabellen, mutta kumpikin käy. Sama juttu meillä.
Ilmoita asiaton viesti
Täällä kirjoittelevat varsinaiset konossöörit ja oppii lukiessa.
Itse kun saan siemenperunat naapurin peltoviljelijältä, panen vaatimattomaan maahani Timot ja Siiklit koska hän niitä omiin peltoihinsa panee. Timppa valmistuu ensiksi kesäkuun alussa, ekat pikkiriikkiset siiklit juhannukseksi. Toriostoksilla Annabelle on kyllä mennyt siiklin ohi.
Muutin nykyiseen maalaispesääni 11 kesää sitten ja ensimmäiset pari sitä jaksoi innostua kun säilöi omat perunat maakellarissa laareihin, Sitten kun alkukeväästä kantoi niitä nihkeentyneitä ja hiirenpuremia tunkiolle sitä huomasi että peruna maksaa paikallisessa marketissa 70 senttiä kilolta eikä se vaan ole vähdin arvoista. Omaa pernaa syödään niin kauan kun sitä kuokkimalla maasta saa annos kerrallaan, sitten voi siirtyä syystorien ja markettien asiakkaaksi.
Joulua varten pakastan pikaisesti kiehatetut siiklit. Sitä ikäänkuin tulee kesä keskelle talvea vaikka ei se sama ole kuin ne juhannuksen silakkaperunat joista jälkimmäiset on juuri maasta kuokittu.
Idätän paraikaa muutamaa bataattia kokeeksi. Tällä lounaisella ja merellisellä kasvuvyöhykkeellä se voi onnistuakin, ainakin yksi tila kertoi ryhtyvänsä tuottamaan sitä kaupallisesti. Miksi ei, on tossa naapurikunnassa myös avomaan melonitila.
Ilmoita asiaton viesti
Minäkin kasvattelin vain kesäperunaa, koska on paljon helpompaa ostaa talvella peruna kaupasta. Mutta hallitus määräsi koko vuodeksi on saatava omaa perunaa, kun se on niin hyvää. No alamainen sitten toteuttaa kuningattaren käskyä ja lapioi talvella polun maakellariin.
Ilmoita asiaton viesti
Sulla on sitten hyvä kotikasvatus, tai ainakin parempi kuin toisilla:
https://twitter.com/reijotossavaine/status/609925295030804481
Ilmoita asiaton viesti
Voi noita tossun juttuja, ei kai sitä muuten kansanedustajaksi pääsisikään😊
Ilmoita asiaton viesti
Tietääkö joku, mikä tuo perunanviljelykieltojuttu oli olevinaan? Oliko siinä totta siteeksikään?
Ilmoita asiaton viesti
Liittynee siemenen hallintaan, eli sama kuin aiemmin tomaatilla, eli kuka monopoli haluaa, että hänen yksinoikeudestaan joku kasvattaa omiin tarpeisiinsa ilman korvausta.
Jos jotain asiaa sitten käsitellään tai sivutaan EU:ssa niin joku vuotaa sen asian julkisuuteen, niin että tällaistä kieltoa valmistellaan. Vaikka kyse on siitä, että sitä siellä setvitään. Ajatuksena tehdä monopoleille ehdotus, jolla niiden vaatimus torjutaan kohteliaasti.
Jokuhan aina esittää asioita komisssioon, kuten käyrät kurkut, jotka sitten ovat johtaneet siihen että kurkut ovat suotria, eikä laivoissa kuljeteta ilmaa käyrien kurkkujen täyttäessä laatikot vajaasti.
Kasvattaja voi tehdä käyryydelle jo jotain kasvuvaiheessa, eli pieni huomio kurkun kasvussa tekee tämän käyräjutun aiheettomaksi,koska käyriä ei enää tule.
Onhan sitä esitetty omakotitalojen saunojen kieltämistä ym. Asia on sitten käsiteltävä, kun joku mitä tahansa ehdottelee, joko kurillaan tai muuten vain. Minusta turpeen ja hevosen paskan ympärilläkin on tehty paljon turhaakin selvittämistä, mutta kaikki on tarpeen jotta asiat selviävät
Ilmoita asiaton viesti
Voi olla, että tässä reilusti Jyväskylän alapuolella Annabella kasvaa maukkaaksi, tykkään kovasti, on satoisa ja mukavan muotoinen.
Totta on, että potun täytyy maistua hyvältä. Potun täytyy olla maukas myös huomennakin ja kelvata paistipotuksi. Itse viljelty peruna täyttää riteerit.
Ilmoita asiaton viesti
Ellen kanssa samaa mieltä, että maku on tärkeä,kuten myös se, että muusista tulee muusia, eikä tapettiliisteriä.
Ilmoita asiaton viesti
Anteeksi vain perunan ystävät, mutta minusta peruna on suunnilleen yhtä ravintoköyhä vatsantäyte kuin kiillotettu riisi tai makarooni.
Ilmoita asiaton viesti
Ravintoa voi olla myös mahantäytteet, jos ihminen söisi vain tarvitsemansa ravinnon, ei paskaa tulisi lainkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikissa Hannun luettelemissa on ainakin kaloreita, joita nyt joka tapauksessa tarvitaan tietty määrä. Mutta perunassa on lisäksi ainakin kaliumia ja C-vitamiinia (uusissa) ja varmasti myös kuituja enemmän kuin noissa muissa.
Kyllä peruna (ja jopa nuo muut) ovat varmasti nykyään ylenmäärin syötyä sokeria parempi vaihtoehto kaloritarpeen tyydyttämiseksi.
Ilmoita asiaton viesti