Siikli

Kevättä pukkaa ja pitää valmistautua seuraavaan satokauteen. Jos tänään ei ole siemenperunaa niin myöhemmin saa olla kauppiaan armoilla. Tarjolla on kahta kolmea lajiketta ja valitset niistä.

Verkkokaupat ovat nyt ennakkotilausvaiheessa ja parhaimmat laadut kuten Kulta on jo myyty loppuun.

Ongelma ei nykyisin ole ostaa tuotteita, mutta perunan suhteen alkaa olla mahdottomuus saada sitä lajiketta jota haluaa. Mistä saa ostaa Van Goghia tai Pitoa? Alkaa Siiklikin olla kohta kiven alla.

Suomessa on muutamia perunafriikkejä, joillakin voi olla reilusti yli kolmesataa lajiketta kellarissaan pieniin pusseihin lajiteltuina. Heillä on Van Goghia ja Pitoa, mutta heiltä ei voi ostaa siemenperunaa. Hyvällä onnella voit vaihtaa, jos sinulla on jotain jota heillä ei ole. No voin kyllä suoraan sanoa, että vaikea olisi löytää sellaista perunalajiketta jota ei heidän yli kolmen sadan lajikkeen joukossa olisi.

Maailmassa on suuntaus siihen, että kauppias myy sitä mitä tukuissa on tarjolla ja kuluttaja ostaa sitä mitä kaupoissa on tarjolla. Jos yksittäinen asiakas kysyy Siikilä, niin kauppias vastaa osta Annabelleä ja niin Siikliä ei enää mene kaupaksi ja sen tuotantoa ei kohta enää ole. Siikliä on kuitenkin syöty vuosikymmeniä herkkuperunana. Kun se sitten katoaa markkinolta sitä ei enää koskaan tule takaisin.

Siiklistä tulee perunafriikkien vaihtokauppatavaraa. Hyvänä syksynä sitä voi harrastajalta ostaa muutaman kilon, mutta jos haluat viljellä vaikka hehtaarin Siikliä, niin siemenperunaa ei sellaisia määriä enää ole missään. Norjassa on sellainen pohjoisten lajikkeiden geenipankki, josta voi myös ostaa joitain lajikkeita.

https://www.nordgen.org/butik/

Siellä on aika hintsusti mitään ostettavaa. Olemme kadottamassa kokonaisen perunakirjon eri perunalajikkeita. Uskottelemme itsellemme että aina uusi lajike voittaa vanhan. Mutta mitä jos kyllästymme Annabelleen ja tahdomme muutaman vuoden päästä Siikliä pöytään, niin sepä ei enää onnistu mitenkään. Joltain keräilijältä voit saada hyvällä onnella muutaman mukulan ja sitten siitä vain vuosien työllä saada sen verran satoa, että voit juhannuksena tarjota perheellesi maistiaiset siitä ihanasta Siiklistä, josta olet suu vaahdossa vuosikaudet heille puhunut.

Et myöskään voi enää ostaa Pitoa jouluksi, tai koko vuodeksi. Pito on taantunut ja sen tilalle on tullut uusi Afra, kun Afra syrjäytetään tilalle tulee taas uusi lajike, eikä sen jälkeen saa enää Afraakaan. Perunalajikkeista on tullut kertakäyttökamaa, tulee aina uusia ja uusia lajikkeita. Kun olet oppinut pitämään jostain sitä ei enää ole.

Ainoa hyvä puoli asiassa on se, että perunafriikkien lajikemäärä kasvaa koko ajan. Kohta heillä on yli viisisataa lajiketta joka kevät ja syksy lajittelua ja merkintää, mikä on mikin lajike. On pidettävä koko ajan lajikkeet erillään toisistaan ja kun syöt perunaa vaikka vuoden jokaisena päivänä on pöydässäsi aina uusi lajike. Olipa se sitten hyvä tai huono, niin syötävä on. Et voi suunnitella syöväsi kuin yhtenä päivänä vuodessa omaa herkkulajikettasi.

Miten käy minulle, joka syön herkkulajikeita mielelläni joka aterialla. Minulle riittää muutama lajike esimerkiksi, Siikli, Rosamunda, Puikula, Pito ja Blå Mandel. Noilla pärjään hyvin koko vuoden, en tarvitse mitään suurta lajikirjoa. Nuo voisin laittaa vaikka samaan laariin niin osaisin poimia ne sieltä yhdellä vilkaisulla erikseen. Toista se olisi, jos laarissani olisi yli kolmesataa eri lajiketta, josta toiset hyvinkin toistensa näköisiä.

No kyllä minulle mahtuisi vielä Karjalan musta vielä laariini, tai Hankkijan Tuomas, Kulta tai Matilda.

Mutta minä olen vain yksi ihminen miljoonien joukossa, eikä minun mielipiteeni paina kauppiaan valitessa hyllyntäytteitään. Minun on ostettava mitä minulle tarjotaan, enää ei toimi kysynnän ja tarjonnan laki.

+3
arialsio
Sitoutumaton Oulu

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me.
I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu