Suomi ja hänen presidenttinsä osa 4

Viidestoista helmikuuta 1937 valittiin Kyösti Kallio toisessa äänestyksessä Suomen presidentiksi. Demokratia toimi taas mallioppilaan tavoin, eli istuva presidentti ajettiin nurkkaan vasemmiston voimin pelaamalla valitsijamiesvaalien sallimalla tavalla. Ensin äänestettiin niin, että Svinhufvud hävisi Ståhlbergille. Kun ensimmäisessä äänestyksessä Ståhlberg oli yhden äänen päässä päästä presidentiksi, niin toisessa äänestyksessä hän hävisi Kyösti Kalliolle ja jopa Svinhufvudille selkeästi.

Sosialidemokraatit olivat ilmoittaneet vaalien tärkeimmäksi tavoitteekseen Svinhufvudista eroon pääsemisen ja siksi he hylkäsivät oman ehdokkaansa Väinö Tanneri ensimmäisessä äänestyksessä ja äänestivät Ståhlbergiä ja sitten toisessa äänestyksessä Kyösti Kalliota. Näin toimi demokratia silloin.

Sitä vaan ihmettelen, miksi demarit ja maalaisliitto heti ensimmäisellä kierroksella laittaneet hynttyitään yhteen sehän olisi riittänyt eli yhteensä 151 ääntä kolmesta sadasta. Taisivat kuitenkin pelätä, että jos porukassa on yksikin loikkari niin vit**ksi menee. Nyt homma onnistui täydellisesti ja Kallio palkitsi sen seuraavaksi punamultahallituksen synnytyksessä.

Valtiopäivämiesuransa alussa Kyösti Kallio oli vielä perustuslaillinen ja nuorsuomalainen, joka silloisen kagaalin jäsenenä vastusti Venäjän asevelvollisuuskutsuntoja. Nyt hän oli Suomen presidentti. Kallio jos kuka olisi ansainnut tulla valituksi aiemmin, sillä Kyöstin eloaika tuli täyteen jo vuonna 1940, kun hän oli jo jättänyt eropyyntönsä ja oli jäähyväiseremoniassa, niin noutaja tuli ja haki hänen vihreämmille niityille, mitä Nivalasta löytyi.

Talvisodan 30.11.1939–13.3.1940 aikana presidentti Kallio oli erityisesti kansan rohkaisija ja tuki. Mutta allekirjoittaessaan valtakirjaa, joka antoi Moskovan rauhanneuvottelijoille valtuudet hyväksyä Talvisodan jälkeiset rauhanehdot, presidentti sanoi ennustuksen: ”Kuivukoon käteni, joka on pakotettu tällaisen paperin allekirjoittamaan.” Ja puolen vuoden kuluttua käsi halvaantui.

Kallion presidenttikaudelta ei jäänyt aikakirjoihin valtionpäämiehen suuria aloitteita tai dramaattisia tekoja. Punamultahallitus hoiti enemmistöllään sisäpolitiikkaa, eikä puolueiden yläpuolista erotuomaria tarvittu. Suomi oli jo yli kaksikymmentä vuotta ja meillä oli neljäs presidentti ja 22. hallitus. Hallitukset eivät silloin olleet kovin pitkäikäisiä. Alkuperäinen henkilöiden joukko ennättivät kaikki vuorollaan puhemiehiksi, ministereiksi, pääministeriksi ja presidenteiksi. Tosin presidenteiksi pyrkivät joutuivat juoksemaan aikaa vastaan. Kyösti Kalliokin oli odottanut omaa vuoroaan yli 20 vuotta. Ja kun vuoro tuli hän ei kestänyt sitä loppuun saakka.

”Kyösti Kallio oli jo talvisodan aikana terveytensä vuoksi ajoittain työkyvytön, mitä ei kuitenkaan tuolloin koskaan julkistettu. Politiikkaa ja myös rauhantunnusteluja 1940 johtivat käytännössä pääministeri Risto Ryti, ulkoasiainministeri Väinö Tanner ja Moskovassa suurlähettiläänä toiminut J. K. Paasikivi. Tämä sotakabinetti piti tiivistä yhteyttä marsalkka Mannerheimin johdolla Mikkeliin sijoittuneeseen päämajaan. Syksyllä 1939 Neuvostoliiton kanssa käytyjen neuvottelujen aikana Kallio oli tinkimättömämpi kuin Neuvostoliiton kanssa aluevaihtosopimukseen taipuvaiset Mannerheim ja Paasikivi. Väinö Tanner kertoi myöhemmin, että rauhantunnustelut salattiin aluksi Kalliolta, jonka oli sairaana entistäkin tuskallisempaa tehdä vaikeita päätöksiä” (Wikipedia)

”Kallio pyysi eron presidentin virasta terveydentilaansa vedoten 27.11.1940. Yksimielinen eduskunta oli valinnut pääministeri Risto Rytin hänen seuraajakseen. 19.12. Kallio valmistautui lähtemään Nivalaan vanhuuden lepoon. Sydän oli kuitenkin lopussa, eikä kestänyt liikuttavia lähtöjuhlallisuuksia. Talonpoikaispresidentti sai Suomen historian mieleenpainuvimman kuoleman: kunniakomppanian edessä, Porilaisten marssia soitettaessa, hän tuupertui adjutanttinsa, eversti Aladár Paasosen käsivarsille. Ei ole liioittelua puhua talvisodan korkea-arvoisimmasta sankarivainajasta. ” https://suomenpresidentit.fi/kallio/

+3
arialsio
Sitoutumaton Oulu

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me.
I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu