Tiina – maalaussarja osa 3

Niin! Olemme päässeet jo näin pitkälle, vaikka eilen Tuomo Kokko peräsikin tarkasti kuvattuja meloninsiivuja, mutta minä en vieläkään ymmärrä miksi pitäisi maalata maailmaa millintarkasti kopioiden. Tätäkään muotokuvaa ei olisi jos olisin maalannut valokuvasta jäljennöstä, sillä Tiinasta ei ole ainoatakaan valokuvaa, ei ainakaan sellaista, jonka hän haluaisi jäljennettävän prikulleen. Ja se, että hän asettuisi malliksi, se ei vain ole mahdollista.

Tämä maalaus tehtiin taas sillä aikaa kun Tiina oli Kiimingissä käymässä. Kun hän lähti olin jo laittanut kankaan telineeseen, tai en telineeseen vaan roikkumaan seinälle naulaan, kun alsistista työtä ei saa normaaliin maalaustelineeseen. Heti aluksi, kun aloitin maalaamaan alsistisia töitä heitin vanhan maalaustelineeni kaatopaikalle, enkä ole sitä katunut.

No tiesin että oli toimittava aika ripeästi, sillä jos Tiina olisi huomannut kotiin tullessaan mitä tai ketä minä maalaan olisi se tehnyt viimeistelyn vaikeahkoksi. Eihän sitä keskeneräistä voi näyttää itse mallille. No loppu hyvin kaikki hyvin ja Tiina ihastui heti tuohon potrettiinsa. Hän näkee siinä enemmän itseään kuin yhdessäkään valokuvassa mitä hänestä on veivattu.

Tuossa on minusta maalauksen juju, maalari voi tehdä siitä sellaisen kuin huvittaa. Toki hän voi maalata aivan  oikealta näyttävän sipulisäkin tai asetelman meloniviipaleista. Mutta luulen, että Tiina ei olisi ollut yhtä mielissään jos olisin näin toiminut.

Ai niin pieni yksityiskohta tuohon maalauksen tekniikkaan, siinä ei ole lainkaan käytetty sivellintä, eli palettiveitsellä ja sellaisella pienellä keittiösienellä, jossa on toisella syrjällä karhunkieli.