Kesämopo karkaa käsistä

Rauhalahden kesäteatteri yllyttää rollaattorikapinaan. Kuva: Rauhalahti Teatteri

Rock’n Rollators menee yli siitä, mistä aita on jo kaatunut.

Rock’n Rollators. Ensi-ilta Rauhalahden kesäteatterissa 30.6.2022, Rauhalahti Teatteri, Kuopio. Käsikirjoitus Toni Wahlström ja Ismo Apell, ohjaus Toni Wahlström. Rooleissa mm. Heidi Herala, Ilkka A. Jokinen, Sakari Kuosmanen, Ilkka Pentti ja Tuija Piepponen.

RAUHALAHDEN kesäteatteri räimii tänä vuonna kantaesityksenä Toni Wahlströmin ja Ismo Apellin musiikkikomedian Rock’n Rollators. Näyttämöllä rokkaa seitsenhenkinen bändi ja loppurutistuksessa vuorottelee 1970- ja 80-luvun vanhoja staroja, ensi-illassa Maukka Perusjätkä.

Tapahtumat lähtevät liikkeelle vanhainkoti Virkeästä, joka on ajautumassa pörssiyhtiön hampaisiin ja joutumassa leikkausten kohteeksi. Kun palotarkastaja vie television ja mahdollistaa esteettömän poistumisen, asukkaat karkaavat Honkaharjun tanssilavalle, joka oli savolaisnuorisolle aikoinaan ehdoton rokin ja punkin mekka.

Nyt ei muistella menneitä pelkästään ikivihreiden iskelmien tunnelmissa. Lavalla soi Sleepy Sleepers.

VANHAINKOTIKAPINA ei ole komedian aiheena omaperäisimmästä päästä. Ehtoolehdon sankarit sai hyvän vastaanoton Pyynikin kesäteatterissa, ja Rollaattorikapina on pyörinyt täysille katsomoille harrastajanäyttämöillä. Väestön ikääntyessä vanhuusteema on noussut vetonaulaksi kulttuurin saralla ylipäätään.

Rauhalahden kesäteatterissa rollaattorigenreen on keksitty yhdistää vielä toinen kassamagneetti eli suomirocknostalgia. Vuonna 85Kuuma kesä 85 -musikaali on tunnetusti ollut huima kansansuosikki.

Pohjimmiltaan Rock’n Rollators -kombinaatio voi tuntua kaukaa haetulta ja laskelmoidulta, mutta niin se vain on, että Sliippareiden Kuka, mitä, häh -singlen ilmestymisestä tulee pian kuluneeksi 50 vuotta. Vanhainkodissa raikaa On se niin väärin ja Ei oo kioskilla nakkeja. Antaa palaa!

Mihin jäi punk?

KESÄMOPO on kumminkin päässyt karkaamaan tekijöiden käsistä. Mitä pitemmälle Rock’n Rollators jatkuu, sitä useammin mieleen juolahtaa, onko tätä kovaäänistä sekamelskaa edes ohjattu mitenkään. Koko ajan mennään yli siitä, mistä aita on jo kaatunut.

Häthätää kokoon harsittu käsikirjoitus yltyy hetkittäin saarnaamaan ihmiselämän arvosta ja vanhusten itsemääräämisoikeudesta, mutta taiteellisen kokonaisuuden palikat ovat pahasti sekaisin – tai totta puhuen täysin hukassa. Palotarkastajan (Arttu Berg) koheltamisessa sentään häivähtää farssin aineksia. (Oli muuten kohtalon ivaa, että väliajalla tarvittiin oikeasti sammutusvälineitä kuumenneen sähköjohdon ja kuivan nurmikon sammuttamiseen.)

Näytelmän alkupuolella Heidi Herala yrittää pelastaa mitä pelastettavissa on. Muut huutavat ja huitelevat pitkin lavaa, Tuija Piepponen ja Sakari Kuosmanen tyytyvät esittämään itseään. Lauluja ei ilmeisesti ole harjoittanut kukaan, vaikka nuori bändi puhaltajineen irrottelee parhaimmillaan hyvinkin viihdyttävästi. Mutta mihin jäi punk? ■ geron.fi

0
ariliimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja vanhuusiän ilmiöistä. Palveluksessanne! Geron ’vanhus, vanha mies’

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu