Melukylän Laila

Kuva: Kajaanin kaupunginteatteri, Ia Samoil

Laila. Ensi-ilta Kajaanin kaupunginteatterissa 21.9. 2019. Ohjaus Heta Haanperä, käsikirjoitus Seppo Parkkinen, kapellimestari Sirpa Ojala, koreografi Sonja Pakalén, lavastus Markku Hernetkoski, pukusuunnittelu Tiina Siltala. Näyttämöllä Perttu Hallikainen, Kristina Koivumies, Sonja Pakalén, Maria Palmu, Kimmo Penttilä, Miro Puranen, Heidi Syrjäkari, Sampsa Timoskainen ja Satu Turunen. Orkesterissa Antti Alvasto, Ville Farin, Juho Hannikainen, Sirpa Ojala ja Sami Tiainen. Yhteistyössä Kajaanin kaupunginteatteri ja Routa Company. ★★ 

Laila Kinnusen syntymästä tulee marraskuun alussa kuluneeksi 80 vuotta. Kajaanin kaupunginteatterissa Heta Haanperä on kaivanut esiin Seppo Parkkisen käsikirjoituksen vuodelta 2002 ja ohjannut kassamagneetiksi musiikkinäytelmän Laila.

Laila-näytelmä kuvaa Kinnusen tarinan lisäksi suomalaista 1960-lukua. Yhteiskunnan rakennemuutos ja muuttoaalto lyövät leimansa arkeen.

Televisio alkaa näyttää tuulahduksia suuresta maailmasta, ja kotimaisen televisiotoiminnan pioneeriaika kietoutuu myös Laila Kinnusen elämään.

Kajaanin kaupunginteatterin esitys on nimetty musiikkikuvaelmaksi, ja tapahtumat etenevät kuin televisioon tallennettavina kohtauksina. Suomen Television kampaaja Pirkko (Satu Turunen) on näytelmässä reippaan mutkaton sydänystävä, joka opastaa herkkää Lailaa sudenkuopista.

Laila etsii rakkautta

Kuvaelma kertaa Laila Kinnusen elämänvaiheet. Laila julkaisee ensilevynsä Lazzarellan vain 17-vuotiaana. Nousu iskelmätaivaan huipulle on nopea. Lahjakas ja monipuolinen tähti tekee kiertueita kotimaassa ja ulkomailla. Hän esiintyy taajaan televisiossa, radiossa ja elokuvissa.

Yksityiselämässä Laila Kinnunen etsii rakkautta ja hyväksyntää. Miehet ovat merkityksellisiä, hyvässä ja pahassa. Kun suhteet epäonnistuvat, sensaatiolehdistö kerääntyy haaskalle, ja loppu on suomalaisen musiikkielämän historiaa.

Suvantohetket puuttuvat

80-vuotisjuhlavuonna olisi ollut upeaa nähdä tyylikäs toteutus tyylikkään laulajan tiestä. Kajaanin kaupunginteatterissa sellaista ei ole tarjolla. Käsikirjoituksen mahdollisuudet on menetetty, kun näyttämöllä kouhotetaan yhtä päätä kuin melukylän raitilla. Suvantohetkien puuttuessa sävyt ja vivahteet on hukutettu Kajaaninjokeen.

Laila Kinnusen roolin jakavat Kristina Koivumies ja Maria Palmu. Kahden näyttelijän samanaikainen käyttö on sinänsä kekseliästä, mutta ratkaisu on jäänyt torsoksi. Lailat ovat liian identtiset, liian harmoniset.

Kumpikin Laila laulaa hyvin, vaikka Maria Palmun ääni kuulosti esitysiltana tukkoiselta. Puheääni on kohteliaasti sanottuna vivahteetonta, Kristina Koivuniemellä jopa huutokimitystä. Onkohan ohjaaja unohtanut kertoa näyttelijäseurueelle, että jokaisella on käytössä mikrofoni?

Näytelmä sisältää paljon musiikkia – myös vähemmän tunnettuja kappaleita – mutta yksikään tulkinta ei nouse ylitse muiden. Kuume (Fever) on kokonaisuutena ehjä, visuaalisestikin. 1960-luvun naisten puvustus ja linjakas lavastus toimivat vanhalla näyttämöllä hyvin.

Orkesteri pelastaa

Kapellimestari Sirpa Ojala orkestereineen pelastaa mitä on pelastettavissa. Laila ja yhtye olisi vain pitänyt päästää näyttämään taitonsa sävykkäämmin yhdessä. Tanssija Miro Puranen joutuu hänkin pitämään kykyjään piilossa.

Sielukasta tulkintaa jää kaipaamaan erityisesti näytelmän päättävä Tiet-kappale. Nyt joukkokohtauksesta tulee mieleen lähinnä poliittinen laululiike.

Laila Kinnunen kuoli 60-vuotiaana 26. lokakuuta 2000. Muistojen bulevardille jäi onneksi soimaan aito, ainutkertainen ääni.

ariliimatainen

Olen viestinnän ja vanhustyön asiantuntija. Työskentelen omaishoitoyhdistyksessä ja kirjoitan freelancerina mielelläni vanhuusiän ilmiöistä. Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron (kreik.) 'vanhus, vanha mies' www.geron.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu