Pukija – Kuopion kaupunginteatteri

Kuva: Antti Karppinen

TEATTERI ★★★ Pukija (The Dresser). Ensi-ilta Kuopion kaupunginteatterin Maria-näyttämöllä 3.9.2020. Käsikirjoitus Ronald Harwood, suomennos Arto af Hällström. Ohjaus Olli-Matti Oinonen. Päärooleissa Pekka Kekäläinen ja Seppo Pääkkönen. 

Katsottuani Suomen kansallisoopperan Covid fan tutte -hupailun mietin, että tähän hätään en oikeastaan välittäisi nähdä yhtään ajankohtaissatiiria. Ne harvat kerrat, jotka korona-aikaan pääsee seuraamaan näyttämötaidetta livenä, viettäisin mieluummin elämää suuremman draaman parissa.

Kuopion kaupunginteatterissa toiveeni on kuultu.

Pienellä näyttämöllä ensi-iltansa saanut Pukija on Ronald Harwoodin rakastettu tarina vanhasta näyttelijästä ja hänen uskollisesta pukijastaan. Suomessa Esko Salmisen Kansallisteatterin roolisuoritusta muistellaan ihailevasti yli kymmenen vuoden takaa, ja Anthony Hopkins teki vaikutuksen elokuvaversiossa vuonna 2015.

Kuopiossa Pukija esitetään ensimmäistä kertaa.

Esiintymään on mentävä, ilta illan jälkeen

Eletään vuotta 1942. Sireenit ulvovat saksalaisten pommikoneiden tehdessä tuhoa Englannissa.

Kiertävä teatteriseurue valmistautuu esittämään Shakespearen Kuningas Learin loppuunmyydylle katsomolle. Pääroolin esittävä Sir (Seppo Pääkkönen) on katkeamispisteessä, mutta kulisseissa pukija Norman (Pekka Kekäläinen) tekee kaikkensa saadakseen ikääntyneen tähden näyttämölle.

Esiintymään on mentävä, vaikka ensimmäinen repliikki ei muistu mieleen eikä oikeasta näytelmästäkään ole tajua. Ilta illan jälkeen yleisölle on annettava kaikkensa. On pakko.

Katsomossa maski kasvoilla ei voi välttyä pohtimasta, miten viisasta on esiintyä nyt, kun tosielämässä pommien sijaan tuhoa kylvää tappava virus. Avataanko teatteritalojen ovet tänä syksynä talouden vai taiteellisuuden pakosta?

Miten minun käy?

Ohjaaja Olli-Matti Oinonen toteaa, että Pukija on kunnianosoitus teatterille, pienille teatteriseurueille ja ennen kaikkea näyttelijöille. Kaksi pääroolia vaativat näyttelijöiltä taitoa ja kokemusta.

Vaikka näytelmän nimi nostaa esille nimenomaan pukijan, huomion kohteena on yleensä Sir, mielivaltainen narsisti, joka möyryää kilpaa myrskyn kanssa.

Kuopiossa roolit vaihtuvat. Seppo Pääkkösen Sir ja tämän esittämä Lear harhailevat poissaolevina niin, että Pekka Kekäläinen saa Normanina komean yliotteen.

Kekäläinen briljeeraa liike- ja elekielellään. Hykerryttävät suoritukset kantavat ilman että koko tilanne menee komediaksi. Loistavaa!

Loppumonologi panee pohtimaan, mikä on ajanut Normanin tukahduttamaan tunteensa ja omistautumaan teatterille – vihaamaan ja rakastamaan Siriä. Nyt hän on yksin ja vaikertaa sydän syrjällään: miten minun käy?

Pukijassa teatteri on elämää ja elämä teatteria, jonka todelliset valta- ja ihmissuhdekamppailut käydään kulissien takana. Näytelmä kysyy, mitä jää jäljelle, kun on aika riisua naamiot.

Kuka tietää, mitä huomenna esitetään.

ariliimatainen

Geron.fi - Olen viestinnän ja vanhustyön asiantuntija. Työskentelen omaishoitoyhdistyksessä ja kirjoitan freelancerina mielelläni vanhuusiän ilmiöistä. Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron (kreik.) 'vanhus, vanha mies'

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu