Linnoissa herrojen taas juhlitaan.
Pääsin minäkin juhlimaan itsenäisyyttä, kaupunki tarjosi juhlat. Kaikki oli ilmaista, eikä tarvinnut kätellä ketään.
Ei ollut mitään pukeutumispakkoakaan. Minä laiton juhlan kunniaksi paremmat siistit tummat farkut, tumman paidan, kravatin ja sellaisen vähän paremman pikkutakin. Pesin ja kampasin tukan ja siistin parran.
Muut vieraat olivat pukeutuneet kukin omalla tavallaan. Oli hienompia asusteita, sellaisia kuin siellä presidentinkin juhlissa ja jopa kunniamerkkejä oli pantu esille. Oli myös ihan tavallisia katuasusteita, sellaisia polvirikkinäisiä farkkujakin.
Kaikki asut kelpasivat ja kaikki ihmiset kelpasivat ja kaikki saivat kahvia ja kakkua, sekä vielä karamellejäkin.
Juhlassa pidettiin kaksi juhlavaa puhetta, sotilassoittokunta soitti. Tytöt esittivät oikein taidokasta tanssia ja erilaisia hurjia temppuja.
Pääsolisti esitti sellaista jazzahtavaa vanhempaa musiikkia, mutta ei mitään suomalaiskansallisia kansallislauluja, eikä perinteistä suomalaista tanssimusiikkia. Solisti oli erittäin hyvä ja taitava muusikko, samoin kuin taustaorkesterikin.
Juhla oli oikein arvokas ja hieno ja se päättyi yhdessä seisaaltaan laulettuun maamme-lauluun.
Olisi vielä voinut jäädä katsomaan jotain sota-ajasta kertovaa filmiä, mutta minulle riitti jo tässä vaiheessa juhliminen ja siirryin narikan kautta ulos ja kotimatkalle.
Kun nyt TV:stä välillä, kanavasurffailun merkeissä, vähän vilkaisen meneillään olevia linnan juhlia ja yritän osallistujien ilmeistä lukea jotain, niin kovin pitkäveteiseltä se tunnelma siellä näyttää. Toki mitään muuta ei tietenkään voi odottaakkaan.
Mitä tulee niihin kysymyksiin mitä toimittajat siellä esittävät ja niihin lausuntoihin ja vastauksiin, mitä sieltä tulee, niin ne on kaikki yhtä ennalta arvattavia kuin juhlijoiden ilmeet ja eleet ja se mistä ne ilmeet eleet kertoo.
Ilmoita asiaton viesti
Missä nämä näin mukavat juhlat juhlittiin?
Ilmoita asiaton viesti
Jyväskylän paviljongissahan ne oli. 1500 paikkaa katsomossa ja arvioni miukaan niistä kaksi kolmasosaa oli käytössä. Toinen puhe oli perinteisen isänmaallinen, mutta ohjelmisto oli sellaista taattua ja tukevaa kansainvälistä viihdettä ja tanssitytöt olivat pukeutuneet ja esiintyivät amerikkalaiseen cheerleader- tyyliin.
En kaipaa sitä vanhaa suomalaiskansallista perinteistä juhlatunnelmaa mitenkään erityisesti, mutta kuriositeettina voisi vielä mielestäni kokeilla saataisiinko sellainen kansallinen juhla aikaan jossa olisi vähän sellaista menneen ajan henkeä enemmän mukana, maakuntalauluja ja Severi Suhosen ja Eemelin tyylistä hupiviihdettä. Turhapuroa ja räppiä en sentään kaipaa.. En kaipaa sitä vanhaa mennyttä aikaa, mutta sitä voisi kyllä joskus vähän muistella. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
”amerikkalainen cheerleader tyyli” ei oikein sovi Suomen itsenäisyyspäivän juhlintaan.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, mutta sitä ne nuoret nykyään varmaan harrastaa mieluimmin kuin kansantanssia ja onhan se näyttävämpää katsottavaa kuin kansantanssi, nimenomaan suomalainen sellainen, ainakin minun mielestäni.
Voi olla että olisivat ottaneet sinne kansantanssijoita, jos olisivat jostain löytäneet.
Ilmoita asiaton viesti