Maailman hienointa musiikkia
Maailman hienointa musiikkia esittää tällä videolla
Scorpions & Vanessa-Mae
Tai, onhan sitä muutakin hienoa musiikkia kyllä olemassa.
Sanotaanko sitten vaikka niin että tämän parempaa ei voi olla, yhtä hyvää voi olla ja onkin.
Olisihan tuolle Viulu-Vanessalle voitu järjestää hieman pitempikin soolo-osuus, kun hänet kerran rokkibändiä täydentämään kutsuttiin.
Tässä lisää kuunneltavaa ja katseltavaa. Ranskalainen trio esiintyy Leipzigissa, ja soittaa Tuomas-kirkossa sen lattian alla lepäävän J.S. Bachin musiikkia. Teos itsessään on tietysti klassikko, ja taitavan improvisoinnin pohjana kulkee kaunis aito melodia. Pianisti Loussier on yhtyeen sielu, mutta myös rumpali Arpino urakoi tässä sovituksessa kädet täynnä työtä.
Loppuaplodit ovat kohteliaan runsaat, vaikka vakava saksalainen (?) yleisö ei tainnut varsinaisesti riehaantua. Ja mitähän olisi säveltäjä tuuminut esimerkiksi ison jazz-rumpupatterin soundista, jollaista hän tuskin osasi 300 vuotta sitten kuvitellakaan?
https://www.youtube.com/watch?v=MXPYlgr7FyI
Ilmoita asiaton viesti
”Olisihan tuolle Viulu-Vanessalle voitu järjestää hieman pitempikin soolo-osuus, kun hänet kerran rokkibändiä täydentämään kutsuttiin.”
Kyllähän sitä Vanessaa aina kuuntelee, mitä vain se soittaa, mutta tämä esitys oli tällaisenaan ihan täydellinen.
Ilmoita asiaton viesti
Joo.
Ilmoita asiaton viesti
” Maailman hienointa musiikkia ”
Nii meinaan Vihavaisen mielestä juu. Varmaan nääs.
Ilmoita asiaton viesti
https://www.youtube.com/watch?v=Hg8Fa_EUQqY
Entäs tämä?
Ilmoita asiaton viesti
Entäs tämä?
https://www.youtube.com/watch?v=j5AUm_xaE9A&list=RDj5AUm_xaE9A&start_radio=1
Tais mennä makuasioiden puolelle.
Ilmoita asiaton viesti
”Kauneus on katsojan silmässä, ja musiikin kauneus kuuntelijan korvassa.”
Kaikki muu käy, paitsi puhemusiikki rap.
Ilmoita asiaton viesti
Minulla on joku vanha versio kirjasta 1000 parasta rock-levyä tms. Siitä on sitten netissä erilaisia versioita, mutta en ole niihinkään niin tarkkaan tutustunut. 1000 levyyn tuokin saattaa mahtua, mutta on tuo kyllä aika monotoninen tai liian pitkä.
Vaikka rockin puolella on ihan hyviä ja taitavia tekijöitä, on sitä tehty sen verran lyhyen aikaa vasta, että muissa tyylilajeissa löytyy enemmän kuuntelemisen arvoista musiikkia. Ja jos kaikesta musiikista pitäisi kerätä 1000 kokoelmaa, ei tuo mahtuisi mitenkään mukaan.
Ilmoita asiaton viesti
”jos kaikesta musiikista pitäisi kerätä 1000 kokoelmaa, ei tuo mahtuisi mitenkään mukaan.”
Kuten on todettu, makuja on monenlaisia, jokaisella on henkilökohtainen oma makunsa.
Minä en kovin paljon arvosta suurinta osaa kaikesta esitetystä musiikista, mutta sitten on näitä joista tykkään kovasti ja niitä jotka on kyllä ihan hyviä. Kyllä noista edellä mainituista voisi se tuhannen kappaleen lista tulla, vaikka ne onkin harvinaisia ja niitä onkin vähän kaiken sen metelin joukossa jota muuten esitetään. Niitä kaikken parhaita, kuten tämä, voi olla muutamia kymmeniä, kenties sata.
Yleensä en kelpuuta samalta artistilta tai poppoolta montaakaan kappaletta siihen kuunneltavien kategoriaan, usein vain yhden tai pari.
Suomalaisesta musiikista radion sinfoniaorkesterin esitykset on hyviä, mutta tyypillinen viihde, festifaalimusiikki ja stadionkeikkamusiukki on kyllä kaukana siitä parhaasta tasosta. Ulkomailla on tätä todella hyvää viihdemusiikkia todella paljon kaiken valtavan roinamäärän seassa tietty.
Tyypillistä on kuitenkin se että jos jotain hyvääkin kuuntelee liikaa, se alkaa kyllästyttämään, mutta jos pitää muutaman vuoden tauon, se tuntuu taas hienolta. Jotkut voi alkaa tuntumaan hienolta muutaman kuuntelukerran jäljeen, radiosta pakkosyötettynä, jotkut voi iskeä kerralla tajuntaan.
Ilmoita asiaton viesti
Eilen olin vakuuttunut siitä, että maailman hienointa musiikkia on Miles Davisin albumi Sketches of Spain. Suosittelen kuunneltavaksi kynttilänvalossa, lasillinen hyvää punaviiniä sopii myös kuvaan.
Ilmoita asiaton viesti
Sketches of Spain on toinen Iggy Popin Miles Davis -suosikkilevystä. Se toinen on (A Tribute to) Jack Johnson. Kumpikaan ei ole oikeastaan jazzia, mutta omassa erikoisessa lajissaan parasta mahdollista.
Jack Johnson on oikeastaan rockia ja yhtä rajua sellaista kuin Iggy & Stoogesin Raw Power tai Iggyn soololevy The Idiot.
Ilmoita asiaton viesti
Joku olikin muistaakseni kysynyt Davisiltä tästä levystä onko se jazzia ja Miles oli vastannut: se on musiikkia, ja pidän siitä.
Iggy Popilla on kyllä hyvä maku. Ei ihme että se ja David Bowie olivat kavereita.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni rytmi on turhankin määräävänä tekijänä nykyisessä viihdemusiikissa. Minun korvissani siinä melodia jää kokolailla tarkkaan rytmin varjoon. Sen suosio kai johtuu osaksi siitä, että radiosta on jo vuosikymmenet kuultu vain rock- ja muuta iskelmämusiikkia, jolloin melodisen tanssimusiikin kuva 1960-luvulla ja sen jälkeen syntyneillä on painottunut selkeästi rytmimusiikkiin. Vähän sama asia kuin, että kiinalainen oopperamusiikki kuulostaa länsimaalaisen korvissa enempi meteliltä kuin oopperalta ja ehkä kiinalaiset aistivat länsimaisen oopperamusiikin puolestaan kakofoniaksi.
Muistaakseni nimimerkki Perusinsinööri aikoinaan totesi taisi olla juuri tietynlaisesta musiikista, että ’miljoona perskärpästä ei voi olla väärässä, paska on hyvää’. Se mitä kettu sanoi pihlajamarjoista, pitää paikkansa niin musiikin kuin lavatanssin suhteen. Jos kerran ei osata tai harrasteta, niin se pyritään sitten marginalisoimaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Mielestäni rytmi on turhankin määräävänä tekijänä nykyisessä viihdemusiikissa. Minun korvissani siinä melodia jää kokolailla tarkkaan rytmin varjoon.”
Minä olen huono puhumaan, koska itse en hallitse sen kummemmin rytmiö kun melodiaa, mutta mielipide minulla on sellainen että musiikin puhtaus on se tärkein asia. Se pitääkö rytmistä tai melodiasta enemmän riippuu tunnetiloista.
Sekin merkitsee mihin on tottunut. Tunnustan että vastenmielisyyteni räppiä kohtaan saattaa johtua siitä, Tosin voisin sanoa että ymmärrän, tai kuvittelen ymmärtäväni alkuperäistä mustaa räppiä, mutta en kyllä tätä suomalaista, en ollenkaan. Räppäreiden maailmankuva tuntuu myös olevan vähän sellaista kapinamielistä, mitä en sitäkään ollenkaan ymmärrä. Siinä on se kapina pääosassa, ei niinkään se mitä puolustetaan tai mitä vastustetaan.
Ilmoita asiaton viesti
Räppi nojaa käsittääkseni pitkälti lyriikkaan. Se on jonkinlaista modernia runonlaulua. Mutta harvemmin ne lyriikat meikäläiseen kolahtaa. Esimerkkinä juuri nyt ajankohtainen Gettomasa.
”Jeh
Mul on muijii stadis, jeh
Mul on muijii stadis
Mä käyn siel mun duunin takii
Ja aina ku mä tuun iltasin
Ne on mun luurissani
Ja ainaki mun mittaril
Niist on aika kuumii pari
Mul on muijii stadis, jeh
Mul on muijii stadis, jeh”
No, tää on ehkä ekstriimi esimerkki. Paleface lienee parempaa settiä.
Ilmoita asiaton viesti
Joudun antamaan vastentahtoisen tunnustukseni räppäreille, jotka puhua pälpättävät esityksensä laakista läpi miettimättä ja aivan ilman taukoja. Mitään muuta positiivista en moisesta liirum-laarumista kykene sanomaan. Kun se ”runouskin” on niin harkitun huonoa!
Ilmoita asiaton viesti
”No, tää on ehkä ekstriimi esimerkki. Paleface lienee parempaa settiä.”
Minusta se näyttää juurikin tuolta.
Paleface näyttää ihan keskivertoäijältä ja keskivertoajattelijalta, kunhan ei räppää. Se räppääminen nimittäin vie pohjan pois tuolta edelliseltä arviolta.
Ilmoita asiaton viesti
Eikä laululyriikat parhaimmillaankaan toimi ilman sitä laulua. Painettuna Bob Dylankin näyttää pöljältä.
Ilmoita asiaton viesti
”Eikä laululyriikat parhaimmillaankaan toimi ilman sitä laulua. Painettuna Bob Dylankin näyttää pöljältä.”
Niiden hienojen oopperoiden libretot vasta pöljiä onkin, niiden joista pitää tykätä jotta olisi hieno ihminen.
Toki hyviin runoihin on joskus osattu säveltää hyvää musiikkia.
Minä en kyllä runoudesta kovin paljon ymmärrä, enkä ehkä musiikista ja kirjallisuudestakaan.
Jälkimmäisiä, proosakirjallisuutta ja musiikkia. kuvittelen itse ymmärtäväni omalla tavallani, Minun tapani ymmärtää niita voi tietenkin joidenkin mielestä ehkä olla ymmärtämättömyyttä. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Joo, ooppperalibrettojenkaan ei ole tarkoitus toimia ilman sitä oopperaa, monet runot jotka on sittemmin sävelletty lauluiksi on alun perin tarkoitettu toimimaan yksinään.
Toki parhaat näytelmät toimivat luettuinakin, esim. Shakespearen Hamlet ja Mannerin Poltettu oranssi.
Ilmoita asiaton viesti
Ohhoh, Jaakko! Rytmi on kaikki kaikessa, eikä se todellakaan koske vain ”nykyistä viihdemusiikkia”. Kohdussa kehittyvä lapsi aistii äitinsä sydämen rytmin, ja siitä se lähtee. Hengityksellä on rytmi, kävelyllä on rytmi, kättentaputuksella on rytmi.
Ja mitenpä olisi sotajoukkokaan marssinut vihollisen kimppuun, elleivät rummunlyöjät olisi antaneet askellukselle tahtia? Albert Edelfelt: Porilaisten marssi, guassi, 1892.
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/7e/Bj%C3%B6rneborgarnas_marsch%2C_akvarell_av_Albert_Edelfelt_fr%C3%A5n_1900.jpg/1920px-Bj%C3%B6rneborgarnas_marsch%2C_akvarell_av_Albert_Edelfelt_fr%C3%A5n_1900.jpg
Ilmoita asiaton viesti
https://www.youtube.com/watch?v=84wfHlis3No
Tämäkin on aika hienoa, vaikka ei ehkä ihan maailman hienointa.
Ilmoita asiaton viesti
Sain päänsäryn, enkä pystynyt kuuntelemaan loppuun tätä
”maailman hienointa musiikkia”.
PS kiinalainen typykkä on kyllä hyvän näkoinen.
Ilmoita asiaton viesti
”PS kiinalainen typykkä on kyllä hyvän näkoinen.” 🙂
Hyvä että ollaan jostain edes samaa mieltä.
Paremman näköinen se on kuin se Suomalainen vastineensasa, ja parempi viulisti.
Ilmoita asiaton viesti
”parempi viulisti.”???
Tästäkin voidaan olla montaa mieltä.
Mm. Pekka Kuusisto on parmpi ja soittaa
parempaa musiikkia.
Ilmoita asiaton viesti
”Mm. Pekka Kuusisto on parmpi ja soittaa
parempaa musiikkia.”
Kauneus on katsojan silmässä, mutta vaikka Pekka Kuusiston ulkonäossä ei ole vikaa, ei hän pärjää Vanessalle.
Soittotaitojen osalta en lähde nyt vertailemaan näitä kahta, mutta uskon kyllä että Pekkakin on hyvä.
Se musiikki jota Pekka yleensä soittelee, käy kyllä minullekin, mutta tuo Scorpionssien kappale kolahtaa kyllä paremmin, eikä sen esityksessäkään oikein mitään puutteita voi havaita.
Ilmoita asiaton viesti
Katso kun Klaus Mäkelä ja Yuja Wang tekevät musiikkia
https://www.youtube.com/watch?v=n9crd3QyeT4&ab_channel=digitalmediafan
Ilmoita asiaton viesti
Parempi kun en kommentoi Yuja Wangia muuten kuin että näyttää näppäräsormiselta tytöltä.
Kappale on outo, eikä nämä oudot klassiset oikein eka kerralla tahdo meikäläiselle aueta. Vaatii useampia kuuntelukertoja, jolloin voi jo vähän asvistella mitä seuraavaksi voi musiikissa tapahtua.
Ilmoita asiaton viesti
Hienoa musiikkia on kaikenlaista ja joka puolella maailmaa.
Se on kuulijan korvassa. ’Sinä pädät tästä ja minä tuosta.
Suomalainen Klaus Mäkelä on vasta 26 vuotias ja minun
mielestä nero. Yuja Wang on ehkä tällä hetkellä maailman
paras naispianisti.
Ilmoita asiaton viesti
”Suomalainen Klaus Mäkelä on vasta 26 vuotias ja minun
mielestä nero.”
Sanotaan että nerojen ongelma on siinä ettei tavan taavetit niitä kovin helposti ymmärrä.
Jos minä en ymmärrä, niin se on sitten varmaan todiste neroudesta.
Kuten sanoit hienoa musiikkia on paljon, eikä sitä hienoutta aina tajua ensi kuulemalta.
Ilmoita asiaton viesti