Kun mustat murjaanit majaa rakensivat

Lapsena rakennettiin majoja. Niitä rakennettiin useita ja monta päivää.
Kannettiin oksia, risuja ja jostain haettiin muovia sekä pahvia katon risujen joukkoon, jotta kesäsade pysyisi ulkona. No eihän se aina pysynyt ja taas rakoja paikattiin esimerkiksi sammaleen avulla.

Kirjoituksen aihe tuli mieleen, kun lähipuistoon olivat lapset rakentaneet puunrunkoa vasten majan. Piti oikein kaksi kertaa katsoa, että näkevätkö silmäni ihan oikein?
Kyllä! Lähes yhtä harvinainen näky kuin fasaani — joita niitäkin minun lapsuudessani oli enemmän. Hymyilytti.

Omat lapseni ovat onneksi suhteellisen paljon ulkona.
Kesällä omakotitalomme ovi aukeaa noin seitsemältä aamulla ja menee kiinni puoli yksitoista illalla. Sisällä käydään hyvänä päivänä ehkä syömässä, ellei lounasta kateta ulos terassille. Muuten puuhataan jalkapalloa pelaten ja pyöräillen. Pihalla ovat kaikki liikuntavälineet leviänä, ettei niitä tarvitse erikseen pyytää.
Talviaikana tai huonolla säällä ollaan sisällä tai joskus harvoin mennään Hoploppiin tai Mehukattimaailmaan (kiitos niiden keksijälle)
Nyt koitan maalailla meistä supervanhempia, joiden lapset ovat liikkeessä jatkuvasti ja sammuvat vain syanidilla. Totuus on kuitenkin muuta.

Tänä päivänä lasten liikunta tuntuu olevan jyrkässä laskussa. Alle 8-vuotiaan lapsen tulisi liikkua vähintään kolme tuntia päivässä, eikä se pleikkari tai Nintendo ainakaan auta yhtään asiaa. Vanhemmilla on tässä suuri vastuu esimerkillään.
Vaikea on lapsia patistaa ulos leikkimään, jos itse makaa kalsareissa sohvalla pleikkarin ohjain käteen integroituna.
Tämän muutoksen huomaa hyvin, kun lähtee lasten kanssa viikonloppuna aamupäivällä isoon leikkipuistoon.
Olen aika ihmeissäni, jos kauniilla säällä siellä on muita, sillä oletus on aina se, että saamme olla keskenämme. Ja usein olemmekin.
Vaimoni on opettaja, jolla on koko kesä luonnollisesti lomaa. Hän käy lasten kanssa kesällä puistossa joka päivä.
Vähän tuskastuttaa, kun lapsille ei ole puistossa leikkikavereita, joiden kanssa kiipeillä tai keinua. On se kyllä osittain myös todella surullista. Mahdetaanko lähivuosina kerrostalojen keskelle enää rakentaa leikkipaikkoja jos niitä kukaan ei käytä?
Vai ovatko nämä Hoplopit ja Leon leikkimaat ulkopuistojen korvaajia tulevaisuudessa?

Toisaalta tässä olisi meillä aikuisillakin oppimista. Esimerkillä voisimme lapsille opettaa, ettei Leon leikkimaassa ole sen kummoisempi kiipeilyteline kuin lähimetsän puut. Ai niin, mutta puun alta puuttuu se EU:n hyväksymä turvamatto, joten ei lasta uskalla sinne yksin päästää!
Eli miksi pitää mennä salille kävelemään, pyöräilemään tai juoksemaan, kun saman voisi tehdä ulkona ilmaiseksi?
Miksi maksaa salikortista useita kymppejä vuodessa, kun metsässä voi juosta ja hyppiä? Toki metsässä ei ”mave” (maastaveto) onnistu, ellei sopivaa tukkia löydy.

Meillä asetettiin tällä viikolla peliajat eskari-ikäiselle pojalle. Kolmena päivänä viikossa tunnin ajan. Hän sai itse päättää viikonpäivät ja kellonajat – meille jää valvojan rooli.
Poika pelaa Minecraftia. Pelaisi vaikka vuorokauden ympäri, jos vain saisi.
Toisaalta mielummin sitä, kuin jotain räiskintäpeliä, sillä Minecraft opettaa salakavalasti.
Jos haluat ruokaa, pitää se itse hankkia. Liha pitää kypsentää tulella ja siihen tarvitaan puuta. Raaka liha ei ole syötävää. Näitä viisauksia olen saanut kuulla kuusivuotiaan suusta. Toki hän tiesi jo kolmevuotiaana, että vesi tulee vesihanaan vesitornista.

Omassa lapsuudessa majan rakennuksessa piti olla myös vähän järkeä mukana. Jos maja oli heikko, kävi sen joku naapuritalon poika potkimassa kasaan. Sen lisäksi, että katosta koitettiin saada aina vedenpitävä, oli tärkeää tehdä tukirakenteista niin vahvat, että rikkomiseen vaadittiin jo vähän voimia. Narulla sidottiin puut toisiinsa kiinni.
Majaa rakennettiin monta päivää. Välillä riideltiin, maja rikottiin, sovittiin riita ja rakennettiin maja taas uudelleen.
Illalla oltiin päälaesta varpaan päihin mustia kuin murjaanit.

Kesäpäivät olivat päättymättömiä, (melkein) aina paistoi aurinko ja kukaan ei tiennyt internetistä eikä Koronaviruksesta.

Se oli mahtavaa!

ArvoTalve

Kirjoittaa asioista niiden oikeilla nimillä. Kiertelemättä, kaartelematta ja kaunistelematta. Joskus terävä kynä piikittää tarkoituksella syvälle. Arkielämässä kahden lapsen isä ja tavallinen duunari. Instagram: @atalve

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu