Voiko virkamies vuosikausia osoittaa kyvyttömyyttä virkansa hoitamiseen ilman sanktioita?
Suositaanko julkisen sektorin viroissa ja luottamustehtävissä taitamattomia, epäammattimaisia, osaamattomia, kyvyttömiä ja vastuuntunnottomia, jopa rikostaustan omaavia ”meidän kavereita”, ”sisäpiirin kavereita”?
VTV:n pääjohtajan aiemmin kerrotuista taustoista ja kyvyistä en kirjoita nyt yhtään mitään. Ne on jo loppuun kaluttu. Samoin jätän kertomatta Postin ja Huoltovarmuuskeskuksen johtamisongelmat. Myös ministereiden ja kansanedustajien virheistä, tahattomista tai tahallisista rikoksista en nyt kirjoita tarkemmin. Kysynpähän vain.
Löytyisikö Suomesta Eduskuntaan 200 täysin ilman rikostaustaa olevaa henkilöä kansanedustajiksi ja ministereiksi? Wikipediasta löytyy luettelo rikoksesta tuomituista kansanedustajista. Voisiko seuraavissa eduskuntavaaleissa onnistua niin, että yhtäkään rikollista ei päätyisi lainsäätäjän töihin?
Kunnallisvaalien ehdokkaissa oli valtava määrä erilaisista rikoksista epäiltyjä ja tuomittuja. Luulisi, että paikallisilla puoluejohtajilla on tarkat tiedot jokisesta ehdolle pyrkivästä. Tampereellakin oli juuri hiljattain käyty parisen vuotta oikeutta erästä kaupungin virkamiestä vastaan ja hänet oli tuomittu ehdolliseen ja sakkoihin, mutta niin vain oli edelleen ehdokkaana ja meni valtuustoon.
Mutta palataan VTV:n pääjohtajan tehtäviin, osaamisvaatimuksiin ja työhönsä tarvittavaan innostuneisuuteen ja perehtyneisyyteen; miten Suomen valtion talouden tarkastamista voitaisiin edistää ja tarkastaa niin, että sen itse toiminnan, mutta myös tarkastuksen laatu paranisi?
Nyt erottamisuhan alla oleva hyllytetty pääjohtaja sanoo vastuualueensa olevan nimenomaan strategisen johtamisen kehittäminen. Onko hän onnistunut siinä? Onko hän oikeasti tehnyt yhtään mitään sen asian edistämiseksi? Osaisiko hän tehdä?
Suurta kyvyttömyyttä osoittaa myös eduskunta. Se on vatuloinut asiaa monelta kannalta jo kuukausia. Ainoa Mies, joka on sanonut vakaan totuuden rehellisesti ja rohkeasti on ollut kansanedustaja Pauli Kiuru. Hän on sanonut sen useita kertoja ja aina kiihkottomasti ja asiallisesti.
Eduskunta ei tiedä, miten menetellä. Ettei vain luotaisi järjestelmää, jossa on lupa poistaa kehnot ja kelvottomat virkamiehet, koska jokainen saattaa joutua itse kaivamaansa kuoppaan. Jokainen tuon broilerikasvattamon elätti odottaa, että omalle kohdalle sattuisi hyvä tilaisuus. Niin on käynyt Kelan ja Suomen Pankin pääjohtajille ja niin tulee käymään monille kansanedustajille.
Kannattaa siis oman etunsa vuoksi olla hiljaa ja odottaa kollektiivisen päätöksen syntymistä. Kannattaa vain odottaa ja ihmetellä, voiko hyllytetyn pääjohtajan irtisanoa ja jos voi, niin kuka tai mikä taho sen voi tehdä ja millä tavalla. Valitettavasti tällainen vastuuton vatulointi entisestään heikentää eduskunnan arvovaltaa.
Onko eduskunta todella kyvytön ja haluton ratkaisemaan yksinkertaista asiaa, joita elinkeinoelämässä tehdään satoja päivittäin ilman tällaista julkisuuden vatulointia. Kansanedustajien kannattaisi opiskella työsopimuslaki. Siellä on selvät määräykset, miten työsopimus voidaan purkaa joko heti työsuhteen alkuun sovittuna koeaikana, jos jompikumpi sopimuskumppani katsoo työn ja tekijän olevan sopimattomia toisilleen.
Työsopimus voidaan purkaa myös työsuhteen jatkuttua pitkäänkin, jos toinen sopimuskumppani on kohtuuttomasti loukannut toista tai jättänyt olennaiselta osin työnsä hoitamatta. Työsopimus voidaan purkaa siltä seisomalta ja työntekijä talutetaan ulko-oven ulkopuolelle ja hänen henkilökohtaiset tavaransa tuodaan perässä. Samalla voidaan ilmoittaa millaisia vahingonkorvauksia työntekijältä (tai toiselta sopimuskumppanilta) tullaan vaatimaan.
Minusta eduskunnan pitäisi nyt tästä VTV:n tapauksesta ja aiemmin mainitsemistani Postin, HVK:n ja muiden vastaavien tapauksissa harkita virkamiesten virkasuhteen purkuoikeutta samanlaiseksi, kuin on työsopimuslaissa työsuhteisia työntekijöitä varten. Myös se vahingonkorvausvelvoite tulisi liittää jokaiseen sopimukseen ja se tulisi olla riittävä kaikkien vahinkojen korvaamiseksi.
Jokainen rikoksesta tuomittu ei ole rikollinen.
Niinkin on, että tuomionsa kärsinyt rikollinen usein ottaa opiksi – historia ei toista itseään.
Joku voi olla rikollinen vahingossakin.
Ilmoita asiaton viesti
JuhaniVehmaskangas, oletko sitä mieltä, että jos noin 4 miljoonasta vaalikelpoisesta Suomen kansalaisesta pitäisi valita 200 kansanedustajaa, niin keskittyisit puolustelemaan kaikkia rikolliseen toimintaan osallistuneita ja etenkin niitä, jotka ovat olleet lähistöllä rikoksen tapahtuessa, mutta ovat vahingossa joutuneet osalliseksi rikokseen, vaikkapa istumalla auton takapenkillä selvin päin, kun kuskiksi on valittu muusta porukasta se, joka on eniten juovuksissa.
Oletko todella niin naivi, että annat kaikille rikoksista tuomituille mahdollisuuden osoittaa olevansa parannuksen tehneitä.
Eikö sittenkin olisi varmempaa ottaa ehdokkaiksi vain niitä, joilla ei ole rikollista taustaa, heitä voi löytyä Suomesta 3 miljoonaa henkilöä.
Ilmoita asiaton viesti
Kannatan oikeusvaltioperiaatetta, toisin kuin esim. Maria Ohisalo (vihr.).
Sekin on hyvä muistaa, että Suomessakin on tuomittu syyttömiä, jopa murhasta. Pienemmistä rikoksista puhumattakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Oikeudenmukaisuusperiaatteiden mukaisesti jokaiseen tehtävään pitäisi valita se, jonka uskotaan olevan luotettavin, lojaalein ja jonka uskotaan parhaiten sen tehtävän hoitavan. Mainitsemissani esimerkeissä, Posti, HVK ja VTV ei tuo parhaimmuus, kyvykkyys, osaaminen ja onnistumisen innostus ole toteutuneet. Vaan täysin päinvastoin.
Eihän urheilukisoissakaan palkintoja jaeta säälistä kaikkein heikoimmille, pahimmin epäonnistuneille ja työyhteisöään eniten pettäneille. Ei, vain ne ansaitsevat palkkion, jotka ovat eniten yhteisöään hyödyttäneet.
Ilmoita asiaton viesti
Olet oikeassa. Mutta demokratiassa, jossa ketään ei saa henkilöön liittyvän syyn perusteella syrjiä, on mm. äänestäjillä oikeus valita edustajikseen vaikka pelkästään murhamiehiä tai hulluja/hölmöjä.
Se, että virkoihin valitaan liian usein sopivia eikä päteviä osaajia on tottakai väärin. Mikä merkitys sitten on valittavan historialla, kuten esim. hänen joskus saamallaan rikostuomiolla on monimutkainen asia. Toisinaan se tottakai voi olla este – joskus jopa etu?
Eikös joskus äänestetty kansanedustajaksikin joku valtakunnanoikeudessa tuomittu – mitä se osoittaa äänestäjistä?
Ilmoita asiaton viesti
Noin se valitettavasti menee. Myös Suomen tunnetuin autovaras oli erään puolueen kansanedustajaehdokkaana. Häntä pidettiin nokkelana ja hauskana veijarina, kun oli onnistunut pakoilemaan poliisia niin monet kerrat. Tämä oli ainoa meriitti kansanedustajaehdokkaaksi. Sen puolue jätti kertomatta, että ehdokas oli tehnyt myös useita aseellisia pankkiryöstöjä. Poikansa kertoi isänsä opettaneen hänellekin nuo ammatin salaisuudet.
Näistä syistä ehdotinkin, että tältä osin voitaisiin demokratia sivuuttaa ja pitää roistot vankilassa ja vain rehelliset ihmiset valtioneuvoston linnassa, presidentinlinnassa ja eduskuntatalossa.
Ilmoita asiaton viesti